Työtärinää

On se nyt vaan niin jänskää tuo uusi jobi Amarillossa että tuntuu ettei housuissaan pysy. Jotenkin kokoajan nyt semmoinen pienoinen ahistus-jännitys vaikka töitä vasta sunnuntaina ens kerran, varmaan johtuu huonosti nukutusta viime yöstä, kaikki illan työhommat vaan pyöri päässä...
Pikkusen kyllä stressihormonit tai mikkä ne nyt on jyllää tuolla töissä vielä, kokoajan semmonen pieni peruspaniikki että unohtaa jotain kun on liikaa lankoja käsissä ja kohta joku menee pieleen... Vaan senpä takia sitä Heseltä lähti, että siellä ei enää haastetta riittäny. Tuolla kyllä riittää, pilvin pimein. Jos nyt ensin oppis kantamaan prikkaa (sitä juomatarjotinta) yhdellä kädellä ja ottamaan kaks lautasta yhteen käteen niin ois aikas jees. Sormet vaan meinaa tykätä aika kyttyrää moisten painavien juttujen kantelusta sormien varassa, kun ei nu nivelet niin hyvässä kunnossa ole, vaan eiköhän ne totu.
Ja minäkin totun, toivottavasti. Tuskin tuommonen ressaaminen nyt kovin pitkään jatkuu, jahka huomaa että sitähän on kohta suunnilleen etes tilanteen tasalla ja oppii uusia juttuja. Sitten varmaan alkaa luistaa eri malliin, ja yötkin saa nukuttua.

Toivotaan ainaski ;)