Oulussa 2010

Tuntuu jotenkin järjettömältä
että vielä vuosi sitten asui täällä
Ehkä ei silloinkaan
pyörinyt kyllä näissä paikoissa joissa

Ihmiset vaikuttaa nauttivan siitä,
mikä mun korviin on paskaa musiikkia

Niitä ei haittaa, että niiden
kengänpohjat jää kiinni lattiaan
että
täytyy huutaa että kaveri kuulee
täytyy jonotaa tunti vessaan
menee viikon palkka siihen, että juo pahanmakuista kaljaa

Saattaa olla että musta
puuttuu jokin geeni
joka käskee
mennä sinne minne muutkin
joko ryypätäkseen sählätäkseen unohtaakseen
tai
hankkiakseen kaksi ja puoli lasta mersun velkaisen liian suuren omakotitalon särkyvän perheidyllin

Onko se väärin että
ei halua palata takaisin,
että ei tunne kuuluvansa
sinne missä veri on vettä sakeampaa

Ylihuomenna pääsen kotiin
mutta siihen tarvitsen lentokoneen

----

edit: Tällä en tietenkään halua morkata kotimaassa asuvia kavereita tai mitään, te olette ihania ja rakkaita, enkä millään tavalla puhu tässä teistä. Piti vain vähän avautua omista Suomi-fiiliksistä jotka joskus nostaa päätään...

Leaving on a jetplane...

...don't know when I'll be back again. Or if I'll be back... On kyllä ihan ihana lähteä mutta hyvästien jättäminen on ihan kamalaa. Nyt on sitten ratsastettu ihanalla vuokratammalla viimeistä kertaa. Syöpötelty ja juopoteltu kaverien kanssa viimeistä kertaa. Aina kun juttelee jonkun kanssa viimeistä kertaa niin saa oikeasti tapella ettei ala vollottamaan. Tänään piti salilla jo vähän itkua tuhertaa kun hyvästelin lempiohjaajan ja kävin viimeistä kertaa lempijumpassa. Oh joy.

Ehkä se itku pitää vaan saada out of my system niin ehkä tässä pystyy taas menemään uusia maailman tuulia kohti pystypäin. Vaan onhan se surullista kun kaikki vanha, tuttu ja turvallinen jää taakse, niin ehkä sitä saa vähän itkuja tirauttaakin niiden asioiden puolesta. Toki kaverien kanssa pidetään yhteyttä ja yritetään raahata niitä meitä katsomaan Berliiniin, mutta ei se silti ole sama kun on niin paljon etäisyyttä välissä. Kuka mun vaitusta nyt Berliinissä jaksaa kuunnella, kuka jaksaa ymmärtää, kuka tykkää musta ihan minun itsenäni. No Kultsi tietenkin mutta jos nyt kavereista puhutaan... Kyllähän sieltä uusia kavereita varmasti löytyy, mutta tällä luonteenlaandulla ystävystyminen ei aina ole taskeja ihan sieltä helpoimmasta päästä. Pitää vaan yrittää ottaa ote, olla vähemmän yrmy, ulospäinsuuntautuneempi. Easier said than done, mutta aina saa yrittää. Mitäänhän ei saa ilmaiseksi.

Mutta tässä nyt hiljenee Liljen mussutuskolo ainakin väliaikaisesti, uusia kuulumisia saa käydä nuuhkimassa osoitteesta http://berliinihommia.blogspot.com. Jos asiat käy ylivoimaisiksi ja pitää valittaa ja avautua, niin ne ehkä tehdään kuitenkin tähän blogiin. Ehkä. Mutta kiitos kaikilla (?) jotka olette elämääni seuranneet, tulkaa mukaan, kun käännän uuden lehden. Tschüs!

Rento 2kk blogitauko

Jaa, siinäpä se kesä sitten vierähti. Blogia ei oo tullut päiviteltyä kun ei ole ollut aikaa/huvitusta. Kaikenlaistahan sitä on kuitenkin tapahtunut, joten kerrataanpa suurimmat:

Kielikurssiliiduna oli taas kivaa. Hastings oli aikas masentava kaupunki kyllä, pieni ja täynnä paikallisia, jotka on jääny sinne kun ei oo ollu rahaa tehdä muuta. Sisäsiittoisen näköistä porukkaa ja nuoriso varsinkin puistattavaa myös käytökseltään. Kyllä tuolla juuri ja juuri tuon 3 vkoa oli mutta eipä tarvi mennä toistamiseen. Vanha kaupunki sentään oli kaunis. Lapset oli vähän huonokäytöksisempiä kuin viime vuoden satsi, ja muutama jouduttiin lähettämään kotiinki juopottelun takia. Silly girls... Heppahommat leirillä oli kans aika jänniä, tallithan on Englannissa melko eri tasosia mihin on Suomessa totuttu, mutta tytöt tykkäsi kuitenkin kun pääsi hyppeleen ja maastoileen enempi kuin kotosuomessa. Miekin pääsin pollen selkään pari kertaa, toinen jopa osasi jotain mutta toinen oli kunnon maastokaakki, ei minkäänlaista käsitystä mistään kouluhommista. Muttano, eihän sitä kaikki kykene.

Ja sitten jymyuutista: tässä tulee piakkoin maisemanvaihtro Berliiniin! Kultsi sai sieltä töitä, joten tämä sirkus viedään siis Saksanmaalle vähintään vuodeksi tässä muutaman viikon päästä. Berliinissä pitää sitten aloittaa uus blogi, laitan linkkiä tänne jahka sellainen syntyy.

Kondiittoria musta ei siis tule ainakaan ihan vielä, mutta täytyy jatkaa kakkuharrastusta Berliinissä. Ja kuka tietää, sitten kun kieli on hanskassa, jos sitä vaikka jotain kakkuilun suuntaista harrastais siellä ihan työnäkin. We'll just have to wait and see...

Siinäpä kai ne, tärkeimmät. Eilen vietettiin läksiäisiä kavereitten kanssa ja kieltämättä on kyllä haikeeta jättää kaikki ystävät ja heppakuviot, mutta kyllä silti kutkuttaa ajatus oikeassa suurkaupungissa asumisesta kaipuuta enemmän. Pysykää siis tutkalla, niin pääsette mukaan sitten virtuaalikierrokselle Berliiniin jahka itse ensin sinne asti päästään.

Elämä on critical mission failure...

...elämä on katollaan oleva, savuava Mako. Nörttiläppää. Mutta tosi on, että nyt ei vaan jaksa naurattaa enää. Koko ajan tulee vaan lisää huonoja uutisia. Käytännössä ei ole mitään hajua, missä olen elokuussa. Talouslama on pistäny miehen työkentän niin uusiksi että mistään ei saa mitään töitä. Kaikkialla vaan irtisanomisia eikä missään avoimia paikkoja. Piti lähtä kaukomaille, vaan no such luck. Piti jäädä tänne vaan sekin näyttää haihtuvan savuna ilmaan. Ei ees jaksa enää odottaa mitään hyviä uutisia kun kuitenkaan mitään ei tapahtu. Mädännytään täällä ikuisesti limbossa kun mitään ei tiedä, mitään ei voi suunnitella, rahaa ei ole ja tulevaisuus vituttaa.
Itsekään ei tiedä mitä omalla elämällään haluaisi. Tuntuu vaan että on huono kaikessa. Paska kääntäjä, opettajaksi ei välttis huvita rueta, ja kouluunkaan ei oo vielä tullu hyväksyntää ja vaikka tuliskin niin mitä ihme haihattelua sekään on, mitä hyöytä jostain leipuri-kondiittorin tutkinnosta. No oishan se hauskaa vaan ei silläkään oikeen elämän menoja varmaan maksella sen enempää ku näillä käännöshommillakaan. Ja mitään ei jaksa oikeen ees miettiä kun vaan VITUTTAA ja kun edelleenkään ei edes tiedä onko Suomessa elokuussa. Ja pelottaa että koko ajan vaan valitsee väärin. Mitä jos sitä kuuluiskin olla opettaja? Vaan kun sitä ehtii tehdä koko loppu ikänsä! Kai. Mistä minäkään mitään tiedän.

Käpy on jäässä ja lelut patterin välissä. Tunnelin päässä näkyy lisää tunnelia. Palataan astialle kun on jotain positiivisempaa raportoitavaa.

Kevät, ihanuus <3

On se vaan maailman ihaninta kun tulee kesä! Vaikka ei vieläkään ole tietoa, missä se said kesä vietetään. Kultsin työrintamalla ei mitään uutta siis. Ei tietoa, jäädäänkö tänne vai mennäänkö, ja jos, niin minne mennään. Kultsi on nyt virallisesti hobo ja vei kamansa varastoon ja rinkallisen vaatteita tänne meikäläisen luksuslukaaliin. Toivottavasti jotain suunnitelmia selviää pian niin päästään kämppää katselemaan, joko täältä tai muilta mailta.
Käännöksiä tippuu tasaiseen tahtiin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Se on kyllä vaan kivaa hommaa, vaikka sainkin melkoisen pussillisen pyyhkeitä tupaan kun kuulin, että en vaan osaa kääntää suomesta englantiin. Ei ole tullut sen vertaa tuota enkkua lähiaikoina kirjoitettua että on kuulemma melkoisen tökkösen kuuloista ja artikkelit vähän vinksallaan. Kyllä otti päähän! On se nyt saakeli että tyyppi lukee yliopistossa enkkua 7 vuotta ja voisi sitä vieläpä opettaa, ja siltikään sitä ei osaa niin hyvin että siitä olisi jotain käytännön hyötyä. No, jospa sitä vaikka muutetaan Britteihin niin pääsisi sitäkin puolta treenailemaan. Nyt siis vaan täytyy tyytyä olemaan en-fi kääntäjä. Prkls.
Muutapa kummaa täällä ei tapahdu. Vuokraheppa joutui sairaslomalle kun toinen hepsu monotti sitä kintereeseen, joten täällä nyt on yritetty kehittää muuta puuhaa kun ei tallillekaan kannata mennä. No, ensi viikolla sitä saa jo alkaa kävelyttämään, että onpahan jotain hommaa ainakin.

Vapputerveisin täältä tällä erää over and out, juhlikaahan reilusti mutta järki päässä :)

False alarms all the way

Joo, Oulussa ollaan. Googlelle en päässy ja Ruottiin päätin olla menemättä ees haastatteluun kun ois tullu maksamaan niin paljo. Ketuttaa kyllä semisti tuo Google, mutta toisaalta en ees ehtiny kysyä mitä palkkaa ne ois maksanu, ja oishan se menny ihan sikavaikeaksi alkaa järkätä kaikkea asumista siellä ja maksaa tuplavuokria yms. Että ehkä parempi näin. Friikkukäännöksiä kuitenkin on piisannut sen verran että hengissä pysyy ja välillä tulee ihan mukaviakin palkkoja.

Kultsilla on haku päällä joka suuntaan, joten ulkomaakuvioista ei ole vielä(kään) mitään havaintoja. Myös saattaa olla pieni mahdollisuus että tännekin jäädään for now jos jotkut asiat Kultsin töissä natsaa, ja sekään ei kyllä ois huono vaihtoehto ni pääsis sinne kondiittorikouluun (en jaksa uskoa että ei mun lukiopapereilla sinne pääsis kun on liki kympin keskiarvo).

Mutta tässäpä nyt kasvatetaan luonnetta, ja yritetään oppia että kaikki elämässä ei tapahdu hetkessä. Hiljaiseloa siis. Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille vainen, lähdenpä tästä lusikkaleipien täyttöön :)

No ei nyt saatana, onpahan vientiä

Noniin, tänään palasin sitten Googley-haastattelusta ja heti pamahti inboxiin uusi kutsu, tällä kertaa sinne Tukholman Booking.com-firmaan hotellikäännöksiä vääntämään. Mitähän hittoa tässä nyt tekisi? Ei saa vaaka-horoskooppiselle näin paljoa valintoja antaa käsiin, menee kuuppa ihan sekaisin! Oishan se kiva kävästä, mutta just tässä poltin satasen tuohon Google-haastatteluun kun en tajunnu että oishan siihen saanu työkkäriavustusta vaikka olenkin "opiskelija", kun se on tommonen lyhyt jobi. Ja ei viitti Googleltakaan inua, pitää sitten pyytää siitä seuraavasta haastattelusta jos semmonen vielä tulee.

MOL:in sivuilta katsottunahan ulkomailla tapahtuviin haastatteluihin ei saa minkäänlaista avustusta, joten siltä osin ois täysin ja ihan omakustannetta tuo Tukholman reissu. What to do, what a to-do... Enpä kyllä ihan rehellisesti tiedä. Toisaalta kiinnostais ehkä enemmän kuitenkin tehdä näitä Googlishommia nykyiseen tahtiin ja ehkä (jos ei tuu liian kalliiksi) käväistä heittämässä se haastateltu Googlen lokalisoijakeikka (jos nyt ikinä sitä tulen saamaan). Toisaalta oishan se ihan lepposaa jotain hotellien kuvauksia käännellä, mutta toisaalta en tiedä onko siinä nyt ihan tarpeeksi haastetta sitten, kun sitä nyt melkeen apinakin osaa tehdä. Mutta sitten taas toisaalta, jos nyt nielis vaan taloudelliset tappionsa ja kävis haastattelussa ja sais sen paikan (kolme meitä kuulemma haastatellaan), niin sitte tulis muutto Ruotsiin. Ja Kultsi ei sen kanssa nyt ihan niin superintona ole ollut, on sanonut että seuraa perässä ja yrittää hakea sieltä töitä jos mulle tuo napsahtaa, mutta on kuulemma liian "tavallista" muuttaa vaan Ruotsiin. Kun jos kerta ulkomaille lähtee, niin ei Ruotsia ehkä oikeen lasketa, kun siellä nyt on ihan samanlaista kuin Suomessakin. Ja tottahan se kyllä turisee.

Ja toisaalta, mie kun näistä friikkuhommistani nyt kovinkin tykkään ja nähtävästi nämä ei ihan hetkeen ole loppumassa, niin miksi ei sitten menisi Kultsin töitten perässä johonkin ehkä vähän eksoottisempaan mestaan ja friikkuilisi sitten sieltä käsin? Toisaalta tuolla Ruottissa ehkä sais jotain työkavereitakin, mikä on aina toki ihan hauskaa. Mutta kun taas toisaalta....

Eeeei. Ei osaa päättää. Apuva?