Raflahommia

Tarjoilupäiväkirjoissa oli loistava entry ekstoista, noista vakihenkilökunnan tiellä pyöriskelevistä somista pikku pallukoista. Kyllä piti nauraa ääneen juttua lukiessani, ja täytyy myös myöntää että olen täysin samaa mieltä ekstrojen kohtelusta. Mikään, lue, MIKÄÄN ei juuri ole pahempaa kuin joutua vieraaseen ympäristöön, kiireen keskelle, ja vielä parhaassa tapauksessa sellaisiin hommiin joita et ole tottunut tekemään ja tekemään niitä sellaisten ihmisten kanssa jotka mulkoilee kun pyörit edessä ja tiuskii jos kysyt jotain. Nimimerkillä kokemusta on, oman ravintolatarjoilu-uran alusta.

Palautuu mieleen kuin eilinen: Kanta-asiakas-häppeningi, olisko ollu toinen työvuoro, assa viinipisteellä ja eikun avaamaan pulloja tarjoilijoitten käyttämällä pullonavaajalla (joka on paras ikinä kun sitä oppii käyttämään mutta painajaismaisen hidas ja kömpelö jos ei tiedä mitä tehdä) ja kaatelemaan punaviiniä valmiiksi laseihin valkoisen pöytäliinan päällä. Oh joy ja katastrofin ainekset ilmassa. Siihen vielä lisätään uudesta tilanteesta johtuva käsien tärinä ja ei minkäänlaista tietoa tai tuntumaa miten kaataa viiniä pullosta ilman että sitä valuu pöydälle. Ja vakihenksun edustaja x mukana assalla, joka ei varsinkaan kiireessä ole sitä neuvovinta ja ystävällisintä sorttia.

Needless to say, varsinkin moisien omien kokemuksien jälkeen ja nyt kun jo itse osaa hommat niin ekstroille tulee oltua ekstakiltti ja neuvottua kunnolla jos joku kysyy. Vaikka osaankin olla melkoisen ikävä ja narttu joskus niin on aika ja paikka milloin sitä ei pidä olla. Yksi sellainen aika ja paikka on rysän keskellä ekstran tullessa naama huolestuneella mutrulla kysymään että mitä tehdä kun laskutti väärän pöydän.

Muuten sivuhuomiona: työhommissa menee nykyään mukavasti, vaikka on paljon töitä niin on silti mukavaa, which is good. Eikun koulun alkua odotellessa...

En ole ihmisyhteensopiva

...tulipa taas todettua. Oltiin syömässä työkavereiden kanssa. Ja sitten baarissa. Ja yksi niistä työkavereista joiden kanssa oltiin on jopa semmoinen jonka kanssa on tosi kivaa ja jonka kanssa ois voinu pyöriä siellä baarissa (yllättäen miespuolinen).

Nooh, sillä oli seuraavana päivänä treffit jonkun blondin kanssa ja sen piti samana aamuna hakee siskonsa jostain lentokentältä tms. Eli siis, se yllättäen lähti aiemmin pois baarista. Muut syöntiseuralaiset koostu yhdestä tytöstä jonka kanssa en ollu aiemmin ees jutellu, toisesta tytöstä joka on jees ja kolmannesta tytöstä jonka kanssa on kiva jutella selvin päin mutta vaikka kuinka monta kertaa testaa niin sen kanssa ei ole kiva olla baarissa. Koska humalassa se rupeaa puhumaan kuinka sitä panettaa ja kuinka se haluais bongata taas jonkun miehen. Ja koska se rupeaa selittämään kaikkia entisiä miessuhteitaan/seksielämäänsä kaikille ketä kiinnostaa ja varsinkin niille ketä ei kiinnosta. Ja koska siitä tulee kännissä ihan kammottava kana.
Baarissa sattui olemaan myös yks opiskelututtu (kyllä, miespuoleinen taas) jonka kanssa oisin voinut viettää loppuillan. Noh, sen piti sitten lähtä kotiin kun sen kaveri joka oli sen luona kylässä meinas sammua sinne baariin (figures).

Johtopäätös siis: ainut tuttu jonka mukana ois vielä voinut olla jutskaili muiden kanssa ja muutenkaan ei juuri enää tehnyt mieli jäädä kun kaksi tutuinta ja kivointa tyyppiä oli juuri päättänyt häipyä helvettiin. Lähdin siis kotiin ja päättelin taas kerran etten ole ihmisyhteensopiva ja ne harvat joiden kanssa sovin yhteen ei oikeen sattunut olemaan paikalla, paitsi se yksi joka liukeni aamuherätyksen vuoksi. Paska ilta siis loppujen lopuksi niinkuin usein nartulle käy. Mikäpäs siinä, kaiken olen luultavasti ansainnut.

Jälkikommenttina todettakoon että eilen sentään oli kivaa vaikkakin outoa Jussipojan bileissä. Jansku olet mussu. Ja oli hienoa katsella voimalaitoksen paloa...

Leffoja ja elämää

Katselinpa tuossa pari leffaa, Johnny Deppin uusimman Libertinen ja Nicholas Cagen Säämiehen. Molemmat oli kyllä hyviä, onnistunut leffailta siis.

Elämääkin tuli vähän tässä mietiskeltyä. Mitenkähän sitä onkin vielä tunteiltaan niin teini ja ailahtelevainen? Oon vissiin jauhanu samaa asiaa täällä moneen otteeseen, mutta taas alko vaivaamaan. Niinku tuo edellinen postikin. Kavereilla oli bileet ja otin nokkiini kun mua ei kutsuttu. Päätin jo melkeen että en sano niille siitä että tuli paha mieli mutta kuitenkin kun käytiin syömässä ja tuli puhetta miten pitää olla enempi tämän porukan kanssa kun se on hyvä porukka ja ihmisillä (mulla ja Janskulla) alkaa olla viimenen opiskeluvuosi käsillä niin sanoin sitten että ja minuakin saa kutsua jos on illanistujaisia ja muita... Niinpä niin. Säälipisteet kotiin. Tai whatever. Huoh. Sitä vaan jotenkin tuntee olevansa niin oikeutettu niihin tunteisiin mitä tuntee, niin vihassa, ilossa kun surussa. Vaikka ainahan asioihin on toinen puoli: kaverit vaan sattu jäämään rötväämään ja aukaseen pari kaljaa ja viihtymään keskenään. Kukaan ei aatellu että soitetaanpa Liljelle. Big deal, sattuuhan näitä. Muttakun se ei ole vaan pienelle mielelle big deal. Elämässä on niin vähän mulla semmosia ihmisiä joista oikeesti välitän ja joiden kanssa oikeesti haluan aikaani viettää että sitten otan kaiken niiltä ihmisiltä melko henkilökohtasesti. Mukaanlukien tuommoset tyhmät asiat millä ei pitäs olla mitään väliä ja mille ei oo mitään oikeutusta suuttua. Vaan kun suutun. Ja petyn.

Mutta totuushan on se, ettei kukaan tykkää roikkujasta. Kukaan ei tykkää syyllistäjästä. Miksi siis teen sitä aina ja aina uudestaan vaikka tiedän ettei sillä mitään hyvää saavuta? Tunnen olevani oikeutettu tunteisiin vaan en ole! Tiedän etten ole mutta silti se teini vaan haluaa huutaa esille että hei, mua on käytetty väärin, pyytäkään anteeksi. Ei aikuisten maailmassa tehdä niin. Aikuisten maailmassa ihmisillä on omat menonsa ja pitäisi olla kiitollinen niistä hetkistä jolloin kutsutaan eikä valittaa niistä kun ei kutsuta. Kun eihän kukaan enää halua kutsua jos sillon aina kun törmätään niin alkaa valitus: ai teillä oli kivaa, ai miks ette kutsunu mua?. Hohhoi. Teinix mikä teinix.

Totuus on kumminkin että mie tykkään teistä ihan hirveästi minun posse-murut ja myös sinä nimeltämainitsematon Oblivionin pelaaja, pliis kestäkää mua vaikka oonkin välillä narttu ja takertuja, teen sen vaan sen takia kun teillä on mulle oikeesti väliä. Muille saatan narttuilla huvikseen mutta teille lupaan yrittää olla parempi. Jookoskookos?

Ihan tyhmää

Blaah. Kaverit oli taas eilen olleet keskenään pitämässä kivaa ja mulle ei kukaan keksiny soittaa vaikka siellä oli kaikki muut tästä meiän ydinporukasta. Ja tänään sitten kukaan ei halua mun kans lähtä yllättäen bilettään kun eilen meni niin myöhään.

Ja se yksikin vaan pelaa vitun Oblivionia koko ajan eikä suostu puhumaan mitään. Haista siekin.

Pitäkää tunkkinne. Ollaan sitten ilman.

Koulutärinöitä

Hiiuli hei. Huomasinpa juuri että haaveeni valmistumisesta vuonna 2008 taitaa mennä aika mönkään. Tukikuukausia on nimittäin tämän vuoden jälkeen enää tasan yksi. Eli eikun nyt sitten syksyllä seminaaria vääntämään ja talvella sitten gradun kimppuun. Varmaan täytyy jättää muutama tukikuukausi ottamatta tältä vuodelta että ne voi sitten lykätä ens syksylle sen yhden perään jos se gradu ei ala valmistumaan...
Seminaarin kanssa ei oo muuten ongelmaa kuin se, että se ohjaaja jonka kanssa haluaisin tehdä gradun ei pidä semmaa tänä syksynä. Pitää siis tehdä semma jollekki toiselle ja sitte jatkaa sen hyvän ohjaajan gradusemmaan keväällä. Ongelma vaan on se, että mie en oikeen keksi mitään hyvää aihetta, pitäs mennä varmaan muuten vaan ahdistelemaan sitä hyvää ohjaajaa että se vois kehitellä mun kanssa sen aiheen josta sitte tekasisin vaan semmaa jossain toisessa ryhmässä syksyllä.

Saas nyt kattoo. Vähän huimaa ja hirvittää.

Testiä ja kuulumisia

Teinpäs persoonallisuustestin . Ja osui muuten aikalailla nappiin ainakin osittain.

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ----------*--------- Introvertti
Käytännöllinen ------------*-------- Intuitiivinen
Ajattelija ------------*-------- Tuntija
Impulsiivinen -----*-------------- Harkitsija
(mmmp)
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Varsinkin tuo viimeinen lause: "etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen". Kuvailee meikäläistä aika hyvin. Muuten olen kyllä vähän enemmän tekijä ja touhottaja kun tommonen filosofinen pohtija mitä tuossa sanottiin...

Muita kuulumisia: käytiin Riikassa kultsin kanssa ja oli kivaa. Nyt ollaan Hesassa kaverin luona viikonloppu. Ens ti taas töihin sitten. Koulukin alkaa hiljalleen tossa muutaman viikon päästä, ihan mukavaa päästä vaihteeks taas kouluhommien pariin, toivotaan että töissä älyävät laittaa tarpeeks vähän vuoroja että ei hajoa pää kaiken hommailun yhdistämisessä. Tämän lisäksi oon tietenkin kasannu itelleni vielä ne vuosijuhlien suunnittelut sekä tallipäiviä monta viikkoon (ti, to, su ratsastukset, kahesti saaralla yhesti koivikolla sekä viekä ke saaralla hoito. huhhuh.) ,ja jumpassakin pitäisi ehtiä käydä. Saas kattoo kuinka naisen käy.