Monia asioita

Viime torstai on aivan hyvä paikka aloittaa.
Viime torstai oli ihmeellinen. Silloin työnnettiin sohvaa. Ja juotiin viinaa. Raakaa sellaista, loppumatkasta. Ja juteltiin. Paljon. Puoliakaan en muista mutta paljon juteltiin ja itkettikin välillä melkein kaikkia. Caiossa istuttiin valomerkkiin asti, sitten lähdettiin Janskun ja Tonin kanssa Janskulle, mie menin sinne yöksi. Matkalla jäätiin makaamaan pyörätien risteykseen ja tehtiin mäessä lumienkeleitä. Minä rakastan minun ystäviä. Tiedätte kyllä ketä olette, jos joskus tätä luette. Parempia en voisi toivoa saavani, ja toivon, että (ainakin) yhdestä näistä tämän vuoden uusista ihmisistä tulee mulle kanssa yhtä hyvä ystävä kuin nämä vähän vanhemmat. Rakastan myös minun ainejärjestöä. Se on niinkuin lapsi mulle, se oli ihan huonossa jamassa silloin kun menin toimintaan mukaan, nyt porskutettaisiin vaikka valtameren halki. Kiitos teille rakkaille ihmisille myös siitä, että olette minun kanssa puhaltaneet eloa järjestöön.

Talvi tuli. On kylmä, paitsi sisällä. Haluaisin ostaa talvikengät, mutta ilmeisesti kukaan ei vieläkään osaa suunnitella oikeasti lämpimiä kenkiä jotka näyttäisivät hyvältä. Ihme, ettei teinityttöjen varpaat putoa, kun katselee millaisilla kengillä ne kävelee. No, toivottavasti ne yhdet kengät joihin iskin silmäni on vielä paikalla huomenna...

Olen rakastunut bändeihin nimeltä Muse ja Maroon5. Tiedän, eivät ole ollenkaan minun tyylistä musiikkia. Jotenkin vain ovat niin kaihoisaa mutta samalla rentoa jammailua. Olenkohan muuttumassa ihan poppitypyksi kun biletyttääkin nykyään niin kovasti koko ajan? No, tärkeintähän on, että metallikin maistuu edelleen...

Käytiin myös Janskun kanssa Paradise-bileissä Edenissä. Oli aikas mahtavaa, kunnon konemusiikkia, ja bikinit päällä jammailtiin vaikka olin aika taudissa... no, totesimme taas posivilin ja buranan tehovoiman. Kyllä ne oikeasti toimii...

Onko jotenkin väärin, jos haluaisi nukkua koko ajan? Paitsi silloin tietenkin kun bilettää? Haluaisin kääriytyä peittoon ja hautautua unimaailmaan. Vaikka todellisuuskin on ihan mukavaa tällä hetkellä... Mutta kun on niin kylmä ulkona! Niin pirun kylmä...

Taidankin mennä nukkumaan..eihän tässä postissa taas ollut päätä eikä häntää. Oliko yllätys? ei.

Vitutus ja Tauti (Marraskuu)

Oho, Marraskuu tuli ihan huomaamatta. Olen yrittänyt blogata vähän väliä, mutta joskus Bloggeri on ollut nurin, joskus ei taas olekaan ollut mitään sanottavaa.

Ja koulussa on ollut niin kiire. Oikeasti. No, ensi viikon jälkeen helpottaa, kun saan tehtyä tuon tieteellisen viestinnän seminaarin. Oikeasti, täytyy avautua tännekin: työmäärä: luennot + luentopäiväkirja. seminaari-istunnot, joilla täytyy olla a)puheenjohtaja, b)sihteeri, c)sisältöopponentti d)kieliopponentti ja vielä kerran itse seminaarityön esittäjä. Itse työn pitää olla n. 10 sivua pitkä, mutta pitää käyttää paljon lähteitä. Ok. Puheenjohtajana oleminen oli ok. Sihteerinä käsi kipeytyi ja pöytäkirjasta tuli liian pitkä kun pelkäsin jättää asioita pois kun kuitenkin siitä olisi tullut sanomista. Kuulin vain muiden sisäänpäin päästetyt huokaukset kun polotin ääneen kaksi-sivuista pöytäkirjaa ja häpesin. Sisältöopponointi oli ok. Kieliopponointi oli karmeaa...opponoitavani oli sähköteekkari, joka ei tiennyt mitään yhdyssanoista (suuri intohimoni) eikä pilkkusäännöistä. Eikä oikeastaan mistään muustakaan. Eli teksti oli aivan karmeaa, käytännössä katsoen palauttamassani "korjausehdotuksessa" tekstiä oli tuplasti enemmän kuin hänen omassa työssään, joka sekin oli liian pitkä. Ja sitten kurssiohjaaja (vai miksikähän vituksi niitä pitäisi kutsua..) sanoi, kuinka oli hyvää kieltä vaikkakin joitain virheitä vielä oli jäänyt. Ja se kaikki saatanan hyvä kieli oli MINUN ANSIOTA. Ja kukaan ei saa sitä koskaan tietää, paitsi kaverini joille avauduin aiheesta. Nojoo, kyllähän siellä istunnossa (tai miksi vituksi sitäkään pitäisi kutsua, ahdistaa nämä yliopistotermit jostain syystä ihan kauheasti taas) sain sanoa kommenttini, mutta eihän siellä nyt voinut haukkua lyttyyn toisen työtä, vaikka mieli olisi tehnytkin. Mielelläni olisin kyllä vaikka palauttanut sen mun korjaillun version missä näkyi vielä sen alkuperäisversion virheet sille ohjaajalle, niin olisi nähnyt. Saatana. Niin, ja kaikesta tästä 2 OPINTOVIIKKOA!! Vaivaiset kaksi!!! Nyt jos koskaan pitää käyttää teinihuutomerkkejä kun on kerran huudettavaa. Kaksi!!!!! Huoh. Ymmärtäisin, jos edes olisi joku tärkeä oman alan kurssi, mutta joku vituttava yleisopintojen viestintäpläjäys. Ja aivan saatanasti hommaa, ihan niinkuin en muutenkin olisi jo kusessa kaikkien muittenkin hommieni kanssa. No, kohta se on ohi. Tänään olen lukenut pää savuten lähdekirjallisuutta ja alan epäillä kohta jo omaakin olemassaoloani.

Ja sitten se iski taas, tietenkin. Tauti. Olin viime sunnuntaina katsomassa estekisoja ja kai siellä vilustutin itseni. Nyt kuitenkin sitten taas podetaan. Ja huomenna pitäisi olla menossa Eedenissä oleviin Paradise-bileisiin, jotka on hullun isot ja hienot, ja jonne piti ostaa 12 euron ennakkolippu. Ja hiemanko vituttaa mennä sinne tässä kunnossa, tänään ei lähde edes yhtään ääntä, pihinää vain kuuluu. Tottakai minä menen sinne, vaikka pää kainalossa, mutta ei se silti vituta yhtään vähempää.

Että sellaista. On se hyvä, että tätä ei oikeasti lue kukaan, ei tarvitse pyydellä anteeksi vuodatustaan...