Rasteja seinään, henki kulkee!!

On se hienoa miten osaa taas nauttia elämän pienistä asioista, niinkuin siitä että molempien sieraimien kautta voi hengittää. Upiata. Ja juhlan paikka oli myös yöunet kahesta puoli yhteen, I feel like I was born again :)

Parhautta on myös Röksän seura irkissä, on se hyvä että on olemassa ihmisiä jotka irkkaa myös päivisin, niin on tautiselle seuraa. Oot huippu :)

Mitähän muuta hienoa tänään? Nenähuuhtelukannu. Mahtivehje, keksijöille pitäisi antaa nobeli.

Ja kerppiä illalla :) Pääseepi taas ihme-Mordorkaupunkia loottaamaan. Kohta saahaan auki varmaan joku "here be demons"-ovi ja kuollaan kaikki mutta ei se mtn, kivaa on kumminkii.

Ja sitte enää ke töitä ja sitte reissuun :) Parhautta kaikki :)

Suun kautta hengittäminen ja muut ihanuudet

Nojoo, olipahan taas lääkärikäynti. Tällä kertaa ukko jopa (!) kuunteli keuhkot ja katteli poskiontelot pelkän kurkkuuntähystelemisten sijaan. Ei kuulemma näkynyt poskiontelontulehdusta mutta "kun eihän nämä laitteet aina näytä ihan kaikkea", ja "annetaan nyt antibioottikuuri kun on kestänyt nuo oireet jo näin kauan". Voe kiesus.

Jossain Espanjassa vissiin on ihan laaja ongelma, että lääkärit määrää antibiootteja liian helposti ja porukka tulee immuuniksi niille. No, sanoisin että Suomessa aletaan kyllä mennä samoille radoille. Varsinkin nuo työterveyslääkärit: käynti max. 10 min, ekalla kerralla kotiin paranemaan, tokalla kerralla varalta antibiootteja. Nooh, eipähän sitten tule sitä poskiontelontulehdusta mikä yleensä tulee, mutta silti olisi hiljalleen ihan kiva selvittää minkä takia sitä Oikeasti sairastelee näin usein. Syön vitamiineja ja kasviksia, urheilen kun en ole kipeä, pesen käsiä vessassa käynnin ja yleisten paikkojen ovenkahvojen koskettelun jälkeen yms. Mitä vielä? Pitäisiköhän ne allergiatestit joista on puhuttu kohta 5 vuotta hiljalleen alkaa tekemään? Pitäisiköhän kuvata poskiontelot että niissä ei jossain sopukassa asu joku ikimätä mikä aina sieltä välillä nostaa päätään? Pitäisköhän tehdä jotain muuta kuin syödä antibioottikuureja monta kertaa vuodessa?

Ainiin, ja nyt sitten muuten hengitellään vissiin suun kautta seuraavat n päivää. Kysäisin sedältä että tuota Nasoliiniahan ei vissiin sais käyttää 10 päivää pidempään, ja se kovasti myönteli, kertoipa jopa että jotkut onnettomat jotka ei ollut uskoneet ja olivat vaan jatkaneet oli saaneet itelleen aikaseksi semmoisen ikinuhan, kun se Naso vaikuttaa jotenki hermopäätteisiin tms. Toivottavasti mie en ole semmoista itelleni hommannut, aika ahkeraan tuota on kyllä tullu käytettyä, mutta ei nyt pitempään kun sen 2 viikkoa kerrallaan kuitenkaan. Duactiakin ois hyvä syödä silleen kuuriluontoisesti, mutta antoi setä armoisasti vielä pari päivää aikaa napsia niitä, että antibiootti alkaa vaikuttaa. Bloody hell, sen ei tarvikaan elää tämän nenän kanssa! Miten tähän suun kautta hengittämiseen tottuu? Miten sitä ens yönä saa nukuttua sitäkään vähää kun ei voi hengittää?

Hidasta tuskaisaa kuolemaa odotellessa...

Vittupaskatauti!!!

On se nyt saatana kun ei taas voi olla terve. Ihan mitä tahansa tekee niin kuitenkin tauti vaan jatkuu ja jatkuu. Eilen ois ollu Kuusisaaressa Northern e'Motion -konemusabileet joita olin oottanu kuin kuuta nousevaa, mutta enpä sitten päässyt sinnekään, osaksi siksi että kaveri oharoi (kiitos Jussi..), mutta suurimmaksi osaksi siksi että ajattelin fiksusti, että en varmaan sairastu nyt enää pahemmin jos jätän menemättä, että saa sunnuntaitunnit taas töistä ja ens viikonlopun Hesan reissullekin on sitten huippuvireessä.

...vaan paskat, kuinkas kävikään. Yöllä sain nukuttua huimat kolme tuntia, sekin hirveän Nasolinin ja Duactin yliannostuksella että nokka pysyi auki, sitte seiskalta lopetin sängyssäkärvistelyn ja kattelin eiliseltä jääneen Be Cool-leffan joka oli aikamoista huttua, ja tsekkailin josko olo kohentuisi. Ei kohentunut. Soitin siis vuoropäällikölle ja herätin raukan, ja nyt sitten taas venaillaan että ODL:n päivystys aukeais että sais varattua lääkäriajan. On vittu taas niin story of my life että ei mitään järkeä. Ihan sama vissiin vaikka bilettäis kellon ympäri, tauti tulee/jatkuu kuitenkin vaikka olisi kotona. Pitäisi vissiin pidättää hengitystä aina taudin oletetussa loppuvaiheessa sellaiset 3 viikkoa että uskaltaisi taas pistää nokkansa ulos ovesta muiden kuin pakollisten menojen merkeissä. Voe elläimen käsi ja muut valitut kirosanat.

Eikun nenähuuhtelukannu tulille siis ja höyryhengitysvettä keittelemään. Oh joy. Kuoleekohan, jos käyttää Nasolinia yli 2 viikkoa putkeen? We will soon find out.

Olo, olompi, oloin.

On muuten niin paska olo ettei mitään järkeä. Hirveän kevätflunssan pukkasi. Syytän taas muka lämpimiä ilmoja kun viiletti menemään ilman huivia, ja combattia jossa piti taas käydä reenaamassa ittensä kirjaimellisesti kipeäksi. Se on kyllä kumma juttu miten sitä tulee ihan sitten oikeasti sairaaksi kun on pitkän reenitauon jälkeen taas käynyt riuhtomassa itsensä henkihieveriin. I just don't know how to take it easier.

Eilenpä oli töitten jälkeen Vesan tuparit, ja oltiin Janskun kanssa aiheuttamassa siellä taas yleistä sekaannusta. Juuson ilme oli kyllä näkemisen arvonen kun se huomasi että me ollaan siellä. Ilta olikin vallan rattoisa lukuunottamatta nokan tukkoisuutta ja yleistä kunnon heikkoutta, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena sekin jäi vähemmälle huomiolle ;). Taas tuli hierottua myös uusia tuttavuuksia, which was nice. Ja sitten mentiinkin Onnelaan hirvein lauantai-ryöstöhinnoin (taas yksi syy miksi ei kantsi käydä baarissa), mutta ei siellä ollut tällä kertaa ihan kamalaa. Vaikka DJ tosin soitti melkoisen shittiä musiikkia, niin soitti se kumminkin yhen Prodigyn ja Cafe Del Marin (se on varmaan niitten joku yleinen loppuillan tavaramerkki? Nooh, en valita ollenkaan :)). Röksän ja Vessen (hah, sie et yhtään tykkää tuosta nimestä) ja muittenkin Blankoeläimien kanssa oli hauskaa biletellä. Ja tietty Jansku-mussun :). Onnistunut ilta kaikenkaikkiaan siis...paitsi että pukkasi sen flunssan, mutta olihan se tuloillaan jo perjantaina :(

Outoa?

On taas vähän outo olo. Jotenkin vaikka vanhenee fyysisesti niin tuntuu että menee kokoajan vaan teininpään suuntaan henkisesti. Ei voi olla hyvä juttu. Tuntuu vaan että olen oikeutettu sille miltä musta tuntuu, että mielialat heittelee, että saan kiukutella niinkun penikka jos huvittaa, ja jostain syystä semmosesta ärsyyntymisestä ja masistelusta tulee jotenkin kierosti hyvä olo. Vaikka haluaisin olla kiva ja hyvä ihminen josta muut tykkäis niin silti samaan aikaan haluan olla just tämmönen moody bitch niinkun olen, ja syvällä sisimmässäni toivon että ne ihmiset jotka on oikeesti tärkeitä jaksaa kattella mua. Hohhoi että on taas outoa.

Tänään kävin vihdoin ostamassa sitä himoitsemaani mustaa hiusväriä, ja kohta minustakin tulee mustahiuksinen. Jee. Kolme vuottahan tässä onkin siihen suuntaan yritetty mennä, nyt sitten viimeinen ratkaiseva askel. Vähän jännittää, mutta minkäs teet.

Sitten haluttaisi hulluna ottaa tatuointi. Sellanen ankh-risti tonne selkään, siis lavalle tai vähän ylöspäin, silleen että se näkys silleen kauniisti jos on toppi päällä. En tiiä vaan onko kesä mitenkään parasta mahdollista aikaa ottaa tatskaa, kun sitä vissiin pitäisi pitää auringolta suojassa...mutta minähän oon muutenkin niin vilukissa että en tarkene ilman pitkähihaista vaikka ois 25 astetta lämmintä. Oulussa tuulee aina, syytän tuulta.

Tekisi mieli muuttaa tämän blogin ulkonäköäkin mutta en taida jaksaa. Eikä tätä kuitenkaan muutenkaan (voiko noita kirjottaa peräkkäin?) kukaan edes lue...että olkoon.

Mutta lauantaina on Blanko-Vesan ja Katarinan tuparit. Oispas siellä kivaa ja tulispa Esakin, ois niin muksaa nähä vappumussuja taas. Luultavasti kuitenkin vaan taas odotan illasta liikoja ja petyn niinkun usein käy. Mutta siitäpä sitten myöhemmin lisää...

Oi! Vappukuvia!

Nyt ne on netissä! Osa siis. Täältä löytyy.

Wappu ja sen jälkeinen blues

Sinne se taas meni, Wappu. Ja oli kyllä niin luonnottoman ja uskomattoman hauskaa ettei rajaa. Ainut mikä viilensi menoa oli työhommat aatonaattona ja aattona, joskin aattonakin pääsi vielä menoihin ja aatonaattonakaan ei ollu vissiin sattunu ihmeempiä.

Keskiviikkona jo hyvissä ajoin aloteltiin Verban vappusaunalla, jonne ei taaskaan tullut yhtään vaihtareita, vaikkakin Liideri ja the känninen teekkari (tuttu jo pulkkabaloosta ja laskiaiselta! omg.) paikalla olivat. Kivaa riitti taas koko perheelle Verban helmeilevän (ei enää yhtään hiivainen vaan oikein oivallinen) saattelemana. Saunalta Kaisalle&Janskulle vielä istuksimaan ja kotio odottamaan uutta päivää...

...joka toi tullessaan ei-niin-kovin-kirkkovenesoudut, mutta Tuiran biitsillä oli kuitenkin häppeninkiä ja populaa. Ja hauskaa. Blankkomiestä (Ihq-Juuso) kiusattiin, Puttonen tarjosi mukavaa juomaleikkiä tietämättään, ja myös toista ihqlaa Vesaa vähän ahdisteltiin, sekä yritettiin kaupitella kasseja tuloksetta. Rannalta meiniki siirtyi Jusan luo where we proceeded to get very, very drunk, ja sitten virallisen vappuheilan Janskun kanssa jälkisouduille jotka olivat ikimuistoiset kyllä nekin. Kannatti siis katsastaa teekkaribileet, porukkaa oli juuri soppelisti, Esa&Vesan kanssa tanssattiin jalat kipeiksi, ja Juusokin suvaitsi olla seurassamme yhden tequilan verran aikaa. Kivaa siis, ja Janetskille uusi hieno lätsä!

Perjantain aamu nytkähti käytiin vesibusseilun merkeissä, kotikaupungin lyhyt oli siis kyseessä. Matkaan uskaltautuivat Janskuli, minä, Kaisa-lokkiseni sekä Hanna ja Tiina Verba-edustuksesta, ja Blankomiehetkään eivät täysin loistaneet poissaolollaan, Simo paikkasi heitä urheasti. Nytkyteltiin ja pompiskeltiin reitti lävitse ja kivaa oli, kulinaristisia nautintoja tarjosi mm. kylmänä vedetty jauheliha-roiskeläppä Evakon edustalla, mikään ei oo yhtän hyvältä ikänä maistunu... Reitti ei ollut ihan niin kiva kuin viime vuonna eikä bussissa edes kuultu viime vuoden hittiä Volgaa, mutta silti päästiin kunnialla loppuun asti. Tästähän ilta vasta lähti nousuun kun suuntasimme Esan ja Vesan peesissä Janskun kanssa Blankon vappusaunalle Teekkaritalolle. Sielläpä sitten vierähtikin iloisesti koko ilta ensin pihalla arskasta ja hyvästä seurasta iloiten, hyviä tai vähän vähemmän hyviä, kuitenkin humalluttavia juomia nauttien. Sisätiloihin vetäydyttä bileet eikun parani, kuvioissa muun muassa puhelimen takapaneelin piirtämistä (kiitti Esa, se on hieno), haalareihin kirjoittelua, Juuson ja ylipäätään Blankomiesten kiusaamista, uusien tuttavuuksia tekoa (ei, minä en jaksa väitellä kello 3 yhtään mistään aiheesta, ja kyllä, Jansku on overlord ja täydellinen totuus mitä tulee saksan kieleen) sekä tanssia olemattomalla tanssilattialla ja musiikista taistellen. Mutta tämän vapun paras ilta ehdottomasti, joka huipentui suureen yritykseen kävellä liian vähissä vaatteissa Heinäpäähän: Kaijonharjussa totesin etten ole näin köyhä ja soitin taksin. Tai Vesa soitti, mutta enivei. Rock on.

Töitä töitä blaah sitten lauantaina illala, ja sunnuntaina päivällä. Sunnuntain geimeihin mukaan puoli ysin aikoihin (puoltoista tuntia etuajassa, woo), ja kova kiinniottotahti päälle. Kaisalla ja Janskulla oli bileet, siellä oli hauskaa, mutta vielä hauskempaa oli siirtyä Teatrialle huomaamaan siellä olevat n. 500 metrin jonot. Siinäpä aikamme pähkäiltiin ja päätettiin sitten lähtä parempia metsästysmaita kohden. Liputkin saatiin myytyä, tosin puoleen hintaan, hyväuskoisille hölmöille "ei siellä jonoja oo, menkää vaan". Ja sitten Maijalle, jossa seurana Niko (lentokapteeni-tanssiliike, omg&lol), Petri (hierontasessiot ja vielä parin päivän jälkeen kipeät olkapäät), Maija (Joku Batong se oli?? Ja abbaa...), Janektsi (of course...mussu!) sekä VP-kultsi joka päätti kuitenkin vähän ottaa tirsaa sängyllä jossain neljän tienoilla.

Näin siis meillä. Vielä vappupäivänä vähän piknikkiä Linnasaaressa ja siinä se oli. Nyt on jo vähän olo helpottanut, mutta voi mikä blues oli vielä aamulla. Aina se iskee, kivojen tapahtumien jälkeen. Mutta, uuteen nousuun, as they say, ja kesää kohti nokka. Kyllä me vielä Blankomiestenkin kanssa nähdään :)