Elämä on critical mission failure...

...elämä on katollaan oleva, savuava Mako. Nörttiläppää. Mutta tosi on, että nyt ei vaan jaksa naurattaa enää. Koko ajan tulee vaan lisää huonoja uutisia. Käytännössä ei ole mitään hajua, missä olen elokuussa. Talouslama on pistäny miehen työkentän niin uusiksi että mistään ei saa mitään töitä. Kaikkialla vaan irtisanomisia eikä missään avoimia paikkoja. Piti lähtä kaukomaille, vaan no such luck. Piti jäädä tänne vaan sekin näyttää haihtuvan savuna ilmaan. Ei ees jaksa enää odottaa mitään hyviä uutisia kun kuitenkaan mitään ei tapahtu. Mädännytään täällä ikuisesti limbossa kun mitään ei tiedä, mitään ei voi suunnitella, rahaa ei ole ja tulevaisuus vituttaa.
Itsekään ei tiedä mitä omalla elämällään haluaisi. Tuntuu vaan että on huono kaikessa. Paska kääntäjä, opettajaksi ei välttis huvita rueta, ja kouluunkaan ei oo vielä tullu hyväksyntää ja vaikka tuliskin niin mitä ihme haihattelua sekään on, mitä hyöytä jostain leipuri-kondiittorin tutkinnosta. No oishan se hauskaa vaan ei silläkään oikeen elämän menoja varmaan maksella sen enempää ku näillä käännöshommillakaan. Ja mitään ei jaksa oikeen ees miettiä kun vaan VITUTTAA ja kun edelleenkään ei edes tiedä onko Suomessa elokuussa. Ja pelottaa että koko ajan vaan valitsee väärin. Mitä jos sitä kuuluiskin olla opettaja? Vaan kun sitä ehtii tehdä koko loppu ikänsä! Kai. Mistä minäkään mitään tiedän.

Käpy on jäässä ja lelut patterin välissä. Tunnelin päässä näkyy lisää tunnelia. Palataan astialle kun on jotain positiivisempaa raportoitavaa.