Meemitys

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Amelia noticed Judith's stolid indifference to everything about her, and she reproached herself even while she was reminded of the vow she had made to herself in the garden the day she had seen Mark Jordan.

Martha Ostenso: Wild Geese

Lähes uskonnollinen kokemus

Pääsiäinen oli ja meni, mutta jäi postaamatta kevätpörriäisjutut niin pitänee tehdä se nyt.

Pörriäinen oli taasen kiva, ja baariinhan (Onnelaan) sieltä sitten suunnattiin. Ei oikeen jostain syystä tuo baarihomma napannut kyllä yhtään, ja siellä tulikin sitten taas tavalliseen tapaan narttuiltua vieraille ja jaeltua murhasilmää... Ja tuli myös todistettua, että ei ole mahdollista olla niin naama norsunvitulla että kukaan ei tulisi jututtamaan. Tulihan taas, mutta jannu näytti edes vähän hevimiehiltä, joten narttuilusta jäi jopa hieman paha mieli ja piti käydä vähän pyytämässä anteeksi, mitä en yleensä kyllä koskaan tee. Sulka hattuun? No, se oli joka tapauksessa sekottanu mut johonki toiseen kun se yritti kovasti uskotella että mä oon joku jonka nickki alkaa irc-galleriassa k-kirjaimella, ja että se ja sen kaverit on valinnu mut jo monta kertaa gallerian kauneimmaksi. Hohhoo, ihan kiva kohteliaisuus, chap, mutta väärä tytsy.

DJ oli kammottava lähes koko illan, ei mitään haisua biiteistä eikä biisien vaihdoista, siellä vaan paineli varmaan next-nappia soittimessa. Huoh. Jätkä sai kuitenkin kaiken välittömästi anteeksi, kun soitti viimeseksi biisiksi Cafe del Marin...voi multiorgasmi. Oikeasti, tuo biisi (sekä RMB:n Spring) aiheuttaa aina sellaisen tilan joka lähentelee uskonnollista herätyskokemusta niin paljon kuin tämmöinen pakana nyt voi sellaista tilaa lähetä. Kyyneleet nousee silmiin kun on niin kaunista, ei voi mitään, ja näin kävi taas. Hävettäähän se vähän, mutta onnesta niin harvoin saapi tuollaista olotilaa että otetaan nyt sitten vastaan jos kerta tarjotaan. Muutenkin loppuillan n. 5 vimosta biisiä oli ihan kelpo trance-settiä, ja vaihtojakin esiintyi. Jopa sai ukko aplodit, ja kansa kerjäsi lisää viimeisen biisin jälkeen. Oli sentään järkeä olla äijällä soittamatta mitään cheesyjä illan viimeisiä hitaita, vaan panosti oikeasti laatumusaan. Ah autuutta, ja illan pelastusta.

Kevätsää, lämmittää

Ihana ihana kevätaurinko on vihdoin saapunut iloksemme. Ok, tiet on vieläkin loskamössöä ja jäätä tulvillaan, varsinkin pyörätiet (Oulun tiehuolto: Me auraamme loskat autotieltä pyöräteidenne iloksi!). Mutta välillä jo paistaa asfaltti, hiekoitettu sellainen tosin, mutta tänään ensimmäistä kertaa pääsi ajamaan autotienpätkää varmaan puoli kilsaa asfalttia eikä jäätä pitkin, voi tätä ilon päivää :)

Myös lisää hyvänolontunnetta tuo uusi hiusväri, joskaan se ei ole ihan sellainen kuin piti olla (punainen alta ja musta päältä punaisin raidoin), on se nyt kumminkin tumma ja punaraidallinen. Vapputukka :). Maksoikin huomattavasti vähemmän kun oletin, jotai 55 egee, yleensä on yli kuuskymppiä, joskin leikkauksen kera, ja tässä sentään oli vielä kulmien ja ripsien värjäyskin mukana! Ja vaikka päätäni hoiti kampaamon virallinen biatch jota olen joskus aiemmassa postissa mollannut, hänkin jopa oli ilmeisesti kevään kunniaksi varsin humaanilla tuulella. Ja ylimääräiset värit värjätyistä kulmista ja ripsistä pyyhkimisen jälkeen näyttää nekin oikein näpsiltä. Pitää vaan jotain ihme kulmageeliä käydä vissiin ostaan, kun tuo oikea kulma ei vaan suostu asettamaan karvojaan oikeaan asentoon, prkl. Bodyshoppiin siis.

Ja kultsin kanssa ollaan menossa jätskille kohta, sitä ennen toki vielä pienoinen, keväinen shoppingspree (jatkunut jo viikon, huolestuttavaa).

Yipyip :)

Ainiin! Ilmasto.

Muistinkin että tästähän piti myös mussuttaa.
Mihin on kadonnut kevät täältä loskaisesta helvetistä jota myös Pohjolan valkeaksi kaupungiksi kutsutaan? On sitä valkeutta katteltu jo kohta 6 kuukautta, antakaa meille kevät, vaadimme! Vaan mitä tekee luonto: No joo, on pari plusastetta vaan kokoajan sataa lisää lunta, taas on varmaan parikymmentä senttiä tullu viikonlopun aikana. Mutta ei paista aurinko, joten ei juurikaan myöskään lumi sula. Ja muutaman viikon päästä on vappu! Saattaa jäädä kirkkovenesoudut soutamatta jos maass' on hanki ja järvet (ja joetkin siis) jäässä. Ja miten mitään vappupiknikkiä viitsii pitää jos on metri lunta minkä päällä istua? Kevään pitäisi olla vihreä ja kaunis niinkuin Verban haalarit, ei luminen, harmaa ja ankea.

Please, säämies, älä pilaa vappuani äläkä kevättäni.

Ravintolahommista

Uuden hienon blogin innoittamana, kertaanpas minäkin vähän ravintolahommien kokemuksia, vaikka niitä ei ole vielä hurjasti ehtinytkään kertyä (jos jätetään ne Hesejutut sikseen...).

Minä, kuten edellämainitunkin blogin pitäjä, ei voi koskaan lakata ihmettelemästä ihmisten kykyä pakkautua. Jos jossain on paljon ihmisiä, ja varsinkin jos tila on ahdas, on siellä saletisti hetken päästä vieläkin enemmän ihmisiä. Juurikin siis kulkuväylillä, baarin edessä (ne pöydät ois niinku sitä varten että niitä drinksuja vois mennä imemään sinne), ja varsinkin tiskin päässä missä viikonloppuisin jonotetaan pöytiin. Siinäkin pienessä tilassa, mistä meidän pitää ruokien kanssa pujotella röökipuolelle viemään annoksia ja jossa siis jonotellaan ja odotellaan hovimestaria viikonloppuisin, olisi varmasti mahdollista muodostauttaa ruhonsa sellaiseen sommitelmaan, että siitä mahtuisi tarjoilija kuumine ja painavine lautasineen tai täysine juomaprikkoineen ohitse, vaan ei. Eikä yleensä edes silloin, vaikka siinä yrittäisi vähän kovempaankin ääneen mumista, että anteeksi anteeksi, pääsiskö ohi. Nojoo.

Myös on hauska kuunnella ihmisten selityksiä sille, etteivät ota jälkkäriä tai alkuruokaa. Ehkä paras selitys alkupalojen pois jättämiselle oli, että ne vie yöunet. Ehkä kyse oli siitä, että ylensyöminen vie yöunet, mutta kuulosti vaan jokseenkin hauskalta tämä.

Nihkeät tippaajat ovat myös varsinainen riesa. Varsinkin jos näkee että porukalla on rahaa vaikka lehmät söisi, niin siltikään ei pysty kaivelemaan taskuistaan niitä pikkuropoja jotka siellä vaan pyörii muuten nukan seassa iät ja ajat, tai riipustamaan siihen pankkikorttikuittiin extran kohdalle jotain (ja mieluummin muuta kuin 20 senttiä, niitä kuitteja on sen verta ärsyttävää muutenkin korjailla, niin ei jonkun parinkymmenensentin takia viitsisi. Mutta kiitos kuitenkin). Varsinkin jos on isosta seurueesta kyse, ja niille yrittää antaa oikeen extrahyvää palvelua ja saakin porukan viihtymään ja tilaamaan lisää juotavaa, niin silti ei voi sitä tippiä jättää. Ei se sitten vissiin kuulu suomalaiseen kulttuuriin ei, mutta voisi alkaa kuulumaan. Ei se pari euroa niitten herrojen kukkaroista juuri olisi pois, mutta tarjoilijan pieneen palkkaan se toisi varsin mukavan lisän...

Mistäs vielä? Nojoo, sellaisista ihmisistä jotka selvästi tilaavat jonkun tietyn annoksen (esim. listalta osoittamalla), ja sitten kun se bongataan ja tuodaan pöytään niin alkaa kaamea avautuminen että en minä tämmöistä kyllä ole tilannut. No oletpas, mutta minkäs siinä teet muuta kuin hymyilet ja viet ruuan pois ja bongaat uutta. Voisi sitä listaa edes sen verran tavata, jooko, että oikeasti sitten haluaisi kanssa sitä mitä tilaa?

Ainiin, vielä yksi asia. Jos haluat tilata, ÄLÄ LAITA LISTOJA TAKAISIN TELINEESEEN ennen kuin joku on sen tilauksen sulta ottanut, please. Mistäs siinäkin sitten tietää onko asiakkaat uusia vai vanhoja, jos tyypit on laittanu listat jo pois, ja samalla asemalla on muutamakin tarjoilija, ja ei ehdi välttämättä rysän keskellä kyselemään koko aikaa kaikilta että hei, ootko ottanu noitten tilauksen? Varsinkin kiirepäivinä kun ei sitä ehdi painamaan jokaisen asiakkaan naamaa niin tarkasti mieleen, että huomaisi onko siinä nyt uudet mirja ja markku vai vielä edelliset. Sitten tullaan, ymmärrettävästi, napisemaan kun kukaan ei oo tullut ottamaan tilausta. No ei kai sitä, kun luultiin että on otettu jo, kun sitä istuskellaan vaan, parhaimmassa tapauksessa vielä likaisessa pöydässä, niin saattaahan siinä pöllömpikin luulla että ovat jo syöneet...

Tällaisia terveisiä tällä kertaa.

Baarissa olon nihkeydestä

Tästä piti mussuttaa jo aiemmin mutta ei sitten tullut tehtyä niin. Päätinpäs kuitenkin muksaista asian ilmoille:

Miksi vitussa baareissa on niin vaikeeta käydä? Tässä eräänä päivänä lähes pakottaen olin kaverin kanssa lähtenyt jatkoille paikalliseen uusimpaan menomestaan. Työillan jälkeen, suht. tavalliset vaatteet päällä. Paikka vaikutti ihan kohtalaisen siedettävältä kunnes alkoi yleinen urpoilu.
Yksi asia mitä en siedä baareissa on se, että siellä ei saa istua rauhassa vaikka haluaisi. Ok, ymmärrän että jos on tullut paikalle tyrkkyvaatteissa ja menee keskimmäiselle paikalle kuikuillen samalla viekoittelevasti ympärilleen niin saattaa saada imettyä seuraansa kaksilahkeisia. Mutta jos yrittää mennä sinne ensimmäiseen ja viimeiseen paikkaan johon mahtuu (yksin) istumaan, ja kännykän puutteessa alkaa lonia lompakkonsa sisältöä täysin epävastaanottavaisena, niin pitää jonkun vitun känniurpon tulla seuraa tarjoamaan. Voi hevon vittu, eikö sitä voi ymmärtää että jos ihminen baarioloissa (tai koskaan muulloinkaan) käyttäytyy em. tavalla, hän *ehkä* haluaisi olla rauhassa, samalla kun odottaa kännistä kaveriaan joka on löytänyt taas sadannen tuttunsa, *ihananähdäsuamitäihmettäsullekuuluu*, tms. Huohhoi.
Toinen asia, mistä olen jo ilmeisen tunnettu, on naamani nyrpeä perusilme. Siis oikeasti, vaikka yritän olla ihan neutraalin näköinen, niin on kohta joku narisemassa että hei mikä sulla on vikana kun oot noin nyrpeen näköinen. Pitäiskö sitä saatana leikkiä jotain hangonkeksiä koko ajan jos nyt ei satu olemaan mikään maailmojasyleilevän ihana fiilis juuri sillä hetkellä? Hermot menee kun siinä sitten saa olla todistelemassa että ei mulla mikään, ihan jees olo on, vähän väsyttää kun on taas ollu illan töissä ja blaadiblaa. Onko se jotenkin iloisesti hymyilevien ihmisten etuoikeus käydä baareissa? Tuplahuoh.

Olikohan muuta aiheesta? Eipä kai ehkä.