Moikka Ruotsinmaalta

Nonniin, Uumajassa ollaan. Huomenna alkaa kouluhommat kunnolla, tähän asti ollu vaan tutustelua ja reissu Saxnäsiin Ruottin lappiin. Porukkakin on ihan mukavaa, meikäläinen vaan ei ole niin kovasti ihmis-ihminen että jaksaisi jatkuvasti tuntemattomien ihmisten seuraa. No, onneksi täällä on vapaatakin, tänään viettäny päivän ihanasti lenkkeilemällä ja lueskelemalla omissa oloissa. Luksusta tämmöiset viikonloppuvapaat kun ei oikeen taviselämässä tämmösiä ole näkynyt kun on aina töissä.

Silmätulehus meinaa pukata päälle uuestaan, ainaki vähän tuntuu siltä. Toivottavasti se ei sen enempää äidy, en haluais täällä lääkäriin lähtä ja tyhmänä jätin tietty ne silmätipatki Ouluun mitä sain sillon pari viikkoo sitten silmätulehdukseen... Sormet ristissä!

Nettijuttujakaan ei oikeen voi harrastaa kunolla, omassa huoneessa ei oo konetta ja yliopistolla ei päässyt irkkiin. Pitää tulla tässä tutun kämpässä käymään nettailemassa aina kun sitä kehtaa vaivata.

Eikai tässä muuta, kesäilmaa on pidelly, ja meinaan kävästä ostaan rullaluistimet tässä että vois sitäkin harjotella täällä kun ei tuo juokseminen ole ihan mun juttu vaikka ei se enää niin tuskaa oo ollutkaan kun yleensä. Ei näyttäny olevan pahan hintasia paikallisessa Stadiumissa, jotain 70 egee oli aika hyvän näkösten luistinten hinta ja tosi harvat oli yli 1000 kruunua eli sata egeä. Pitänee lähtä yrittään taas ruotsin sönkkäämistä kauppaan... Ärsyttää kun sitä ei osaa!

Nojoo, mutta tills vidare, puss och kram...

Terveisiä hilpestä ravintolamaailmasta

Huhhuh. Onpahan ollut suorastaan hassunhauskat kaks päivää taas töissä. Yllättäen pyhän aatto ja pyhäpäivä. Ja ihan vitusti porukkaa. Ja ihan vitusti liian vähän työntekijöitä. Joten: me jotka raukat paikalla olemme juoksemme perse verillä koko vuoron (tupakallakävijät toki käy tauoilla, muilla hätäisesti se 10 min että saa ruokaa vähän kauhottua naamaan) ja eihän se ilo siihen lopu kun ylitöihinhän siinä on jäätävä.

No, toissapäivänä se ei ihan hirveästi ketuttanut kun ei ollu mitään suuniteltua, olin sitten yhentoista sijaan puol kahteen yöllä hommissa. Eilenpä ois pitäny nähä ukkoa melkein viimestä kertaa ennen Ruotsiin lähtöä. Piti päästä ysiltä. Sanottiin painokkaasti että "kyllä mekin joustetaan, voisit sinäkin nyt vähän joustaa työaikojen suhteen". Nojoo, tottahan tuo, mutta ei ketuttanut yhtään vähempää. Olin sitten kahteentoista. Ja aamulla ysiltä tentti.

Vittu että väsyttää. Ja meni tenttikin kyllä aika metsään. Ja tänään taas takasin. Neljästä yhteen. Voi suuri ilo olkoon kanssamme...

Kyllähän mie ymmärrän että sitä ei voi olla kristallipalloa että voisi katsoa vuorolistojen suunnittelija että miten paljo porukkaa tarttee töihin. Mutta voisi olettaa, huom. näin maalaisjärjellä voisi, että jos on pyhän aatto, ihmiset tulee ryyppäämään ja syömään. Voisi edes laittaa pari extraa hälylle että soittaa jos on tarvis. Ei olisi vissiin liian iso vaiva.

Ja eihän se toki asiakkaitten vika ole että meillä on liian vähän väkeä mutta nehän siitä kuitenkin loppupeleistä kärsii... Joutuvat istumaan paskasiin pöytiin (tässä taas huomio, että voisiko sitä mitenkään vaikka odottaa siinä pöydän vieressä että tullaan siivoamaan, niin ei sitten luultas että olette vanhoja asiakkaita kun istutte edellisten tavaroitten keskellä siellä), joutuvat oottamaan palvelua, saavat paskempaa palvelua kun ei ole aikaa höpötellä, ja en mie ainakaan ole niin superpalvelija että pystyisin pitämään hymyn naamalla ihan koko aikaa jos itellä on nälkä, väsy ja vituttaa. Ehkä muut on, mutta mie en.

Huohhoi. Mitenkähän tässä vielä kolme päivää jaksais, sitten on onneks Ruotsin reissu ja armoitettu tauko töistä.

Oi kuinka mie sen tarvitsenkaan...

Kevätsää ja hyvä mieli

Elämä rullaa raiteillaan ja kesä tekee tuloaan. Ruotsiin lähtöön on enää vajaa 2 viikkoo, alkaa vähän jänskättää.

Rastapojan kanssa menee loistavasti. Se ymmärtää mun friikkailuja eikä lähde karkuun vaikka välillä pitääkin puida vanhan elämän asioita että saadaan taas uusi elämä urilleen. Niinkuin eilen. On tosi outoa, että en oo kuunnellut mitään metallimusiikkia moneen kuukauteen. Eilen sitten ostin Dark Tranquillityn ja Painin uudet levyt ja rupesin kuuntelemaan. Ihan sairaan hyviä. Sitten tuli kuitenkin jotenkin tosi outo olo siitä, että nämä kuuluu mun entiseen elämään, tämä musiikki on ollu semmonen asia joka yhdisti mua ja exää. Ei tullut ikävä exää niinkään, vaan jotenkin vain kummallinen tunne kun on niin täysin elänyt tätä uutta vaihetta nyt konemusiikkeineen ja rastapoikineen että on vähän päässyt unohtumaan ne entisen elämän asiat mistä oikeasti nautti tosi paljon, niinkuin metalli ja roolipelit. Asiasta kuitenkin voitiin taas puhua, ja tänään on taas ihan erilailla mahtava ja hyvä fiilis, jotenkin tuntuu nyt että on jo niin selvillä vesillä entisen exäajan angsteista, että voi alkaa liittämään niitä hyviä osia siitä elämästä tähän nykyiseen. Siispä metalli soimaan ja nauttimaan kevätsäästä :)

Flunssakin oli tässä välissä, vaan nyt jo vähän parempi. Tänään meinaan ekaa kertaa jumppahommia kokeilla flunssan jälkeen, tosin löysä alku pilateksen merkeissä on luvassa. Katsotaas kuinka käy.

Hepparintamalla menee huonosti. Suikkuva-hoidokki ja ratsu (a.k.a maailman vaikein hevonen) häippäsi paremmille laidunmaille Yli-Iihin, joten siihen loppui meidän yhteinen taival :(. Hirveän sääli kun juuri alkoi edes jotenkin päästä selville sen aivoituksista ja ongelmista, ja sai sen siihen tilaan että se ei panikoi uusista asioista ja avuista vaan jaksaa kuunnella ja yrittää. Perseestä tämmöinen. Nyt sitten olisi uusi hoidokki etsinnään alla vaan tuntuu olevan aika lailla vaikeaa kun ei ole autoa millä kulkea jonnekkin hevonjeeran Kiiminkiin tai Oulunsaloon tai sinne Iihin heppoja hoitelemaan. No, pitää alkaa tuon Ruotsin reissun jälkeen sitten ihan tosissaan aloittaa etsintä, ei sitä nyt pelkästään ratsikouluheppoihin enää oikeen pysty tyytymään. Ei sillä ettäkö niitäkään pääsisi kyllä nyt juuri katsomaan tai ratsimaan, kun on töitä ja kaikkee kakkaa ja Koivikkoon ei edes mahtunut kesätunneille joten saattaapi aika vähälle jäädä hevostelu ylipäätään. Ja sekös ketuttaa. Mun mielenrauha tarvitsee hevosia! Plaahk...

Siinäpäs tämän hetken kuulumisia. Lisää joskus taas kunhan jaksaa...