Miksi et voi murjottaa nopeammin?

Nojoo, myönnetään, oli se edellinen valitusviesti ehkä vähän itsekästä tekstiä. Mutta ainahan sitä ollaan tunteiden kanssa itsekkäitä. Olithan sinäkin omissa sanomisissasi. Jos minä haluan että sinä oisit mulle ystävä niin kai mulla on oikeus vittuuntua ja olla surkea sillon jos syystä tai toisesta ystävyys on katkolla? Vaikka oiskin sua kohtaan humaanimpaa vissiin sanoa että fine jos on hankalaa niin voin toki poistua takavasemmalle niin saat olla rauhassa. Vai onko? Kuulostaahan se toki aika oudolta että minä vaan odotan että sinä pistäisit muut tunteet narikkaan ja oisit mulle vaan ystävä. Vai kuulostaako? Ei se nyt ehkä edes kuulosta, ystävyyspohjaltahan tähän lähdettiin. Olisiko taas pitänyt antaa olla? Miks asioitten pitää olla näin vaikeita? Miksi et voi murjottaa nopeammin? Miksi ja miksi ja valivali.

Osaankohan antaa olla kaksi päivää, sitten olisi Tuska ja muuta ajateltavaa. Yritetään.

Hjuva fiilis (rasti seinään)

Mussutus joka ei ole mussutus! Rasti seinään!

Kaverikriisi on ohi, ainakin for now. Suuri helpotus.

Asiat rullaa ihan kivasti. Töihin meno ahdisti pitkän tauon jälkeen, mutta silti oli ihan kivvaa lopulta kuitenkin. Stepissäkin oli muksaa töitten jälkeen, ja muutenkin on ihan hyvä fiilis. Vielä pari työvuoroa ja sitte viikonlopuksi Tuskailemaan Hesaan, yay. Ja keskiviikkona pitää käydä vähän maalauttamassa tatskaa tummemmaksi, musta se ukko teki siitä vähän epätasasen värisen.

Eikait tässä muuta. Mussutetaan sitten kun taas on aihetta...

Tyttöjen ja poikien välisestä ystävyydestä

Universumin lait ovat perseestä.

Miten voisikaan olla mahdollista, että tytöstä ja pojasta tulisi hyviä ystäviä ilman että jompikumpi saa päähänsä jotain suurempia ajatuksia suhteen jatkosta. Ja miksi se on aina (useimmiten) sitten se tyttö joka tästä tilanteesta maksaa, sillä ystävyydellä? Ja jos sillä tytöllä ei muutenkaan niin hirveesti ystäviä ole?

Joojoo, ei pojat ole koneita jotka voi vaan laittaa tunteet pois päältä tai unohtaa ajatuksen ihastumisesta mutta come on, kyllä kai sitä silti voi omiin tunteisiinsa vaikuttaa vaikka onkin erilaiset värkit siellä alhaalla. Tytöt ainakin voi, jos johonkuhun ihastuu eikä näin saisi/olisi hyvä kenenkään kannalta tehdä, niin sitä räydytään sitten hetki niissä fiiliksissä jonka jälkeen ne siirretään aktiivisesti taustalle koska ei niiden kanssa voi elää. Ja sitten, ajan kuluessa, ne unohtuu. Tai ehkä mie nyt yleistän, minä ainakin teen niin. Ja samoin jos johonkuhun ihastuu niin sen kanssa tekisi sitten mieli olla enemmän tekemisissä, ei vähempi, vaikka se itseen sattuukin. Ehkä mie olen vaan sillä tavalla masokisti.

Voi vitun elämä.

Kesäkesä

Joopa, nyt se on täällä. Kesä siis. Ens viikoksi on jopa luvattu yli kahtakymmentä astetta, yay :). Harmi vaan ettei ihan täysin rinnoin voi nauttia ja ottaa arskaa kun tulin käyneeksi tuossa pari päivää sitten ottamassa vähän väriä nahkaan..eli ihkaensimmäisen tatskan! Johan sitä ajatusta tuli 4 vuotta kypsyteltyäkin, nyt sitten työkaveri-rokkikokki Hennan kanssa käytiin tatskashoppailulla House of Painissa ja Igorilla, ja sitten seuraavaks päiväks sain House of Painille ajan, seurauksena että nyt on semmonen n.6cm ankh-risti tuolla oikealla lavalla. Hieno on :) Kunhan nyt vaan paranisi kunnolla, kovasti oon Bepanthenilla sitä hoidellu ja ei se punotakaan enää juuri, vähän on kosketusarka, mutta niin se kuulemma pari ekaa viikkoa on.

Nyt on sitten otettu taas 1 askel ei-äidin hyväksymään suuntaan, se saa varmaan raukka slaagin kun näkee seuraavan kerran, musta tukka ja tatska ;). Nooh, kerranhan sitä vaan eletään kumminkin, eikä äitiä miellyttääkseen. Mutta kesäkesäkesä jee!