Paska ässä

Hitto että S-market on paska! Aina vaan ja uudestaan kun sinne menee niin *mitään* ei löydy mitä tarttis mikä on vähänkään erikoisempaa, vaikka on iso kauppa ja neliöitä vaikka muille jakaa. Hunajaakin on hitto varmaan viittä eri laatua, mutta ei voi löytyä:

-muffinssivuokia. Ainoastaan ärsyttäviä, matalia pullavuokia on. Joskus ei niitäkään.
-karkkivuokia. Ks. edellinen.
-kurpitsansiemeniä
-pekaanipähkinöitä
-currytahnaa
-vaniljakreemiaineita
-vaniljauutetta

Ja taas pitää lähtä Stockalle. Huoh ja ärs.

Tasaista tallausta

On vähän tylsää. Elämä junnaa tasaista rataa, eikä oikein ole mitään kohdetta mitä kohti pyristellä, niinkuin vaikka lomaa tai jotain muuta hauskaa. Koulusijaisuus päättikin sitten jatkua vielä helmikuun ekan viikon loppuun, joten se on vienyt leijonanosan ajasta. Koti näyttää tunkiolta. Käännöksiäkin on taas ollut niin että vapaa-aikaa ei ihan älyttömästi ole ehtinyt viettää. Enkä vieläkään ole yhtään viisaampi yhtälöstä käännös vs. koulu, molemmat on kivojaa.

Tauti taittui kuitenkin lopulta onneksi, ja käväisin tuossa alkuviikosta jo salillakin, tänään aikomus oikein jumppaamaan. Pitää yrittää pitää nyt vaan tiukasti käpälät pois nenän ja suun seudulta ettei tulisi imuroitua mitään uutta pöpötystä tuolta koululta.

Lauantaille kuitenkin tuli kivaa toimintaa, kun saatiin ystäväpariskunta houkuteltua Fondue-kyläilemään. Pitää tehdä jälkkäriksi oikeen suklaafondueta, naminam <3.

Eipä siis ihmeempää. Palataan taas jahka on jotain mullistavaa kerrottavana.

Pärsk ja yyh

Flunssaa vieläkin, ei tänne juuri muuta kuulu. Luulin jo päässeeni pelkällä kurkkukivulla ja yleisellä ääh-ololla, mutta nyt sitten vissiin iski kunnolla, pää tuntuu tukkoiselta, kaulan rauhasia kivistää ja tekisi vain mieli kääntää selkä maailmalle. Kultsin porukoillekin olisi pitänyt mennä syömään vaan enpä kyllä nyt pysty raahautumaan. Ei musta mitään seuraa olisi, ja tartuttaisin vaan kaikki.

Ikävää ja apeaa. Perjantaina sain sentään imuroitua, ja eilen tehtiin niin hyvää ruokaa taas ettei mitään järkeä, käykääs tsekkaamassa uutuuttaan kiiltelevä ruokablogimme Pata & kattila. Haluttaisi niin ostaa uusi kamera kun tuolla vanhalla nysällä yrittää nyhrätä kunnon kuvia ruoista..paah. Tai saattaa toki olla kyse vain olemattomista kuvaustaidoista ;).

Ainiin, pitää vähän suitsuttaa sitä Suomen hevonen -näytelmää tässä: Oli kyllä mukava palata taas teatteriviihteen pariin! Hienosti näytelty ja mukiinmenevä tarina. Ei nyt mikään täyden kympin ja ruusunlehtisateen arvoinen, mutta varsin paljon mieluummin tuohon pisti kymmenen egeä kun johonkin turhaan Hollywood-räiskintään. Suosittelen!

Huomenna pitäisi jaksaa taas kouluun. Siis töihin. Ja minä kun luulin tässä viikonlopun aikana parantuvani. Kattia kanssa. Plääh ja yyh, katoan potemaan peiton alle.

Vieläkö mulla niitä surkeita onnellisuusmeemin osasia oli jäljellä? Laitetaan vaikka eilinen ruoka sitten tähän. Muuten ei onni tällä hetkellä hirveästi kolkuttele.

Plääh flunssaa...

Hetihän se tauti iski kun meni taas koululle töihin. Eilen oli vähän kuumettakin, mutta tänään jo paremman oloinen päivä. Onneksi tällä viikolla ei oo ollu käännöksiäkään juuri lainkaan, niin on ollu aikaa vaan löhötä ja parannella. Ketuttaa silti, taas katkesi jumppaputki eikä heppailemaankaan köhässä huvita lähteä eikä kyllä kannatakaan. No, jospa sitä viikonloppuna tervehtyisi. Huomenna pitää vaan jaksaa vielä 5 tuntia pitää... uuh.

Illalla on ohjelmassa tänään teatteria pitkästä pitkästä aikaa, mennään kultsin kanssa katsomaan Suomen hevonen (kyllä, ei suomenhevonen vaan suomen hevonen, en ole noin yhdyssanavammainen ;)), toivottavasti on hyvä eikä nukahda kesken, melko lailla on väsy käpälässä vaikka nukuinkin aamulla myöhään.

Onnijuttua on kyllä aika vaikea tähän hätään keksiä, mutta sanotaan nyt vaikka että kaunis pakkasauringonpaiste, josta ei kylläkään jaksanut ollenkaan nauttia,

Flunssaääh

Sinne meni taas viikonloppu. Olisi saanut kyllä vielä jatkua. On se kumma että koskaan ei voi nähtävästi olla vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Vaikka nyt niska limassa kääntäessäni ja opettaessani kyllä oon taipuvainen ajattelemaan että paljon helpompi on sopeutua siihen hiljakkoiseen käännösrytmiin ja rutiiniin taas jahka tämä sijaisuus loppuu. Ei siinä, ettäkö en tykkäis opettaa, tykkään kyllä. Ja tiedän senkin, ettei pitäisi /saisi valittaa tästä tilanteesta kun juuri pääsin valittamasta siitä, ettei ole tarpeeksi töitä. Mutta se vaan on meikäläisen henki että aina on jostain vähän nähtävästi valitettava. Että ehkä sitten tänne blogiin vain eikä kultsin ja muitten kuuntelijoiden savuaviin korviin. Tätähän onneksi ei kenenkään tarvitse lukea jos ei halua ;).

Eilen oli ihana löhöpäivä kultsin kanssa, tallilla kävin mutta siellähän ei saanut mitään järkevää tehtyä kun maneesissa oli estevalmennus ja kentällä tuli 10 sentin tierat. Huoh. Illalla laitettiin sitten hyvää ruokaa, lohkopottuja ja kalafileitä, kalat tosin ihan pakkasesta mutta hyviä olivat. Lisäksi kaurakeksejä joiden päällä suklaa-lemon curd-sekoitetta. Eipä niistäkään tullut ihan semmoisia kuin ois pitänyt vaan maistuivathan nuo. Ja illan päälle vielä sämpylöitä, jotka oli kyllä super nam :)

Tänään sitten onkin ollut (niin kuin vähän koko viikolopun) ikävän flunssainen fiilis. Piti olla pitkästä aikaa tuntikin vuokratamman kanssa vaan eipä tuonne vesisateeseen viitsinyt lähtä, kun nyt vaan ei taas kykenisi sairastumaan pahemmin. Täälä siis nyt teetä ja kaikenmaailman lääkkehiä särpien yritetään taas saada kroppa kuriin.

Onnea voisi tähän väliin keksiä eilisistä hyvinonnistuneista sämpylöistä vaikka. Muuten ei ole kovin auvoinen olo tällä hetkellä :(

Kynttiläkutsuja ja tyttövoimaa!

Menipäs eilinen kuin siivillä. Ensin opetushommia 5 tuntia jotka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan mutta jotenkin kuitenkin, sitten nopsakkaan kotia kääntämään, lunastamaan Opeth-liput Stockalta ja PartyLite-kynttiläkutsuille Kaijonharjuun. Olipas tosi tosi mukavaa taas nähdä tyttökavereita ja vanhoja opiskelututtuja, siitä sitten kynttilöiden ja Avon-meikkien ohella riitti asiaa senkin verran että kotona olin puoli kolmen aikaan yöllä ;). Nooh, kerrankos sitä näin. Yritettiin taas pyhästi luvata tytärten kanssa että nyt pidetään paremmin yhteyttä ja järkkäillään tyttöjen iltoja. Toivottavasti lupaus pitää... Nyt vain kynttilöitä ja meikkejä odotellaan, ja seuraavaa kokoontumista :)

Mummikin täytti taas vuosia, ja siellä käytiin kakkukahvilla. Mummerolainen on kyllä melkoisen sekaisin päästään jo ja muisti kuin kultakalalla mutta mitä sitä muuta 91-vuotiaalta voi odottaakaan. Ja sai äipältäkin samalla jouluna Kajaaniin unohtuneet DVD:t.

Ainiin, ja löytyi uusi laskettelutakkikin! So it's goodbye to the extralarge firetruck red Catmandoo-suit ;)

Tämän ja eilisen onnipisteet kerää kyllä ehdottomasti kynttilät sekä tyttökaverit <3

Eka koulupäivä, iih! Sekä 3.

Ja hengissähän siitäkin selvittiin. Kuutoset oli varsin vilkkaita mutta myös lutusia, ja mikäpä siinä kun Hobittia pääsee opettamaan :). Ja hauskaa olla takaisin taas vanhassa tutussa ympäristössä, jopa tuttuja opettajia näytti olevan vielä aika liuta. Kivaa mutta mukavaa!

Mikä ei ole kivaa, on se, että näyttää pahasti siltä, että minusta on tulossa punaviinivammainen. Viime viikonloppuna join kahtena päivänä molempina lasin pari punkkua ja tuli aivan kammottava pääkipu. Tänään päätin urheana kokeilla lasillisella uudelleen, ja kyllähän sitä taas näkyy särkevän. Ei niin pahasti kuin viimeksi mutta semiärsyttävästi kuitenkin. En kyllä ala! Lempparijuoma! :(

Onnijuttuja tänään... hmmhmm. No ehkä lutuset kutosluokkalaiset :)

Taas muutoksen tuulia, ja onni 2.

Juuri kun eilen pääsin lupailemasta että en ahdistuisi tästä pelkästä käännöstyöläisyydestä tulikin sitten taas käännettyä kelkkaa vähintään sen 360 astetta. Soittivat nimittän kv-koululta, että siellä nyt sitten on kuukauden ruotsin ja vähän enkunkin opetuspesti. Eikai se auttanu kun sanoa että kiitos ja kiitos kyllä. Nyt sitten ahdistaa taas :D. Tai no, ei nyt varsinaisesti. Mikäänhän ei koskaan ole hyvin ja kaikki on aina vähintään vähän hankalaa, ja hankaluutta on varmaan luvassa myös huomenna kun pitää mennä kylmiltään vetäsemään kutosille kaksoistuntia enkkua ilman minkäännäköistä tietoa siitä, mitä he ovat aiemmin tehneet ja ilman mitään kirjojen tukea. Että ei kun pelejä valmistelemaan tästä... Perjantaina onkin sitten jo tuhdit viitisen tuntia ruotsia. Oh joy. Ei tämän näin pitänyt mennä, vaan menipä kuitenkin. Elelläänpä taas sitten näiden rajojen mukaan ;).

Päivän onni oli pitkästä aikaa pumppi aamulla ja kaksi uutta jumppapaitaa Intersportin alesta :)

Uusi vuosi ja ihan vähän lupauksia, sekä onnimeemi 1

Nyt se sitten on 2009. Ihan muutamia uuden vuoden lupauksia ajattelin tekemän, tässä yksikseni ja hiljaa koko internetin ihmeteltäväksi:

-bloggaan useammin. Voisi tähän alkuun vaikka yrittää ottaa spurtin ja kirjailla joka päivä jotain tai vähintään joka toinen. Liian usein tulee vaan mietittyä eikä kirjuutettua, eikä kaikkea tännekään viitsi toki laittaa.

-urkkaan useammin. Siis jumppaa ja salia. Vähintään kahdesti viikossa. I solemnly swear that I will try.

-yritän ottaa vähän chillimmin. Suuri osa töissä käyvistä ihmisistä inisee, kun ei ole vapaa-aikaa ja pitää istua toimistossa 8-16. Mie olen oman työaikani herra, ja mitä siitä vaikkei rahaa kuormakaupalla tulekaan, kunhan hengissä pysyy. Koitan siis olla ahdistumatta asioista, joista ei oikeastaan tarvitsisi ollenkaan ahdistua.

Siinäpä kai ne. Voisin lisäksi ottaa uudelta uljaan elämänsä sankarilta "8 asiaa jotka tekevät minut onnelliseksi" -meemin, eli rustaan joka päivä tänne jonkun kivan ja kutkuttavan asian, joka sinä päivänä on tuonut onnen pilkahduksen elämään.

Tämän päivän onniosio siis: Arttuparttuponikoni. Kävin pyörähtämässä entisen vuokrahepsukan selässä ja voi kun olikin mukavata! Alkusählinkien ja kiirehtimisen jälkeen oli paljon suorempi kuin viimeksi sen kanssa hommaillessani ja mikä parempaa, oikeasti venytti itseään pyöreäksi eteen alas eikä jäänyt päkittämään ja kerimään itseään läheskään niin paljon kuin ennen. Rokrok siis. En kuitenkaan aio palata Arpan tiimiin, vaan pysyttelen Pimu-tammassa jonka kanssa olen nyt tässä kesän lopusta asti tutustellut. Suokkityttö mikä suokkityttö.

Jep, enough of the horse talk, I hear you say. Loppukaneetiksi vaikka vielä ihastelua kynttilöiden koristelemasta olkkarista *hyrinää*.