Hutera tasapaino ja typerä mieli

Olen tässä lähiaikoina tuumaillut omaa mielenlaatuani (yllätys yllätys).

Juttuhan on se, että olen Murehtija isolla M:llä. En vaan voi antaa asioiden olla, vaan vatvon jokaikistä pikkuseikkaa päässäni hulluuteen asti. Tämähän luonnollisesti johtaa myös siihen, että elämäni tasapaino on melko huteralla pohajalla, ja mikä tahansa pikkurisaus voi syöstä elämän radaltaan hetkeksi.

Otetaan vaikka eilinen. Oli vähän riitaa Kultsin kanssa. Kuitenkin jo (ilmeisesti) sovittiin, vaan minä en voi antaa asian olla. Vatvon ja valvon yömyöhään ajatusteni kanssa, nukun huonosti, herään ahdistuneena ja kärttyisenä ja "cloud of utter doom and destruction" pään päällä leijuen.

Miksi on näin? Miksi en osaa riidellä, antaa anteeksi ja unohtaa? Miksi pitää jäädä vatvomaan ja ahdistumaan typeristä pikkujutuista? Onko tämä aina ollut näin vaikeaa tämä elämä? Tai eihän se oikeasti vaikeaa ole, vaan itse siitä pitää ilmeisesti siitä itselleen sellaista tehdä.

Ehkä tämä juontaa juurensa edelliseen suhteeseen, jossa ei tapeltu. Kaikki oli sopivaa ja mutkatonta hyssyä ja yhteisymmärrystä (lähes) siihen pisteeseen asti, että alkoi ahdistaa sellainen hyssyttely ja tunteenpalon puuttuminen, ja piti lähteä lätkimään. Sitä edellinen suhde, ensirakkaus, olikin sitten sitäkin myrskyisämpi, ja jotenkin tuntui että jätetyksi tulemisen pelko oli aina läsnä. Ehkä tässä on siis sitäkin: jokainen pieni risaus pistää muka miettimään, onko taas tullut jotenkin tungettua itsensä väärään suhteeseen, onko elämä jotenkin viallinen. Ei osaa vain antaa olla ja nauttia silloin kun menee hyvin (98% ajasta).

Typerä typerä on ihmisen mieli. Olisipa vain semmoinen ihminen joka voi olan kohautuksella jättää taakseen kaiken ahdistavan ja muun kökön, joka itsessään ei ole suurikaan asia, vaan siitä suuren saa sitä märehtimällä. Kultsi on kyllä sinänsä juuri sopiva mulle, että se suurimman osan aikaan ymmärtää ja jaksaa aivan ällistyttävän hyvin mun skitsoiluja, arpomisia ja vääntelyjä. Ja sitten kerran jos se ei jaksa, niin tämä on tulos. Why oh why? Pitäsköhän sitä mennä johonkin kallonkutistajalle?

Ja vittu että voi olla vielä kaiken päälle masentava ilma. Vettä sataa, jokapaikka on peilijäällä ja päivämäärähän on 1.12 jolloin kuuluisi jo olla hanget korkeat nietokset. No such luck. No, lähenpä tästä syömään, hierottavaksi ja tallille liukastelemaan. Jospa tämä taas tästä. Rauhoitu, nainen!