Lomallelomalleeee!

Tulihan se kultsillekin loma-aika ja mulla nyt ei muuta olekaan kuin lomaa lopareitten jälkeen. Gradukin on edennut ihan hienosti, eli siis: Thaimaa here we come! :) Kaksi ja puoli viikkoa Taikamaan lämmössä on luvassa, sisältäen Bangokissa pärtsäilyä ja sukeltamista Koh Taolla, sekä bileet Koh Phanganilla. Ei voi muuta kun pitää peukut pystyssä ja toivoa että kaikki menee hienosti, nyt on kuitenkin jo lennot ostettu, rokotukset aloitettu ja aamut senkun vähenee. Huippua!

Tautijuttujakin vähän oli. Tai oli tosi kummaa: alkoi poskiontelosäryllä. Sitten oli pari päivää lämpöä ja nuhainen olo. Sitten se meni ohi, mutta särky jäi. Kävinpä sitten lääkärillä ja eihän siellä taaskaan mitään mätää näkynyt, mutta kuulemma kovasti turvonneet ja tukkoiset limakalvot, sainpa kuitenkin antibioottia että laskee turvotusta, lisäksi eri antihistamiineja sekä kortisoni-nenäsuihketta. Kummallisuusjuttuja kyllä nämä mut taudit. Nooh, nyt on siis tropit ja olo on prantunutkin. Jospa sitä näillä sitten ulkomaillekin jaksaisi :).

Gradukin tosiaan. Sitähän on tullut tehtyä ja teoriaosa on nyt plakkarissa. Sivujakin alkaa olla jo 60, tosin niistä paljon on vielä suoraan litteraatinpätkiä copy-pastettuna...eli analyysi tekemättä. Mutta nyt kumminkin loppui litteraattien kanssa nysväys ja alkoi analysiointi, mikä sujuu aika nopsaan ja on jopa mielenkiintoista.

Muutenkin elämä on ihan ok, jokseenkin vain on vähän irrallinen olo. Yliopistolla ei enää ole mitään, kaverit on maailman tuulissa, ja minä jaan päiväni tallin, jumpan, gradun ja kultsin välillä. Töitäkään ei ole staffin kautta tullut kuin yksi rillovuoro, seuraavat listat mun tuurilla alkaa juuri kun lähtään reissuun.

Mutta enpä valita. Tämmöistähän tämä nyt on, välivaihe kunnon opiskelun ja töiden välillä. Kestettävä on, ja keskitettävä ajatukset eteenpäin. Kyllä se elämä on silti aika kiva ja kyllä tämä tästä. Mitenkähän olen silti näin positiivinen vaikka onkin vähän seisahtunut fiilis?

Lisäilin myös metkan Meez-figuurin tuohon sivupalkkiin. Olisi ehkä pitänyt vähän enemmän puoligootin varusteet laittaa kun en mie nyt kokoaikaa noin mustissa kulje mutta ehkä miellän itseni kuitenkin vielä mustanpuhuvana enemmän kuin kirjavien värien ihmisenä. Tummuus pysyy sielussa vaikka enää ei ahdistakaan. En valita.