Huh kiirettä

Kauheeksi vaakalennoksi mennyt tämäkin elämä. Hulluna kouluhommia, siihen vielä Verban ja Oharin hommat päälle, plus harrastukset eli tallihommat, ropetus, ja aerobicci... Että eipä montaa tuntia jää taas päivästä käyttämättä. Aerobicissa en tosin ole edes ehtinyt käymään, syyllisyys kalvaa, ja vituttaa kun siitäkin maksaa ittensä kipiäksi eikä sitten ehi edes käymään. Oh well, perjantaina olen luvannut mennä, kun sillon ei mennä Koivikkoonkaan ratsimaan, kun mennään jo torstaina.

Onkohan oikeasti tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä? Eipä kai. Paitsi että auto lähti...blaah. Nyt pitää sitten taas bussien kanssa kituuttaa. Ja kultsi laittoi hienon Ikea-hyllymme vihdoin seinään, yay :) Samoin olkkarin verhot saatiin paikalleen. Että kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Parempi kai olisikin, tänä viikonloppuna on synttäri-tuparit opiskelukavereille, ja ens viikonloppuna sitten muiden kamujen tuubarit. Molempina viikonloppuina pitää tosin yks yö käydä töissäkin, baah. Mutta pakko on, kun muuten ei oikeesti rahat riitä.

Ainiin, käytiinhän me siellä Pihkalassa toki viimeviikonloppuna, oli jättekivaa taas. Vaihteeksi jopa kaikki ratsastustunnit meni mukavasti, Porkkana oli ainut polle jolle olisi vanhan tavan mukaan pitänyt tarjota ulko-ohjan tuki, mikä ei enää oikeen tämän uuden tavan myötä onnistu kun ei ole tarvinnut...muut meni ihan hyvin tällä meikän kummallisella tapojen yhdistely-tyylillä. Kuvia en oo vielä ehtiny ottaa kameralta pois, mutta ihan muksia ratsastuskuviakin tuli, kun Tiina tuli kuvaamaan. Kevättalvella olis tarkotus mennä uudestaan kun Ilja ja Helsingin vahvistuksetkin ehkä tulee, ja sitten kinuttiin Leenalta, että järkkäis kesällä meille sennuleirin...ois kyllä mahtia päästä taas kesällä viikoks Pihkikseen..oi niitä aikoja :)

Niin, ja on ikävämpääkin asiaa. Äitin ukko Antsu oli romuttanut meidän Kadetin. Meinasi oikein tulla tippa linssiin...sniif. Autohan se vaan oli, I know, mutta toinen niistä kahdesta kaarasta joilla minäkin uskallan ajella. Ja sillä oli persoonallisuus... Saakeli nuita ukkoja oikeesti, Antsukin oli vaan pamauttanut kolmion takaa suorilla, ja joku hevoskuljetusauto oli tullu kylkeen. Eihän sitä voi vissiin katsoa että sieltä ei saatana tule muita jos itse tulee kolmion takaa, eihän?? Voi että pisti vihaksi. Oli se kuulemma ollut oikein katuvainen ja hommannu äipälle jonkun hiton Nissan Sunnyn korvaukseksi...ihan niinkun semmosella ukkoautolla kukaan haluaisi ajella. No, jospa se äiti nyt sitten vihdoin laittais sen ihan uuen auton, saa kyllä Antsu maksaa siitä pitkän pennin. Mutta ei sillä äipällä ole oikeen rahnaa nyt laittaa kun se mökkitontinkin laitto jo ja otti sitä varten lainaa...huoh. No, saas nyt kattoo. Mutta minkään Nissanin rattiin en kyllä istu, se on varma :((

Sellaisia. Nyt kyllä painaa uni simmua taas siihen malliin että nukkumaan on mentävä. Kirjoittelen taas jahka ennätän....might take a while :/ Viikonloppuna tulee äitikin käymään...Nissanillaan. Grrhh.....

No olipa taas juhlien juhlat

Eli ei ollut. Ei vissiin pitäisi koskaan toivoa miltään tapahtumalta mitään, niin olisi kivaa. Nyt kun oli hehkuttanut suunnistusta monta viikkoa niin kappas kuinka kävikään: tylsäähän siellä oli. Tehtävä oli tylsä, Toni aika-ajoin ärsyttävä, fuksit innottomia (joskin saattoi johtua tehtävästäkin), lahjukset liian vähäisiä, pallolla oli ikävää pitää rastia, ja Janniina ja Heidi lähti Marialle vessaan luvaten tulla valaa vannomaan sitten, mutta eipä näkynyt kumpaakaan. Vedin siis valan -yksin ja samoin istuin vitun kylmällä teatterin edustan betonilla laskemassa pisteet -yksin. Otti hieman päästä. Kaupanpäälle vielä satoi. Ja Janniina ei jaksanut edes tulla sitten 45:een bileisiin. Olin nyt ajatellut kuivahkon suunnistuksen aikana että edes bileissä olisi sitten kivaa kun pääsisi Janskun kanssa tanssimaan taas. Mutta ei. No, eihän sitä ketään voi mihinkään pakottaa ja jos väsyttää niin väsyttää, mutta saan minä silti olla siitä vittuuntunut ja allapäin. Onneksi Heidi sentään tuli :) Kärvistelin sitten kuitenkin 45:ssa vähän aikaa ja totesin että se todella on niin paska paikka kun aina olen luullut, vaikka olenkin yrittänyt ajatella toisin. Huonoa musiikkia, töykeää henkilökuntaa, ja yläkerran bändi...huoh. Tai ei bändissä tällä kertaa mitään suurempaa vikaa ollut, vaikka aika teennäisiä olivatkin, laulajalla oli oikeen kajalit silmissä ja 69eyesin paita päällä mutta silti näytti ihan äitin kultapojulta muuten. Mutta se miksaaja... se on niin kuuro itse jo, että se aina vääntää nupit kaakkoon, ja eihän siellä hiton pienessä yläkerrassa voi sitten olla (siis tanssilattialla, kauempana oleviin pöytiinhän ei koskaan mahdu) vaan aina porukka pakenee alakerroksiin jotka meneekin sitten ihan tukkoon. Jossain yhden tienoilla sitten riitti, Tonin kanssa oli tosin ihan kiva jutskata loppujen lopuksi baarissa, se oli taas kahden kesken huomattavasti vähemmän ärsyttävä kuin porukassa... mutta sitten se teki taas katoamistempun kun oltiin samaa matkaa lähössä pois. Että se siitä sitten.

Tämäkin päivä on ollut ihan perseestä..aamulla ei huvittanut yhtään mennä kouluun, joten nukuin kahden ekan luennon yli, ja kolmannellekin menin sitten vaan häpeämään itseäni kun en ollut lukenut yhtä artikkelia ja tehnyt tehtäviä. Go me... Janniinaa ei näkynyt. Sitten tulin kotiin, ja enhän mihinkään aerobicciin jaksanut mennä, vaan nukuin 2 tuntia, ja heräsin tekemään luentopäiväkirjaa vain huomatakseni että levyke, jolla se on, on jäänyt kouluun...vittu. Jos sitä ei löydy niin olen kyllä taas niin kusessa, ei sitä viikonloppuna ehdi tehdä kun olen Pihkalassa
ja vaikka löytyisikin niin olen silti kusessa, kun en edelleenkään enää ehdi tehdä sitä valmiiksi. NO, täytyy toivoa että se jonkun ihmeen kaupalla löytyy, onneks se sentään jäi sinne eilen eikä vaikka viikko sitten ja muistan mille koneellekin se jäi, ja sitten pitää sunnuntai-iltana yrittää värkätä se loppuun vaikka Satuliini onkin Rovaniemeltä täällä sillon kylässä. Blaah. Kohta ajelemaan Koivikkoon, saas nähdä mitä siellä tälläviikola tapahtuu...

Hektistä elämää...

Huuh, minä sitten en vissiin vaan osaa sanoa ei. Tai en oikeastaan haluakaan, mutta nyt taas huomaan haalineeni itselleniu aivan älyttömästi hommia, että jostain päästä pitäisi ehkä alkaa karsimaan tai sitten perustaa lisää tunteja vuorokauteen ja lisää päiviä viikkoon.
Oharin (opettajaksi opiskelevien) kokous oli siis tänään, menin sitten sinnekin hallitukseen nokkani työntämään. Ihan hyödyllistä varmasti tosin on, pääseepähän suunnittelemaan omaa auskuvuotta jo nyt, kun voin nyt etukäteen vaikuttaa asioihin.
Ja Verballakin oli kokous, fuksisuunnistus lähenee uhkaavasti, mutta ihan hyvässä jamassa se toki nyt jo on. Vielä vain huolettaa Esan ja Juhanin rasti, kun vähän aavistelen pahaa, että ne on jo kahden porukanh jälkeen niin kännissä että mistään ei tule mitään, tai sitten ne tekee oharit tai lähtee kesken illan pois rastilta tai jotain muuta yhtä mielenkiintoista. No, toivottavasti pojat todistavat minun olevan väärässä. I seriously hope so... Huomenna ja ylihuomenna pitäisi värkätä fuksipasseja, ja alkaa miettimään siiderin ostoa fuksivalaa varten. Kyllä kaikki varmasti hyvin menee, aina ennenkin on mennyt, toivoa vain sopii ettei sada.... onneksi me ollaan Pallolla rastilla, niin ollaan katoksen alla enivei :) Mutta fukseja ei tule niin paljoa jos sataa. No, toivomme parasta. Huippua tulee olemaan kumminkin varmasti :)

Mitäs muuta, eikai muuta. Kouluhommiakin on kasautunut hulluna, Technical communication kuulostaa ja tunnustaa edelleen tosi kivalta, vaikka hirveästi hommia senkin eteen saa kyllä tehdä. Ja tieteellisen viestinnän semma pitäs tehä ja tällä viikolla jossain välissä vääntää niitten sen luentojen luentopäiväkirja (0nneksi sentään suomeksi, pitkästä aikaa) ja sellaista. En sitten mennyt edes aerobicciin tänään, vaan jäin tekemään käännöstä (which turned ou pretty good, if I may say so myself) ja katsomaan telkkaria. Huomenna menen, I promise. Nyt pitäisi vielä tässä illan päälle alkaa katsomaan Jan Guilloun Ondskan-kirjasta joku sopiva pari sivua ryhmäkäännöstä varten. Ja huomenna varmasti lisää hektisyyttä luvassa...huhhuh. Ja viikonloppuna Pihkalaan ratsastelemaan! :)

Naruja käsissä...

Tänään oli kiireinen päivä. Luentoja oli oikein kaksin kappalein sekä Uttalin harkkaryhmä. Sitten piti vielä rassata pientä päätään Verban fuksiesittelyillä sekä suunnistuksella yms. kaikenlaisella. Se on aika jännä tuo olo mikä mulle tulee kun tuntee olevansa jotenkin tärkeä. Siis noin niinkun koulumielessä tärkeä, puheenjohtaja ja kaikkea. On huippu fiilis kun tuntee, että on niin paljon lankoja käsissä, mutta tänään oli myös lievä kauhunsekainen tunne että kokoajan joku naru on lipeämässä, kun säntäilin yo:lla ees taas. Että varmaan olen unohtanut jotain tai ainakin aikeissa unohtaa: kohta joku soittaa että missä hitossa sää oot, täällä on laumallinen fukseja/jotain muuta odottamassa esittelyä tms. Onneksi juuri kellään ei ole mun puhelinnumeroa tosin, kiäh kiäh. Ja itseasiassa olisinkin unohtanut huomisen esittelyn (sen siitä saa kun ei heti kirjoita kaikkea kalenteriin), mutta onneksi muistin sen kun rupesin Maijan kanssa kattelemaan huomisen aikatauluja.
Sitten suih saih suihkaisin bussilla mummille siivoamaan, ja sitten kotia, pikapikaa banaani ja myslipatukka poskeen (kuulostipas taas perverssiltä...mikähän mua vaivaa), ja aerobicciin. Taistelin itseni kanssa pitkään, että menenkö ainejärjestötapaamiseen (jonne olisi pitänyt mennä) vai sinne aerobicciin (josta olen sentään maksanut itseni kipeäksi), ja päädyin urheiluun. Steppi2 oli Caritaksella, ja olihan taas maailman mukavinta! Siellä sentään on kunnon vetäjä, tehtiin ihan oikeasti haastavaa sarjaa eikä mitään raivostuttavia itsestäänselviä polvennostokarmeuksia. Että valitsin siis oikein. Webmaster-Ilkkakin soitteli ja kysyi olenko tulossa Verban iltaan Caioon...enpä ollut. Siellä oli kuulemma 2 ihmistä. How surprising.. No, ehkä se oli olosuhteiden uhrina tänä torstaina, kun oli Cassiopeian koelaulut ja ainejärjestötapaaminen samaan aikaan...kahden viikon päästä sitten uusi yritys.

NOjoo, nytpä taidan jo hiljetä. Että aikas hyvä päivä kuitenkin oli kaikenkaikkiaan..huomenna ratsimaan ja yöksi töihin, blah :(

Pyöränavain!

Tittididii, se löytyi sittenkin! Juuri kun olin aamulla soittanut lukkoliikkeeseen kysyäkseni lukonavausta, jota eivät voineet tehdä kun ei ollut papereita pyörästä. Juuri kun olin sitten soittanut äidille ja kysynyt niitä papereita, jotka jotenkin mystisesti sitten löytyivätkin (se nainen sitten ei heitä mitään pois, pyörä ostettu vuonna 1992 ja paperit vieläkin tallella...on se hyvä että äitimuoriin voi aina luottaa :)). Juuri kun olin taas soittanut lukkoliikkeeseen ja sen jälkeen äidille uudelleen että tarvitsin jonkun AVA-numeron ja sitten kirjoittanut numeron ylös. Juuri kun olin sitten katsonut masentuneena ikkunasta ulos kun siellä iloisesti satoi, satoi, ropisi, ja mennyt kellariin etsimään kumppareita. Päätin sitten vielä kerran etsiä kellarikopistakin avaimia, koska siellä kävin viimeksi pyörällä ajettuani ja tadaa! Siellähän se vaaleanpunainen virtahepo olla pöllötti laatikon päällä niinkuin ei olisi koskaan hukassa ollutkaan. Nyt olenkin sitten taas iloinen :)

Eilen oli Vulcanalia-bileetkin, ja mukavaahan siellä oli. Olin kyllä aivan käsittämättömän humalassa verrattuna siihen, mitä join: 3 siideriä ja yhden rommikolan. Ja ehkä 2 kulausta kaljaa ja 4 kulausta lonkkua. Kaikki tämä aikavälillä 18-01. Ihan hirviä känni, vielä kotiintullessanikin piti kultsilta pyydellä anteeksi missä kunnossa sitä oli. Alkaa epäilyttää että se Kukan penikka laittoi siihen tarjoamaansa rommikolaan jotain ekstraa ;). Tai sitten se oli Kuusisaaren huumaava ilmapiiri joka teki tehtävänsä. No, pääasia että kivaa oli, Janniinan kanssa häröiltiin Blankon puheenjohtajan kanssa lähes koko ilta, mukava heppu.

Ja niin, lisää ilonaihetta: sain sohvan myytyä! :) Nyt näyttääkin sitten olohuone autiolta mutta onpahan taas 50 egeä taskussa enemmän jolla mällätä. Ensi viikolla olisi fuksisuunnistus, pyydän anteeksi maksaltani jo tässä vaiheessa...rastivahdin tehtävä kun ei koskaan se kaikkista kuivin ole.

Nyt pitää alkaa sitten taas totuttautua tavallisen joukkoliikenteellä matkustavan kuolevaisen eloon: auto lähtee perjantaina. Vielä jäähyväiskurvailut pitää suorittaa ehkä huomenna, tai sitten on jo ajot ajettu... huomenna siis vaan bussikortin ostoon. Pitäisiköhän samalla ostaa joku sadepuku, kun tämä syksy taas näyttää siltä että saa olla onnellinen jos puoli tuntia on satamatta päivässä...ja sekin puoli tuntia jossain kello kahden ja kolmen välillä yöllä :( Eilen tuli muuten ihan rakeitakin, kun oltiin Blankkolaisten pressun alla sadetta pitämässä. Hyvin ropisi pressun kattoon...ja tunnelma oli tiivis ;)

Ristiriitaisia tunteita

Vittu että vituttaa. Pyöränavain meni hukkaan. Kaikkista eniten ottaa päähän juuri tämmöiset mitättömän typerät pikkujutut jotka kuitenkin kaataa koko elämän. Heidin luona kävin pyörällä keskiviikkoiltana ja sitten eilen kun olisi pitänyt lähtä töihin niin ei ollutkaan avaimia enää. Eikä löytynyt vaikka kuinka pengoin. Huomenna pitää siis soitella lukkoliikkeeseen että onko a)mahdollista teettää avainta pelkän lukon perusteella, että onko niillä jotain muottijuttua tai muuta vastaavaa, tai b)paljonko maksaa irrottaa koko lukko, ja vaihtoehtosesti laittaa uusi tai sitten pitää ostaa semmonen joku ketjuhomma... Kyllä ottaa päästä, ihan totaalisen tosissaan. Tämän kaiken lisäksi vielä tauti ei ole mennyt vieläkään ohi vaan päätä särkee ja limaa valuu nielua pitkin alas kokoajan. Iljettävää. Ja huomiseksi on luvattu sadetta, kun pitäisi mennä Vulcanaliaan ulkoilmabileisiin. Että oh joy.

Mutta on ilonaihettakin: ensinnäkin kultsi joka jaksaa minua ja mielialojani mahtavasti ja aina yrittää lohduttaa vaikka ei ymmärtäisi mikä on vialla (enhän itsekään aina ymmärrä). Toisekseen, tänään alkoi technical communication, 15 ovarin sivuainekokonaisuus. Ja oi kuinka huipulta kuulostaa!! Koko yliopistoaikani mulla on ollu sellainen hämärä tieto että haluan tehdä jotain joka yhdistää kielet ja tietokonehommat, mutta en ole osannut löytää sellaista opintohommaa, eikä sitä ole kyllä tainnut muuta täällä Oulussa ainakaan ollakaan. Nyt kuitenkin tämän kurssin esittelyssä kuulosti juuri siltä, miltä pitikin, eli kiinnostaa aivan hulluna, en malta odottaa että pääsen käsiksi projekteihin ja muihin juttuihin. Ja ehkä vihdoin tämän kurssijutun jälkeen saatan oivaltaa että mihin sitä kieltentaitajana voikaan oikeastaan työelämässä sijoittua, tähän asti on ollut kyllä ihan töysin hämärän peitossa. Jospa siis technical communicationin myötä mulle jonkunnäköinen ura urkenee, tai vaikkaei urkenisikaan, niin onpahan vähän ainakin enemmän tietoa tassussa siitä, mitä oikeasti on mahdollisuuksia tehdä. Et silleen.

Kotiin tullessa kuitenkin taas pyöränavainvitutus valtasi mielen ja tässä sitä sitten taas ollaan. Mutta jospa huomenna ei sataisikaan, aina saa toivoa, ja jospa se avaimenteko onnistuisi jotenkin. Sormet ristiin ja aurinkoisempia ajatuksia mieleen siis...yritys on ainakin kova.

Tähän otsikko

Humm. Tuli vissiin juotua masennusviiniä. Tai sitten se johtui siitä yhdestä Guinness-tuopista. Alkoi masentamaan vähän taas kaikki. Lähinnä kun yksi kaveri soitti ja kysyi että olenko tietoinen että Koivikolta kaupataan miltei kaikki pollet pois. No olenhan minä, mutta olin yrittänyt sulkea sitä pois mielestä ettei tulisi liian paha mieli. Nythän se sitten tietty hyökyi yli niinkuin 15 metrinen tsunami ja alkoi oikein todenteolla suruttamaan ja ahdistamaan moinen. Vittujen vittu. Ja tuo ukkokin vaan lätkii tuolla Magiccia kaverinsa kanssa vaikka piti olla meidän yhteinen ilta...taino, ehkä se on ihan hyväksyttävää kun annoin jo kerta suostumukseni ja se kaveri muuttaa tiistaina Englantiin töihin. Mutta silti alkoi sekin vain ärsyttämään.
Mutta sittenpän hups tulikin parempi mieli kun tulin nettiin ja olin saanut mailia tuon meidän alkavan Technical communication-sivuaineen tiimoilta. Minä pääse opettelemaan Flashhia, InDesigniä ja Dreamweaveria, ja kaupanpäälle vielä Photoshoppia, huippua!!! Ja oli siellä jotain HTML/XML sälääkin seassa. Vähän makeeta, pitkään aikaan ollut näin innoissaan jostain kouluhommista. Nyt vaan toivoisi että siellä saisi sitten olla rauhassa itte miettimässä niitä juttuja, mutta menin sinne kurssille kaverini kanssa joka ei ole pörrännyt tietokoneitten parissa niinkään eikä ainakaan mitään ohjelmointia/kotisivujen tekemistä opetellut/harrastanut, joten varmasti se tulee kokoajan nykimään hihasta että mitenkäs tämä tehdään hei. Ei nyt sillä että luulisin välttämättä olevani mitenkään parempi kuin se noissa hommissa, mutta tuo on kuitenkin sellasta aihealuetta missä haluaisin yksinäni ottaa selvää asioista ja yksinäni sitten myös yipittää kun menee hyvin ja tajuaa jotain. Mutta tähän on tyydyttävä, pääseepähän kuitenkin taas uusia ohjelmia reenaamaan, aivan huippua. Että nyt ei ainakaan enää koulu sitten masenna, tai masentaahan sielläkin kaikenmaailman tieteelliset viestinnät ja prosemmat mutta onpahan ainakin jotain mitä odottaa. Kivvaa :)

Kultsi palasi :)

Oli ihan kumma olo eilen, niinkuin olisi ekoille treffeille ollut menossa. Hullunlailla siivosin koko päivän kämppää, ja ihan olin hermostuksissani illalla ennenkuin piti lähtä juna-asemalle hakemaan Kultsia. Sieltä se tuli sitten, oli kyllä maailman ihaninta taas saada halittaa ja pusuttaa sitä :)
Tänään ollaan sitten käyty kävelemässä ja ostettu ja tehty ruokaa (vuohenjuusto-hampurilaisia, yamm...sekä jugurttihyytelöjuttuja joka ei ole vieläkään hyytynyt :/) Huippua taas vaan saada puuhailla toisen kanssa ihan jokapäiväisiä asioita :).
Ratsastamassakin oon käynyt, torstaina Aapo-ponilla, oli ihan hauskaa, ja perjantaina Ressulla, joka sekin oli mukavaa. Koivikolta on lähes kaikki hepat myynnissä which sucks, kohta mun Henri lähtee enkä näe sitä enää ikinä...ja Farle-mamma. Huoh. Ei koskaan saisi kiintyä toisten elukoihin, mutta minkäs teet kun ei muitakaan ole tarjolla. Että hevosrintamalla apein mielin mutta muuten oikein mukavin, flunssa ei ole vieläkään tosin hellittänyt vaikka lääkkeet on jo loppu, mutta jospa tämä tästä. Huomenna pitäisi jo töihinkin mennä, blah... Palkka onneksi tuli taas, nyt ei tilitilanne näytä ihan niin huonolta enää. Ehkäpä saan sittenkin ostaa ne kengät ja sammarit? :)
Ensi tiistaina olisi Vulcanalia, eli ryyppäämään pitäisi haalarit päällä mennä. Kivaa, toivottavasti toivun jo tästä taudista siihen mennessä. Aerobicciinkin on jo ikävä...

2 more days to go...

...että kultsi tulee kotiin :) Aika huippua. Koulukin pärähti käyntiin tuossa, tai siis enkun kurssit, huomenna aamulla taas ihanaan ilmoittautumisrumbaan, tällä kertaa ruotsin kursseille, ja kello 5 aamulla. Sounds like fun, doesn't it? Tänään iski koululla kyllä karmea akateeminen krapula, ei yhtään huvittaisi opiskella ainakaan tuota alaa, mutta toisaalta kun ei tiedä mitä muuta alaa sitten huvittaisi. No, katsotaan, jospa sitä nyt jotenkin saisi tämän tutkinnon puserrettua valmiiksi, vaikka hankalalta tuntuukin, mää oon niin saakelin epäsopiva ja huono tekemään noita kaikenkarvasia tutkimuksia. Asiat sinänsä kiinnostaa aina just niitten kurssien verran, ja sinänsä ei tutkimisessakaan mitään vikaa olis jos löytäis jonkun mielenkiintosen aiheen, muttakun on niin hiton huono mielikuvitus ettei keksi mitään! Nyt pitäisi sitten prosemma vääntää jostain englannin ja suomen kielokontaktijutskasta. Vähän ajattelin että josko katsoisi että miten huumoria on saatu käännettyä englannista suomeen, tai siis miten esim. Terry Pratchettin kirjoissa on huumori saatu välittymään suomenkielisessä versiossa, kun englanninkielisissä ne vitsit ja jutut on aivan mahtavia, mutta sinällään mahdottomia kääntää. Saa nyt nähdä mitä tuostakin sitten tulee, toivottavasti jotain. Eniten kuitenkin rassaa karmeen tieteellisen viestinnän kurssin semmatyö, jonka pitäs olla jonkun 10 sivua ja suomeks, jostain "oman opinalan jutusta". Hyvähän jonkun teekkarin on se jostain muttereista ja moottoreista vääntää, muttakun meillä ei ensikskään ole mitään suomenkielistä tekstiä missään minkä pohjalta sen vois tehä...ja niin. No katsotaan. Janniina sanoo että mä murehdin asioita liikaa, which might be true. Nyt kuitenkin nukkumaan että aamulla jaksaa pirteänä lähteä opistolle, blah. Jos ei olisi autoa en menisi ollenkaan... :/

Krooh pyyh

Eli ei mitään uutta auringon alla. Paitsi sairaslomaa, jonka takia pitikin sitten käydä oikeen kahteen otteeseen Medivireellä, kun nääs hoitsu ei voinut kirjottaa lomaa kun olin käyny siellä YTHS:n lääkärillä pokkaamassa ton lääkekuurin. Niin piti sitten mennä oikeen lääkärille.
Mutta eipähän tarttenut mennä töihin köhimään, muuten olo alkaakin olla jo taas siedettävä.

Paitsi että olen köyhä. Kävin nostamassa rahaa ja sain melkein slaagin kun näin saldon. Mitenkäs tässä on näin käynyt, enhän ole edes ostellut mitään! Sitten päädyin tulokseen että tuet ei ole vielä tulleet. Mutta oli ne. Voihan mummo. Sitten piti tietenkin soittaa äipälle että onkos sen jokakuinen avustus vielä tullut, ja tulee se onneksi huomenna. Mutta nyt sitten en vissiin saakaan niitä uusia ihania syyskenkiä ja niitä sammareita Henkkamaukalta :( Tylsää, olisi varmaan pitänyt sittenkin muuttaa johonkin 45 neliön kaksioon niin olisi varaa muuhunkin kuin vuokranmaksuun. Huoh. No, jospa tämä tästä. Ei pidä tuhlailla. Paitsi heti piti käydä sitten tankilla taas, sinne hurahti 45 egeä. On se vaan niin maan pirun kallista tämä autoilu.

Autoilusta puheenollen, joku hemmetin kuspää meinasi pojauttaa mun kylkeen eilen kun ajelin viattomasti Syynimaalta kotiakohti. Vaihtoi kaistaa vilkuttamatta eikä vissiin viittinyt paljoo katella ikkunastakaan ulos kuolleeseen kulmaan, vaikka en kyllä edes ollut ihan vieressä, että olisi pitänyt näkyä sivupeilistäkin. Ei vissiin katsonut siihenkään...piti sitten tehdä äkkijarrutus kiroilun säestämänä, onneks ei ollu takana ketään perään ajamassa. Saatanan kaveri kehtasi vielä virnuilla sivupeilistä sitten mulle. Teki mieli näyttää kansainvälistä käsimerkkiä mutta pidättäydyin. Mun sormikin on moiselle saastalle liian kaunis katseltavaksi. Pyh.

Huomenna pitäisi vääntäytyä kouluun jo puoli ysiksi, apua, mitenköhän mahtaa onnistua. Jää nähtäväksi... Huomenna saatiin jopa Kerppikertakin pystyyn (roolipelejä siis, in case joku oikeasti tätä lukee), että eipähän tartte yksin kotona napottaa. Ja to ja pe ratsimaan. Ja perjantaina tulee Kultsi takasin!!!! :)) *yipyip*

"Joskus muistan tietäväni että elämää keksitty on tuhat lääkettä"

En tiedä miten tämä taas meni tällaiseksi. Seuran sennukokouksessa oli ihan mukavaa ja ruoka oli hyvää, ei siinä mitään. Ja ne kaksi olivat siellä, näyttäen suoraan sanottuna...ihastuneilta toisiinsa. Voisikohan niin olla? Jää nähtäväksi.
Sitten menin sinne Marian tupareille. Siellä oli hirveästi ihmisiä joista tunsin 2 ja tiesin ehkä 5 lisää. Olikin ihan kivaa jutella Janniinan ja Heidin kanssa, joskin oli aika kamala olo kun nokka oli kokoajan tukossa eikä Nasolinia mukana. Sitten alkoi jostain syystä ihan järjettömästi vituttaa ne kaikki vieraat ihmiset. Tuli tarve mustamaalata, puhua paskaa, pyöritellä silmiään. Yritin sanoa itselleni että ei, ethän sinä edes tunne näitä ihmisiä, että olethan sinä nyt jo päässyt tämän vaiheen yli. Mutta ei ilmeisesti, sieltä se tunne vain syöksyi taka-vasemmalta ja huomasin saavani tyydytystä siitä, että vituttaa ja että muut ihmiset (paitsi kaverit, tietenkin) tuntuvat alemmilta, tyhmiltä, ja pinnallisilta. Mitäs minä sitten itse olen, I wonder. Tai luulen olevani. Sitten lähdinkin pois, ennenkuin kaveritkin kyllästyisivät nauramaan mun jutuille. Vittu että tuntuu taas elämä tyhmältä, ei oikein tiedä mihin ryhtyä, mitä tehdä tai ajatella. Minkään suhteen. Tulisi jo edes se ukko takaisin sieltä Italian maalta niin olisi joku jonka syliin käpertyä. Miksi mustat ajatukset taas ajavat minua takaa? Onneksi Vellu soitti ja kysyi olenko tulossa Fall-goottibileisiin, tuli edes siitä hyvä mieli, vaikka en bileisiin tällä kunnolla ja nenällä viitsikään mennä.
Nyt sitten huomisen olemassaolo ärsyttää jo valmiiksi, ei ole mitään tekemistä, ei jaksa nähdä kuitenkaan ketään kun vain valituttaa ja niiskututtaa. Tekisi ihan hulluna mieli saunaan, mutta sitä varten pitäisi mennä salille, ja pitäisi siis mennä autolla ja maksaa parkkimaksuja tai pyörällä ja pyöräillä märällä tukalla kotiin sairaana, mikä ei ole such a good idea. Että taidanpa vain käydä vuokraamassa satatuhatta filmiä ja katsella niitä. Ja nukkua pitkään jos tuo vitun yläkerran kersa malttaisi edes once in her lifetime olla hiljaa tai mennä muualle leikkimään. Tänäänkin piti nousta sängystä ja mennä olkkariin sohvalle nukkumaan kun se vaan kälisi ja kälisi siellä yläkerrassa. I felt like a stranger in my own home...

Muttajoo. Ehkä menen taas tästä nukkumaan ja toivon että huominen olisi valoisampi. Ja nenä toimisi edes hitusen paremmin eikä joka kerta kun nousee istumasta seisomaan tarttisi kahta minuuttia pidellä päätään kun tuntuu että se räjähtää...

Ai vittu

Poskionteloita särkee, korvat elää omaa elämäänsä. Pää tuntuu raskaalta. No, onneksi on tuo lääkekuuri, jospa tämä tästä. Miksi pitääkin aina tuntua että menee pahemmaksi ennenkuin paranee?

Katselin tuossa puolen päivän aikaan herättyäni Monsterin, oli aika jännä kokemus kun katsoin Englannissa siitä tulleen dokumentin. Hätkähdyttävän saman näköiseksi olivat saaneet Charlize Theronin meikattua kuin mitä se oikea Aileen siinä dokumentissa oli. Muutenkin elokuva oli kyllä todella hyvä.
Sitten yritin epätoivoisesti löytää netistä sitä fonttia jolla olen tehnyt nuo kotisivujeni navibarin napit, mutta en löytänyt. Nyt sitten varmaan ärsyttää ikuisesti kun se yksi ainut nappi mikä siihen bariin vielä mahtui ilman vierityspalkkia (jota en aio laittaa kun se pilaa koko kaarevuus-vaikutelman) on nyt erilainen kuin ne muut, prkl. Se fontti jolla ne oli tehty oli Kultsin koneella, ja nyt kun se kone kaatui ja sen piti asennella kaikki uusiksi niin sinne meni fonttikin. Enkä tietenkään ollut älynnyt kirjottaa mihinkään ylös että mikä sen fontin nimi oli...typical. No, nyt sitten vain kärsitään.

Kohta pitäisi lähteä ratsiseuran sennukokoukseen, vähän jännittää että tuleeko sinne edes ketään ja tuleeko ne kaksi, joista puhuttiin eilen sen toisen kaverini kanssa. Ja miten ne käyttäytyy jos tulee. No, kohtahan sen näkee. Ajattelin käydä myös ennen sinne menoa H&M:llä sovittamassa yksiä samettihousuja, ja sitten pitää käydä ostamassa kavereille tuparilahja, kun menen niiden tupareihin tuon kokouksen jälkeen. Toisaalta vaan tekisi mieli jäädä tänne makaamaan ja hakea leffoja, mutta täytyy nyt potkaista itseään persuksille ja lähteä vaikka olo ei olekaan paras mahdollinen...

Ainiin, ja syksy on tullut! Meidän katua reunustavien puiden lehdet on muuttuneet keltaisiksi... En kyllä tiedä mitä puita ne on kun en ole mikään biologiaihminen, mutta keltaiset ovat lehdet. Pitäisiköhän hakea jo villakangastakki kellarista...brrrh.

Taudin selkä taittuu?

Hahaa, korvatulehdushan se sitten oli tuomio. Ja lääkkeitäkin sain. Heti tuli muka-parempi olo. Jospa tämä tauti vaikka joskus menee pois ihan oikeesti.
Ratsastuskin meni varsin ok, jos ei lasketa laukkayrityksiä, mutta niiden epäonnistuminen menee kyllä hevosen piikkiin, tällä kertaa. Ja Farle-mamma meinasi saada hulluuskohtauksen kun hain sitä laitumelta, laidunkaverit veteli pukkilaukkaa siinä ristiin rastiin ympärillä... No, hengissä selvittiin. Vaikka oli kyllä niin rankkaa että ei tällä kunnolla olisi ehkä kannattanut mennä, tuli hullu hiki ja sydän hakkasi niinkuin haluaisi ulos. Ei vissiin kipeänä saisi oikein urheilla, mutta minkäs teet, meni jo ;)
Tänään olen myös suorittanut yhden asian, mitä en ollut ennen autolla suorittanut: kävin drive-inillä. Oli aikas jännittävää, hiih. Aamulla kävin myös ilmoittautumassa niille enkun kursseille ja pääsin kaikille mille pitikin, ja Seinäjoelta palanneen miespuolisen kaverin kanssa oli hiton mukava jutella pitkästä aikaa...

Sellainen päivä siis tänään. Ilta onkin sitten mennyt kaveria lohdutellessa, kun sillä menee huonosti toisen kaverin kanssa. Kauhiaa kun ei oikein voi mitään tehdä, ja ahdistaa kun molemmat heistä on kuitenkin minunkin kavereita, tosin toisilleen ovat (olivat?) parhaat ystävät. Toivon suuresti että kaikki korjaantuu heidän välillään, ihmissuhdekriisit on aina ikäviä.
Kohta nukkumaan taas.. olipas tylsä posti. Feel free to ignore. Ei sillä että täällä suuremmin lukijoita kävisi muutenkaan, mutta pidänpäs edes fasadia yllä ;)

Joka tautipäivä on erilailla paha olo

Hienoa, en taaskaan saanut unta. Ensin kun yritin lähteä koneelta, ja laittaa kamat valmiiksi huomisia kursseilleilmoittautumisia varten, en löytänyt vaihtoyliopiston lähettämää suorituslappua. Hirveässä paniikissa sitten lähettelin mailia suuntaan jos toiseen sinne yliopistolle, että lähettäisivät mulle uudet laput että saisin ovarit kirjattua täällä Suomessa. Sitten masennuksen vallassa suljin koneen ja katsoin vielä sieltä *yhdestä* paikasta johon oisin voinut lapun laittaa (vaikka mulla oli kyllä täydellinen mielikuva siitä, että olin laittanut sen lapun juuri sinne yhteen kirjekuoreen juuri sinne yhteen paikkaan..) ja tadaa, siellähän se lappu nökötti. Nyt sitten suoraan sanottuna lievästi hävettää ne mailit mutta en viitsi lähettää peruutusmailejakaan, koska pyysin siinä myös, että oisivat lähettäny mulle yhen kurssin arviointilaput mitä eivät vielä ole tehneet, joten jospa ne nyt edes sieltä tulisivat.

Sittenpä lueskelin sängyssä (aivan kamala olo, mietin jo valmiiksi mitä kaikenmaailman kipuja ja särkyjä valitan huomenna YTHS:n tädille niin että sen on pakko antaa jotain lääkettä to take this pain away...), ja yritin nukkua. No eihän siitä mitään tullut. Sittenpä sain villin ajatuksen lähteä ilmoittautumaan nettiin sittenkin saksan jatkokurssille jolle en meinannut ensin mennä mutta joka nyt keskellä yötä yllättäin alkoikin kovasti houkutella (kun lukujärjestys muuten näyttääkin yllättävän tyhjältä, ja eihän sitä osaisi olla jos kerrankin olisi vain sopivasti tekemistä eikä liikaa niinkuin aina ;)). No, eikun nettiin, vain huomatakseni että juuri niille saksan kursseille onkin ilmoittautumislistat koulussa seinällä, vaikka kaikille muille kielikeskuksen kursseille on ilmot netissä. Huoh. Sitten mietin uudelleen nukkumaanmenoa, mutta lueskelin vielä Elinan blogia ja sitten päätin hetken huumassa tekaista oikein vieraskirjan tänne blogisivua piristämään, nyt se löytyy iloisesti tuosta sivun oikeasta reunasta :). Ihan niinkuin joku sinne mitään koskaan kirjoittaisi, mutta onpahan nyt. Kun "I can get no sleep...". Mistä tulikin mieleeni, että sain tilattua huutonetistä Faithlessin uuden levyn, yeah.

Mutta hei ei tässä ole enää mitään järkeä, huomenna pitää nousta puoli seittemältä sinne saakelin koululle kukkumaan. Että nyt unta palloon, emäntä. Hus siitä nukkumaan!

Yläkerran elämää ja taudin tila

Meidän yläkerrassa asuu varsin mielenkiintoinen naapuriperhe. Tavallinen suomalainen asetelma, nainen, mies ja nuori tyttölapsi, olisiko 3-5 vuotias.
Naapurissa kommunikointi tapahtuu huutamalla. Nainen huutaa miehelle ja lapselle, mies naiselle ja lapselle. Lapsi rääkyy joskus niinkuin päätä leikattaisi irti. Varsinkin perjantai- ja lauantai-iltaisin kommunikaatioryöppy valtaa perheen, musiikki soi ja päitä putoilee, ainakin kuvainnollisesti.
Tänään aamulla todistin taas miehistä kommunikaatiota yläkerrasta, nainen oli ilmeisesti lähtenyt töihin/jonnekin ja miehen piti viedä lapsi hoitoon. Tässäpä kommunikaation helmiä:
"Miten sulla vittu voi kestää puoli tuntia tuo vaatteiden pukeminen?!"
*tauko*
"Nyt saatana hajotan sen sun pallon jos ne vaatteet ei mee päälle ja vähän äkkiä!"
*lapsen jotain älinää*
*tauko*
"On se nyt perkele jos sinä et saa niitä vaatteita päälle"
*tauko*, *lapsen älinää*
"Nyt perkele puet ne vaateet, lähdetään"

Ja ei millään kivalla äänensävyllä, suoraa huutoa. Voin vain kuvitella miten ihanan tasapainoinen yhteiskunnan tukipilari tästäkin lapsesta tulee. Ja ei kyllä ole lasta syyttäminen.. huoh. Että asuu näitä "Mattinykäsiä" täällä muuallakin maailmassa, montakohan kertaa se ukko on hakannut vaimoaan/lastaan, ja onkohan vaimokin hakannut sitä penskaa? En tiedä minkänäköistä porukkaa ne ovat, pitäs varmaan joskus katsoa ikkunasta kun menevät ulos, lapsen tiedän ulkonäöltä kun se aika usein tuossa pihassa leikkii, mutta äidin ja isän tunnen vain...ääneltä. Seksiääniä muuten ei ole kuulunut, joko ovat hiljaista sakkia tai sitten eivät harrasta moista toimintaa. Saattaa toki johtua äänien kuulumattomuus siitäkin, että lapsen makuuhuone on meidän makuuhuoneen yläpuolella, eikä vanhempien.

Taudin tila-raportti: Vasen korva on tukossa ja pirun kipeä. Pitäisi varmaan hankkiutua lääkärille hiljalleen. Makuaisti on mennyt siihen malliin, että pitää luottaa sairaalloisesti kaikkiin "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöihin, kun ei maista ei sitten millään onko joku ruoka pilaantunutta vai ei. No, sitävartenhan ne merkit on niissä pakkauksissa, right? Äsken sain myös taudinkuvaan kuuluvan ensimmäisen kunnon nenäverenvuodon. On sitä jännää miten siitä oli penskana aina niin paniikissa (silloin sitä verta kyllä tulikin enemmän ja kauemmin), nykyään sitä vaan niistää niin kauan että verentulo loppuu...

Nojoo, tänään ei ole enää trooppinen ilma, harmaata ja ehkä n. 15 astetta lämmintä. Taitaa tulla siis leffapäivä tästäkin. Piti mennä kaverin kanssa shoppailemaankin, mutta ei oikein ole shoppailuolo, eikä kaveri ole edes soittanut, on varmaan unohtanut jo..huoh. Vaikka jos menen hakemaan leffoja, niin voisi silti ihan huvin ja urheilun vuoksi pistäytyä tuossa uudella, tänään avatulla H&M:llä (yep, the devil has finally landed to Oulu as well) kattelemassa. Ihan niinkun siellä jotain olisi, se on kyllä joku kirous että kaikki vaatteet näyttää aina paremmalta katalogissa kun kaupassa, eikä siellä kaupassa ikinä edes ole just niitä katalogin vaatteita joita haluais ostaa...ja muutenkaan taia viittiä sieltä hulluna mitään kotiin kantaa kun kumminkin on sitten samannäköinen joka toisen pissisteinin kanssa. Oh well...

Tekisi mieli lähtä tuota korvaa näyttämään YHTS:lle, mutta ei sinne kuitenkaan pääse, ja työterveyslääkärille ei viitti mennä ruikuttamaan kun ei ees tartte saikkua, kun ens ma on vasta seuraava vuoro. Että taidanpa kärsiä ainakin tämän päivän vielä, huomenna enkun ilmottautumisten jälkeen voisi sitten käväistä YTHS:llä, jospa sinne vaikka sitten pääsisi. Pitää varmaan alkaa vuotamaan nenäverta taksitisesti keskellä käytävää niin ehkä ne ottaa nopsemmin sisään..? ;)

Tauti jatkuu...

Uugh, karmea olo. Eilen oli jopa 38,2 astetta kuumettakin, minulla jolla ei juuri koskaan ole kuumetta. Meinasi jo pieni paniikinpoikanen iskeä räpylään...
Tänään ei ainakaan äsken mitattuna ollut kuumetta, kokoajan iltaa kohden tosin olo pahenee, että en tiedä jos se kuumekin sieltä taas nousisi.
Tänään on ollut aivan kummallinen trooppinen päivä, varmaan 25 astetta lämmintä, olin kuolla (muuhunkin kuin tautiin siis) kun aamulla pyöräilin kampaajalle (eihän sitä aikaa pienen flunssan takia peruta, kieh). Tuntui samalta kuin Barcelonassa jossa oltiin lomalla viime kesänä, sielläkin olin taudissa muutaman päivän, fiilikset palasivat takaisin kyllä tehokkaasti.
Leffoja on tullut katsottua tässä potiessa, suosituksia: Frida ja Viimeinen Samurai. Katsoin myös
My Little Eye-kauhufilkan joka oli varsin ookoo, mutta ei ihan suositusten tasolle yltävä kuitenkaan (vähän köykäiseksi jäi, ylläri ylläri).
Tallillakin pistäydyin pollet hoitelemassa, mutta ratsastamaan en sentään lähtenyt tällä kunnolla. Uusi hoitsuni Rolle-polle osoittautuu aina vain suloisemmaksi yksilöksi, mukavaa :) Tulisi jo se ukko sieltä Firenzestä minun digikameran kanssa niin saisi Roltsu-pojasta kuveja.
Jos tätä muuten joku lukee, niin kotisivutkin minulla on... vaikka tuskinpa lukee, Pinserinkin mukaan hurjat 4 oli vissiin laittanut tämän Päivän pamaukseensa. No, itsellehän tämä onkin päiväkirjaksi, mutta enivei. Jos nyt joku sattuisi lukemaan, niin onpa linkkejäkin oikein sitten tässä postissa ;)
Nojoo, taidanoa painua takaisin telkun ääreen, CSI kutsuu. Toivottavasti taudin niska olisi edes vähän enemmän taittunut jo huomenna...nyt ollaan jo siinä vaiheessa että makuaisti on mennyt...jeejee.