Wednesday, September 29, 2004

Huh kiirettä

Kauheeksi vaakalennoksi mennyt tämäkin elämä. Hulluna kouluhommia, siihen vielä Verban ja Oharin hommat päälle, plus harrastukset eli tallihommat, ropetus, ja aerobicci... Että eipä montaa tuntia jää taas päivästä käyttämättä. Aerobicissa en tosin ole edes ehtinyt käymään, syyllisyys kalvaa, ja vituttaa kun siitäkin maksaa ittensä kipiäksi eikä sitten ehi edes käymään. Oh well, perjantaina olen luvannut mennä, kun sillon ei mennä Koivikkoonkaan ratsimaan, kun mennään jo torstaina.

Onkohan oikeasti tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä? Eipä kai. Paitsi että auto lähti...blaah. Nyt pitää sitten taas bussien kanssa kituuttaa. Ja kultsi laittoi hienon Ikea-hyllymme vihdoin seinään, yay :) Samoin olkkarin verhot saatiin paikalleen. Että kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Parempi kai olisikin, tänä viikonloppuna on synttäri-tuparit opiskelukavereille, ja ens viikonloppuna sitten muiden kamujen tuubarit. Molempina viikonloppuina pitää tosin yks yö käydä töissäkin, baah. Mutta pakko on, kun muuten ei oikeesti rahat riitä.

Ainiin, käytiinhän me siellä Pihkalassa toki viimeviikonloppuna, oli jättekivaa taas. Vaihteeksi jopa kaikki ratsastustunnit meni mukavasti, Porkkana oli ainut polle jolle olisi vanhan tavan mukaan pitänyt tarjota ulko-ohjan tuki, mikä ei enää oikeen tämän uuden tavan myötä onnistu kun ei ole tarvinnut...muut meni ihan hyvin tällä meikän kummallisella tapojen yhdistely-tyylillä. Kuvia en oo vielä ehtiny ottaa kameralta pois, mutta ihan muksia ratsastuskuviakin tuli, kun Tiina tuli kuvaamaan. Kevättalvella olis tarkotus mennä uudestaan kun Ilja ja Helsingin vahvistuksetkin ehkä tulee, ja sitten kinuttiin Leenalta, että järkkäis kesällä meille sennuleirin...ois kyllä mahtia päästä taas kesällä viikoks Pihkikseen..oi niitä aikoja :)

Niin, ja on ikävämpääkin asiaa. Äitin ukko Antsu oli romuttanut meidän Kadetin. Meinasi oikein tulla tippa linssiin...sniif. Autohan se vaan oli, I know, mutta toinen niistä kahdesta kaarasta joilla minäkin uskallan ajella. Ja sillä oli persoonallisuus... Saakeli nuita ukkoja oikeesti, Antsukin oli vaan pamauttanut kolmion takaa suorilla, ja joku hevoskuljetusauto oli tullu kylkeen. Eihän sitä voi vissiin katsoa että sieltä ei saatana tule muita jos itse tulee kolmion takaa, eihän?? Voi että pisti vihaksi. Oli se kuulemma ollut oikein katuvainen ja hommannu äipälle jonkun hiton Nissan Sunnyn korvaukseksi...ihan niinkun semmosella ukkoautolla kukaan haluaisi ajella. No, jospa se äiti nyt sitten vihdoin laittais sen ihan uuen auton, saa kyllä Antsu maksaa siitä pitkän pennin. Mutta ei sillä äipällä ole oikeen rahnaa nyt laittaa kun se mökkitontinkin laitto jo ja otti sitä varten lainaa...huoh. No, saas nyt kattoo. Mutta minkään Nissanin rattiin en kyllä istu, se on varma :((

Sellaisia. Nyt kyllä painaa uni simmua taas siihen malliin että nukkumaan on mentävä. Kirjoittelen taas jahka ennätän....might take a while :/ Viikonloppuna tulee äitikin käymään...Nissanillaan. Grrhh.....

0 Comments:

Post a Comment

<< Home