Naruja käsissä...

Tänään oli kiireinen päivä. Luentoja oli oikein kaksin kappalein sekä Uttalin harkkaryhmä. Sitten piti vielä rassata pientä päätään Verban fuksiesittelyillä sekä suunnistuksella yms. kaikenlaisella. Se on aika jännä tuo olo mikä mulle tulee kun tuntee olevansa jotenkin tärkeä. Siis noin niinkun koulumielessä tärkeä, puheenjohtaja ja kaikkea. On huippu fiilis kun tuntee, että on niin paljon lankoja käsissä, mutta tänään oli myös lievä kauhunsekainen tunne että kokoajan joku naru on lipeämässä, kun säntäilin yo:lla ees taas. Että varmaan olen unohtanut jotain tai ainakin aikeissa unohtaa: kohta joku soittaa että missä hitossa sää oot, täällä on laumallinen fukseja/jotain muuta odottamassa esittelyä tms. Onneksi juuri kellään ei ole mun puhelinnumeroa tosin, kiäh kiäh. Ja itseasiassa olisinkin unohtanut huomisen esittelyn (sen siitä saa kun ei heti kirjoita kaikkea kalenteriin), mutta onneksi muistin sen kun rupesin Maijan kanssa kattelemaan huomisen aikatauluja.
Sitten suih saih suihkaisin bussilla mummille siivoamaan, ja sitten kotia, pikapikaa banaani ja myslipatukka poskeen (kuulostipas taas perverssiltä...mikähän mua vaivaa), ja aerobicciin. Taistelin itseni kanssa pitkään, että menenkö ainejärjestötapaamiseen (jonne olisi pitänyt mennä) vai sinne aerobicciin (josta olen sentään maksanut itseni kipeäksi), ja päädyin urheiluun. Steppi2 oli Caritaksella, ja olihan taas maailman mukavinta! Siellä sentään on kunnon vetäjä, tehtiin ihan oikeasti haastavaa sarjaa eikä mitään raivostuttavia itsestäänselviä polvennostokarmeuksia. Että valitsin siis oikein. Webmaster-Ilkkakin soitteli ja kysyi olenko tulossa Verban iltaan Caioon...enpä ollut. Siellä oli kuulemma 2 ihmistä. How surprising.. No, ehkä se oli olosuhteiden uhrina tänä torstaina, kun oli Cassiopeian koelaulut ja ainejärjestötapaaminen samaan aikaan...kahden viikon päästä sitten uusi yritys.

NOjoo, nytpä taidan jo hiljetä. Että aikas hyvä päivä kuitenkin oli kaikenkaikkiaan..huomenna ratsimaan ja yöksi töihin, blah :(