Taudin selkä taittuu?

Hahaa, korvatulehdushan se sitten oli tuomio. Ja lääkkeitäkin sain. Heti tuli muka-parempi olo. Jospa tämä tauti vaikka joskus menee pois ihan oikeesti.
Ratsastuskin meni varsin ok, jos ei lasketa laukkayrityksiä, mutta niiden epäonnistuminen menee kyllä hevosen piikkiin, tällä kertaa. Ja Farle-mamma meinasi saada hulluuskohtauksen kun hain sitä laitumelta, laidunkaverit veteli pukkilaukkaa siinä ristiin rastiin ympärillä... No, hengissä selvittiin. Vaikka oli kyllä niin rankkaa että ei tällä kunnolla olisi ehkä kannattanut mennä, tuli hullu hiki ja sydän hakkasi niinkuin haluaisi ulos. Ei vissiin kipeänä saisi oikein urheilla, mutta minkäs teet, meni jo ;)
Tänään olen myös suorittanut yhden asian, mitä en ollut ennen autolla suorittanut: kävin drive-inillä. Oli aikas jännittävää, hiih. Aamulla kävin myös ilmoittautumassa niille enkun kursseille ja pääsin kaikille mille pitikin, ja Seinäjoelta palanneen miespuolisen kaverin kanssa oli hiton mukava jutella pitkästä aikaa...

Sellainen päivä siis tänään. Ilta onkin sitten mennyt kaveria lohdutellessa, kun sillä menee huonosti toisen kaverin kanssa. Kauhiaa kun ei oikein voi mitään tehdä, ja ahdistaa kun molemmat heistä on kuitenkin minunkin kavereita, tosin toisilleen ovat (olivat?) parhaat ystävät. Toivon suuresti että kaikki korjaantuu heidän välillään, ihmissuhdekriisit on aina ikäviä.
Kohta nukkumaan taas.. olipas tylsä posti. Feel free to ignore. Ei sillä että täällä suuremmin lukijoita kävisi muutenkaan, mutta pidänpäs edes fasadia yllä ;)