Täydellinen epäonnistuminen

Se siitä yipittämisesta. Olin ratsastamassa, ja meni aivan täysin perseelleen. Raimo alias TeddyKillerillä menin, oli kamalaa. Hevonen puri kuolaimeen kiinni eikä kuunnellut pidätteitä, mikään ei auttanut, paitsi että käynnissä ohjan ravistus meni lopulta ihan ok perille, ja saatiin jopa muutama ihan siedettävä avotaivutus aikaan. Muuten menikin sitten niin männikköön kuin vain voi mennä. On se tämä vaan jalo harrastus, 8 vuotta on tahkonnut ja tuntuu että menee vaan alaspäin. No tuntuuhan se, kun on rima niin pirun korkealla, kun välillä jo menee niin kuin pitäisi mennä, ja sitä sitten tietenkin pyrkii niihin ultimaalisiin onnistumisen hetkiin kokoajan. Muttakun niitä tulee ehkä kerran kuussa jos silloinkaan, niin turhautuminen on valmis. Mutta tietenkin taas kaverini meni tunnilla varsin täydellisyyttä hipoen Hilto-suokilla. Joillain sitä on taito tassuissa, kun taas toisilla ei. Juhlinpa sitten mahtavaa ratsastustuntia tekemällä lohdutuspirtelöä ja ostamalla suklaavaahtovanukasta, rasvatonta tietenkin. Woe is me.