Kaikenlaisia asioita
Huuh, kaksi päivää töitä takana, pari lomaa edessä, yipyip :).
Eilen sattui ikäviä, kaverini tuli kylään kun sillä meni huonosti poikakaverin kanssa, ja siinä illan tummuessa sitten poitsu päätti että ero olisi hyvä vaihtoehto. Toisen kaverini kanssa sitten tuettiin itkevää kaveriparkaani, ja otin sen huostaani tänne yöksi ja kämppäämään hetkeksi. Kyllä tuli itselläkin pala kurkkuun ja tippa linssiin kun niin samanlaisia tuntoja kokee nyt raukka mitä minä silloin erotessani edellisestä suhteestani. Huoh, kamalaa... vielä ei ole tilanne seljennyt, että en tiedä eroavatko he tosissaan, vai vieläkö yritetään. Tilanne on sikäli hankala, että miekkosella on hirvittävästi omaa elämää, ja jättää kaverini aikalailla yksin, mutta ei ole valmis kuulemma muuttamaan mitään, vaikka kaverillani on paha olla yksin. Että ei näytä kovin hyvältä. Hankalaa mennä tietenkin toisia neuvomaan kun ei tilanteesta kaikkea tiedä, mutta minun mutuni sanoo, että kaverillani menisi paremmin ilman tätä miekkosta. Tietenkin hän rakastaa kovasti ja hirveän sydäntäsärkevää oli kuulla samaa vuodatusta eilen mitä itse silloin yksin kävin läpi: "Miten minä voin olla niin hirveä että se ei enää halua minua?". Painukaa suohon kaikki naisia näin loukkaavat miehet. Teki mieli kyllä mennä läpsimään sitä miekkosta että hei haloo, etkö yhtään ajattele miten itsekästä tuo sinun meno on, etä yhtään rakastamasi naisen tunnoille ole valmis tulemaan vastaan, ehei, vaan kaikki vapaudet on itselle saatava. Suhdehan on kompromisseja, ei tietenkään toisen tekemisiä saa sillä tavalla rajoittaa että käskisi toista olemaan menemättä, mutta siinäpä juuri pitäisi toisen älytäkin tulla vastaan, jos huomaa (tai sitten rautalangasta väännetään, niinkuin tässä tapauksessa), että toisella on paha olo, ja älytä itse olla menemättä, joskus edes.
Jotenkin tuntui ihan kummalliselta tuo tilanne, mikähän kohtalon oikku sekin on, että olen juuri lueskellut tuota Parisuhde-blogia, missä selvitellään eroasiaa. Valmistelikohan maailma minua heittämällä Parisuhteen tielleni olemaan olkapäänä tulevalle eroajalle? Jotenkin aika creepyä. No, nyt sitten lohdutellaan. Vaikka vaikeaa se on, en ole itse koskaan ollut lohduttajana, mutta tällä kertaa voin kuitenkin ihan vilpittömästi sanoa, että todella tiedän, miltä se tuntuu. Kaikkea voimaa kaverilleni siis toivotan. Ja olen itse elävänä esikuvana siitä, että erosta pääsee yli. Vaikka se onkin hiton hankalaa.
Nojoo, sitten muihin asioihin. Työmussutusta vähän: ottaa niin pirusti välillä kupoliin nuo asiakkaat tuolla. Kun ensin ne tilaa maat ja taivaat, ja sitten kun on lyönyt koneelle ostokset ja kertoo hinnan, niin *sitten* ne kaivaa esille sen alennuskupongin, että "noku mulla on tämmönen". Aaargh, miten se voi olla niin vaikeaa tajuta, että ne kupongit, niinkuin muuallakin kaikki alennukseen oikeuttavat jutut, pitää esittää *etukäteen*. Huoh, nojoo, no big deal. Piti vaan kirjata ärsyynnös muistiin.
Sitten kekkasin erään teorian. Kun tuossa toissapäivänä olin menossa nukkumaan, ja siinä ennenkuin nukahdin, niin hirveästi päässä pyöri kaikkia asioita, ja yllättäen kaikenlaisten kummallisten ajatusten välille alkoi löytyä yhteyksiä, ja asioille syitä, ja muunlaista jännittävää ajatuskikkailua. Yleensähän päivällä ei moista tapahdu, sitä jotenkin aina vaan yhdeltä kantilta kaiken hoksaa. Teoriani siis on, että todellisuus pitää sellaisia barrikaadeja meidän ajatusten ja itsensä välillä, niin ettei ihmiset vahingossakaan menis liian fiksuiksi ja huomaisi todellisuuden oikeata laitaa/ulkonäköä/vastaavaa. Mutta kun ihminen menee nukkumaan, tai siis menee sänkyyn (ja lopettaa lukemisen) ruvetakseen nukkumaan, todellisuus laittaa rajat alemmaksi, mutta sepä ei seuraakaan ihmistä tarkkaan, eikä siis kekkaa, jos ihminen ei nukahdakaan heti. Ja siinä sitten jääkin sellainen mukava rako jossa ihminen ehtii ymmärtää vaikkas ja mitä, ennenkuin sitten uni pukkaa päälle. No aika turha teoriapa tämäkin oli kahden päivän jälkeen, mutta piti nyt silti kirjottaa, kun se niin hyvältä idealta vaikutti sillon toissapäivänä.
Olikohan mulla muuta? Oli varmaan, mutta en nyt ainakaan muista. On sitä kyllä säälittävä, kun aina jos tulee jotain hyviä ajatuksia, niin heti ajattelee, että pitäs päästä äkkiä blogaamaan ne, ettei niitä unohda. Seulapää? Eikai! ;)
Ja yipyip vielä, lauantaina mennään bilestämään paikalliseen homobaariin, koska siellä on hyvvää tanssimusaa, ja saa olla rauhassa kopeloivilta limanuljaskamiehiltä jotka luulee kännissä että ne on taivaanlahja kaikelle naissukupuoliselle. Että homobaariin siis, ja nakit silmille! It's going to be so much fun :)
Eilen sattui ikäviä, kaverini tuli kylään kun sillä meni huonosti poikakaverin kanssa, ja siinä illan tummuessa sitten poitsu päätti että ero olisi hyvä vaihtoehto. Toisen kaverini kanssa sitten tuettiin itkevää kaveriparkaani, ja otin sen huostaani tänne yöksi ja kämppäämään hetkeksi. Kyllä tuli itselläkin pala kurkkuun ja tippa linssiin kun niin samanlaisia tuntoja kokee nyt raukka mitä minä silloin erotessani edellisestä suhteestani. Huoh, kamalaa... vielä ei ole tilanne seljennyt, että en tiedä eroavatko he tosissaan, vai vieläkö yritetään. Tilanne on sikäli hankala, että miekkosella on hirvittävästi omaa elämää, ja jättää kaverini aikalailla yksin, mutta ei ole valmis kuulemma muuttamaan mitään, vaikka kaverillani on paha olla yksin. Että ei näytä kovin hyvältä. Hankalaa mennä tietenkin toisia neuvomaan kun ei tilanteesta kaikkea tiedä, mutta minun mutuni sanoo, että kaverillani menisi paremmin ilman tätä miekkosta. Tietenkin hän rakastaa kovasti ja hirveän sydäntäsärkevää oli kuulla samaa vuodatusta eilen mitä itse silloin yksin kävin läpi: "Miten minä voin olla niin hirveä että se ei enää halua minua?". Painukaa suohon kaikki naisia näin loukkaavat miehet. Teki mieli kyllä mennä läpsimään sitä miekkosta että hei haloo, etkö yhtään ajattele miten itsekästä tuo sinun meno on, etä yhtään rakastamasi naisen tunnoille ole valmis tulemaan vastaan, ehei, vaan kaikki vapaudet on itselle saatava. Suhdehan on kompromisseja, ei tietenkään toisen tekemisiä saa sillä tavalla rajoittaa että käskisi toista olemaan menemättä, mutta siinäpä juuri pitäisi toisen älytäkin tulla vastaan, jos huomaa (tai sitten rautalangasta väännetään, niinkuin tässä tapauksessa), että toisella on paha olo, ja älytä itse olla menemättä, joskus edes.
Jotenkin tuntui ihan kummalliselta tuo tilanne, mikähän kohtalon oikku sekin on, että olen juuri lueskellut tuota Parisuhde-blogia, missä selvitellään eroasiaa. Valmistelikohan maailma minua heittämällä Parisuhteen tielleni olemaan olkapäänä tulevalle eroajalle? Jotenkin aika creepyä. No, nyt sitten lohdutellaan. Vaikka vaikeaa se on, en ole itse koskaan ollut lohduttajana, mutta tällä kertaa voin kuitenkin ihan vilpittömästi sanoa, että todella tiedän, miltä se tuntuu. Kaikkea voimaa kaverilleni siis toivotan. Ja olen itse elävänä esikuvana siitä, että erosta pääsee yli. Vaikka se onkin hiton hankalaa.
Nojoo, sitten muihin asioihin. Työmussutusta vähän: ottaa niin pirusti välillä kupoliin nuo asiakkaat tuolla. Kun ensin ne tilaa maat ja taivaat, ja sitten kun on lyönyt koneelle ostokset ja kertoo hinnan, niin *sitten* ne kaivaa esille sen alennuskupongin, että "noku mulla on tämmönen". Aaargh, miten se voi olla niin vaikeaa tajuta, että ne kupongit, niinkuin muuallakin kaikki alennukseen oikeuttavat jutut, pitää esittää *etukäteen*. Huoh, nojoo, no big deal. Piti vaan kirjata ärsyynnös muistiin.
Sitten kekkasin erään teorian. Kun tuossa toissapäivänä olin menossa nukkumaan, ja siinä ennenkuin nukahdin, niin hirveästi päässä pyöri kaikkia asioita, ja yllättäen kaikenlaisten kummallisten ajatusten välille alkoi löytyä yhteyksiä, ja asioille syitä, ja muunlaista jännittävää ajatuskikkailua. Yleensähän päivällä ei moista tapahdu, sitä jotenkin aina vaan yhdeltä kantilta kaiken hoksaa. Teoriani siis on, että todellisuus pitää sellaisia barrikaadeja meidän ajatusten ja itsensä välillä, niin ettei ihmiset vahingossakaan menis liian fiksuiksi ja huomaisi todellisuuden oikeata laitaa/ulkonäköä/vastaavaa. Mutta kun ihminen menee nukkumaan, tai siis menee sänkyyn (ja lopettaa lukemisen) ruvetakseen nukkumaan, todellisuus laittaa rajat alemmaksi, mutta sepä ei seuraakaan ihmistä tarkkaan, eikä siis kekkaa, jos ihminen ei nukahdakaan heti. Ja siinä sitten jääkin sellainen mukava rako jossa ihminen ehtii ymmärtää vaikkas ja mitä, ennenkuin sitten uni pukkaa päälle. No aika turha teoriapa tämäkin oli kahden päivän jälkeen, mutta piti nyt silti kirjottaa, kun se niin hyvältä idealta vaikutti sillon toissapäivänä.
Olikohan mulla muuta? Oli varmaan, mutta en nyt ainakaan muista. On sitä kyllä säälittävä, kun aina jos tulee jotain hyviä ajatuksia, niin heti ajattelee, että pitäs päästä äkkiä blogaamaan ne, ettei niitä unohda. Seulapää? Eikai! ;)
Ja yipyip vielä, lauantaina mennään bilestämään paikalliseen homobaariin, koska siellä on hyvvää tanssimusaa, ja saa olla rauhassa kopeloivilta limanuljaskamiehiltä jotka luulee kännissä että ne on taivaanlahja kaikelle naissukupuoliselle. Että homobaariin siis, ja nakit silmille! It's going to be so much fun :)
posted by Liljetys at 20:25
0 Comments:
Post a Comment
<< Home