Hiton koomahamsteri!

Blaah, tänään tuli sitten taas lyötyä ei-yövuoronjälkeinen nukkumisennätys. Eli heräsin 5 yli yhden. Taas meni siis hukkaan lähes koko päivä, ei tässä mitään työhommia ehdi enää alottaa kun kolmelta pitää jo olla tallilla. No, säästyipähän taas ruotsinjutskan kirjoittaminen myöhemmäksi, muah.
Ratsastus meni eilen ihan ok, Henrulla menin taas, ja aika samoja harjoituksia kuin keskiviikkona. Vähän vaan otti päästä, kun olin siinä yrittänyt monta kierrosta Heneä saada vähän rauhallisempaan tahtiin, niin opettaja sitten totesi jossain vaiheessa että voisit vähän yrittää kyllä tuota Henrin tahtia rauhoittaa. Argh, mitähän se sitten luuli että mää siellä yritin tehdä?? Oli kyllä niin sekalaista seurakuntaa taas meidän sennu4:lla joka pitäs olla niinku parhaimman tasonen tunti...ihme kiikkujia, istunnat aika plörinää ja hevosiin vaikuttaminen kanssa. Ja sitten kun siellä vielä on hirveet tökkökannukset jalassa osalla...huoh. No, jospa ensi viikolla vähän eri porukkaa sitten, ja oma opekin palajaa takaisin, se on kuulemma Kyproksella lekottelemassa...lucky her!
Tänään pitää taas sitten vääntäytyä yövuoroon myymään kännisille ukoille ja eukoille meggha athherioitha tai kherrosh athherrioita. Huoh. No, ihan muksaa hommaa se on, känniläiset on ihan rentoja, mutta nyt vaan vituttaa aika armottomasti mennä, kun samalla missaa sen Lontooseen lähtevän kaverin läksiäiset, ja kultsinkin kanssa olisi ollut viimeinen ilta ennen kun se huomenna starttaa sinne Firenzeen. No, it CAN rain all the time, despite what the Crow says. Että eikun päätä vastatuuleen ja tarpomaan. Lisää mussutusta myöhemmin.

Muuten, vielä loppukommentiksi. Aloin tässä miettimään kun olen lukenut ihmistne blogeja, että pitääkö aina elämän mennä ihan helvetin perseelleen ennenkuin siitä saa valittaa? Kun ihmiset eroaa, ja miettii itsemurhaa, ja nappailee ties mitä stuffia, niin katsovatko ne nenänvarttaan pitkin meitä tavallisia mundiksia jotka valittavat perseelleen menneestä latinofittitunnista tai liian kalliista, ihanista kengistä? Onko se heidän mielestään väärin mussuttaa näin arkisista, pienistä asioista?
No, minusta ei, enivei. Minä saan mussuttaa mistä haluan, mulla on licence to whine. Ei elämässä minusta niin pientä vastoinkäymistä olekaan että jos siitä tulee paha mieli niin siitä ei saisi valittaa. Hyvähän sitä on sitäpaitsi mussuttaa tänne blogiin, niin ei tartte kanssaihmisiä vaivata.

Että sellaista, I rest my case eli lepuutan laukkuani. Peace, out.