Kaukokaipuu

Tänään töissä iski ihan hirveä ikävä takaisin Exeteriin, Englantiin, jossa olin vaihdossa. Soittivat radiosta meidän Peten vetämän LatinoBlastin Scandalous-biisiä, ja muistot vain tulvahtivat mieleen. Melkein aloin jo laskeskella mielessäni, että miten paljon maksaisi jos hurauttaisi Tampereelle, Ryan Airilla Stanstedille ja bussilla Exeteriin. Ja kaikki vain yhden aerobicin takia...huoh. No, ei nyt aivan, onhan siellä monta muutakin asiaa mitä jäi ikävä, mutta karu totuus kyllä on, että ei siellä enää koskaan tulisi samanlaista olemaan, kun kaikki ihmiset ovat lähteneet. Vain ihana Paul-pubiopettajamme on enää paikalla. Toki olisi Paulia ihana tavata, mutta silti eniten houkuttelisi Clifton Hill Sports Centre, ja opettajat Tabby, Charlie(jokohan on pyöräyttänyt lapsensa), ja tietenkin Pete, maailmat räjäyttävän-mahtavan steppitunnin ja LatinoBlastin vetäjä. Tuntuu niinkuin olisi hylännyt vanhat kaverinsa, jotenkin. Vaikka enhän näitten tuntien vetäjien kanssa edes mitään koskaan jutellut, paitsi viimeisillä tunneilla kun kiitin kuluneista neljästä kuukaudesta. Kuitenkin niitä näki joka viikko monta kertaa, kun vähintään yhdessä aerobicissa kävin per päivä...tulee siinä naamat tutuksi. Ikävä on, ei voi mitään. Varsinkin näitten noihin verrattuinna ankeitten SATSin aerobiccien maailmassa. Voi, mitä maksaisinkaan vielä kerran päästäkseni Peten steppiin. Kuulostaako säälittävältä? No onhan se sitä. Mutta minkäs teet. Ja se saakelin surkean steppi2:en pitäjä KEHTASI vielä soittaa sen Scandalous-biisin omassa surullisen säälittävässä jumpassaa. Blaah. Eikai muuta voi sanoa, kuin että suorastaan scandalous!