In Combo we trust!

Halleluujaa, kaivakaa rukousmatot esille, olen löytänyt combo-uskonnon! Tai oikeammin tämä jumalainen combo löysi minut. Menin ihan tuhannen kipiänä ja paskana maanantain pumpin jälkeen tiistaina salille, aikomuksenani mennä latinofittiin. No, molemmat lattaripoijaatpa olivatkin sitten jossain tanssileirillä, ja sellainen tyttö tuli vetämään meille sitten combon instead. Ja oli kuulkaas mahtavaa!! Nyt sitten viimein löytyi se joku (latinofitin lisäksi) minkä takia kannattaa tuolla SATSilla käydä (ihan niinkuin siitä jäsenyydestä ois jotenkin eroon pääsytkään...). Aivan kerrassaan upea tunti, juuri sellaista käännöstelyä ja mielenkiintoista askeljuttuja, että pääsi aivan kympillä tanssimaan,ja tylsää ei ollut hetkeäkään. Ei ollut se perus-lattari-fitnespupu paikalla, mutta naureskelin partaani, kun muut lattarille tulleet stalkkasivat jossain vaiheessa hiljalleen kohti ovea ja livahtivat ulos. Hah! This is my class! ;) Harmi vain että noita on vain sunnuntaisin, koska kun tuo meidän auto lähtee takas Kultsin porukoille, enkä pääse siis enää Koivikkoon kahdesti viikossa, niin alan käymään joka toinen sunnuntai Saaralla Milkan tunneilla. No, pitää vaan purra hammasta ja missata joka toinen combo sitten. Mutta kuitenkin ilo on suuri edes siitä, että se tunti on olemassa :) Liikkumisen riemu löytyi taas...ja sen combo-riehumisen jälkeen olenkin sitten taas entistä kipeämpänä, miten ihmisestä voi edes löytyä näin paljon lihaksia...aargh :P.

Lisää yipitystä: sain valmiiksi sen ruotsin kirja-analyysin! Shamppanjapullot korkkaukseen! Tosi paskahan siitä tuli ja varmaan aivan hirveää kieltä, mutta minkäs teet, valmis on joka tapauksessa. Juuri sendin sen sille opettajalle, nyt vaan kädet ristissä odotellaan että meneekö läpi. Ei se nyt NIIN sukka voi olla, ettäkö ei menisi. At least let's hope so...

Ja kaverin erotilanteesta: miekkonen alkaa ymmärtää että on käyttäytynyt kuin itsekeskeinen pieni sika. Niillä on ilmeisesti tänään juttelutapaaminen illan keikan jälkeen (en muista kuka siellä nyt soittaa). Että toivoa on siis vielä, pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä että he pystyisivät asiansa selvittämään, ja mies älyäisi alkaa ottaa huomioon kaverini tunteita ja mielipiteitä. Ei siitä muuten mitään tule jos se ei älyä itseään muuttaa..mutta toivotaan että myös vanha koira oppii uusia temppuja :)

Mutta nyt surffailemaan nettiin hyvällä omalla tunnolla. Ja illalla ratsimaan, yipyip :))