Thursday, September 02, 2004

Yläkerran elämää ja taudin tila

Meidän yläkerrassa asuu varsin mielenkiintoinen naapuriperhe. Tavallinen suomalainen asetelma, nainen, mies ja nuori tyttölapsi, olisiko 3-5 vuotias.
Naapurissa kommunikointi tapahtuu huutamalla. Nainen huutaa miehelle ja lapselle, mies naiselle ja lapselle. Lapsi rääkyy joskus niinkuin päätä leikattaisi irti. Varsinkin perjantai- ja lauantai-iltaisin kommunikaatioryöppy valtaa perheen, musiikki soi ja päitä putoilee, ainakin kuvainnollisesti.
Tänään aamulla todistin taas miehistä kommunikaatiota yläkerrasta, nainen oli ilmeisesti lähtenyt töihin/jonnekin ja miehen piti viedä lapsi hoitoon. Tässäpä kommunikaation helmiä:
"Miten sulla vittu voi kestää puoli tuntia tuo vaatteiden pukeminen?!"
*tauko*
"Nyt saatana hajotan sen sun pallon jos ne vaatteet ei mee päälle ja vähän äkkiä!"
*lapsen jotain älinää*
*tauko*
"On se nyt perkele jos sinä et saa niitä vaatteita päälle"
*tauko*, *lapsen älinää*
"Nyt perkele puet ne vaateet, lähdetään"

Ja ei millään kivalla äänensävyllä, suoraa huutoa. Voin vain kuvitella miten ihanan tasapainoinen yhteiskunnan tukipilari tästäkin lapsesta tulee. Ja ei kyllä ole lasta syyttäminen.. huoh. Että asuu näitä "Mattinykäsiä" täällä muuallakin maailmassa, montakohan kertaa se ukko on hakannut vaimoaan/lastaan, ja onkohan vaimokin hakannut sitä penskaa? En tiedä minkänäköistä porukkaa ne ovat, pitäs varmaan joskus katsoa ikkunasta kun menevät ulos, lapsen tiedän ulkonäöltä kun se aika usein tuossa pihassa leikkii, mutta äidin ja isän tunnen vain...ääneltä. Seksiääniä muuten ei ole kuulunut, joko ovat hiljaista sakkia tai sitten eivät harrasta moista toimintaa. Saattaa toki johtua äänien kuulumattomuus siitäkin, että lapsen makuuhuone on meidän makuuhuoneen yläpuolella, eikä vanhempien.

Taudin tila-raportti: Vasen korva on tukossa ja pirun kipeä. Pitäisi varmaan hankkiutua lääkärille hiljalleen. Makuaisti on mennyt siihen malliin, että pitää luottaa sairaalloisesti kaikkiin "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöihin, kun ei maista ei sitten millään onko joku ruoka pilaantunutta vai ei. No, sitävartenhan ne merkit on niissä pakkauksissa, right? Äsken sain myös taudinkuvaan kuuluvan ensimmäisen kunnon nenäverenvuodon. On sitä jännää miten siitä oli penskana aina niin paniikissa (silloin sitä verta kyllä tulikin enemmän ja kauemmin), nykyään sitä vaan niistää niin kauan että verentulo loppuu...

Nojoo, tänään ei ole enää trooppinen ilma, harmaata ja ehkä n. 15 astetta lämmintä. Taitaa tulla siis leffapäivä tästäkin. Piti mennä kaverin kanssa shoppailemaankin, mutta ei oikein ole shoppailuolo, eikä kaveri ole edes soittanut, on varmaan unohtanut jo..huoh. Vaikka jos menen hakemaan leffoja, niin voisi silti ihan huvin ja urheilun vuoksi pistäytyä tuossa uudella, tänään avatulla H&M:llä (yep, the devil has finally landed to Oulu as well) kattelemassa. Ihan niinkun siellä jotain olisi, se on kyllä joku kirous että kaikki vaatteet näyttää aina paremmalta katalogissa kun kaupassa, eikä siellä kaupassa ikinä edes ole just niitä katalogin vaatteita joita haluais ostaa...ja muutenkaan taia viittiä sieltä hulluna mitään kotiin kantaa kun kumminkin on sitten samannäköinen joka toisen pissisteinin kanssa. Oh well...

Tekisi mieli lähtä tuota korvaa näyttämään YHTS:lle, mutta ei sinne kuitenkaan pääse, ja työterveyslääkärille ei viitti mennä ruikuttamaan kun ei ees tartte saikkua, kun ens ma on vasta seuraava vuoro. Että taidanpa kärsiä ainakin tämän päivän vielä, huomenna enkun ilmottautumisten jälkeen voisi sitten käväistä YTHS:llä, jospa sinne vaikka sitten pääsisi. Pitää varmaan alkaa vuotamaan nenäverta taksitisesti keskellä käytävää niin ehkä ne ottaa nopsemmin sisään..? ;)

0 Comments:

Post a Comment

<< Home