Valmistumishaaveita

Hah, joku kyseli kommentissa oonko jo valmistunu. Fat chance. Oisinkin. Aattelin nyt tässä kevään aikana saaha puristettua tuon seminaarin valmiiks ja alottaa gradua, tuskailla kesän gradun kanssa ja toivottavasti saada sen valmiiks ennen ens joulua. Kaverikin pääsi musiikkia opiskelemaan eikä ollut vielä gradua tehnyt, että mie uskon vakaasti myös mun pystyvän jotenkin tykittämään sen gradun ulos jossain välissä vaikka/jos pääsisinkin ammariksi ammarin paikalle.

Ja enpä nyt tiedä siitä tienaako ne ammarit kovinkaan paljoo enemmän, ei ainakaan puuartesaanit varmaankaan. Oispahan siistiä kun ois joku tommonen käsillätekemisammatti akateemisen ammatin sivussa :) Vois aina lähte vaikka vuoleen puuta jos alkas muut hommat kyrsiä...

Plaah espanjaa pitäs lukea maanantaina olevaan tenttiin ja 10 tunnin työvuoro odottaa tekijäänsä parin tunnin päästä... Sen jälkeen onneksi näkee Rastapoitsua niin vähän helpottaa oloa <3 Alettiin nyt sitten oikein "virallisesti seukkaamaan" tossa ystävänpäivänä, aika ällösöpöä mutta ihan sairaan huippua :)

Ammariksi?

Meninpäs sitten ja hain yhteishaussa ammattikoulun puu-ja palikkalinjalle eli virallisemmin esinevalmistuksen ja -suunnittelun koulutusohjelmaan. Eli puuartesaaniksi. Tuli himo tuohon kaikenlaiseen puusta näpertelyyn jo Aikamatkan aikana ja sitten kun käytiin exän kanssa puutyökurssilla, niin ajattelinpa nyt kopasta kepillä jäätä josko sitä meikän kroppaan mahtuis niin paljon luovaa solua että pääsisin oikeen amikseen :D. Että maisteriksi ja ammariksi tieni vie...toivottavasti ainakin.

Fingers crossed.

Soljuvaa elämää

Elämä rullaa radallaan. Vuosijuhlat on ohi, thank god, ja jos joku vielä joskus näkee meikäläisen ilmoittautuvan vapaaehtoisesti vetämään tuommoista projektia niin saa viedä saman tien ladon taakse ja lopettaa. Olihan se ihan hauskaa joo ja juhlista tuli hienot, mutta god sitä stressiä ja paniikin määrää mikä ei päästäny otteestaan vielä ees juhlan aikana vaikka sillon oli enää aika pienet tsäänssit että joku ois kussu tai menny vituralleen. Humalassakin siellä tuli oltua, mutta jatkojen aikana tapahtuneesta luovasta aikahypystä eli muistinmenetyksestä silti syytän stressin ja alkoholin yhteisvoimia, en nyt tietääkseni tai tunnusta ainakaan että olisin ollu niin humalassa että ois pitäny kaiken järjen mukaan muisti menettää, varsinkaan kun en juuri koskaan aiemmin ole niin tehny. Nooh, pääasia tosiaan että on ohi. Pheew and good riddance.

Rastapoika on edelleen elämässä ja sen kanssa on huippua :). Sekin oli vuosijuhlissa ja sai ensimmäisen kuvan meikäläisen kaveripiiristä, ja tulevana lauantaina se ehkä jopa tulee tupareihin. Fingers crossed, mutta meikä on aikast ihastunut, ja taitaa olla vastapuolikin ainakin kommenteista päätellen. Vähänkö siistiä ja ihkua <3

Kouluhommia pitäisi alkaa vääntämään hiljalleen aika apinan raivolla. Teon alla olis siis enkun semma ja ruotsin prosemma, lisäksi espanjan kurssi ja tollilta meen vielä OSOKkiin eli oliosuuntautuneen ohjelmistokehityksen kurssille. Tänäänkin olin oikein super-yyber-reipas ja heräsin jo kympiltä vakaana aikeena lukea taas vähän lähdekirjallisuutta. Go me! Tässä on tosin roikuttu koneella jo puolisen tuntia ilman aiettakaan tehdä mitään järkevää, mutta ehkäpä tästä kohta saa vääntäydyttyä aamupalan laittoon ja otettua kirjan kauniiseen käteen.

Eikai tässä tällä erää kummempia, sorry guys, ei valitusta eikä skandaalinkäryä. Tykkään elämästä aika lailla right now, ja toisen tyttökaverini paluu Venäjältä vaihdosta aiheuttaa vielä lisää parhauden tunnetta. Palataan, cheerio!