Soljuvaa elämää

Elämä rullaa radallaan. Vuosijuhlat on ohi, thank god, ja jos joku vielä joskus näkee meikäläisen ilmoittautuvan vapaaehtoisesti vetämään tuommoista projektia niin saa viedä saman tien ladon taakse ja lopettaa. Olihan se ihan hauskaa joo ja juhlista tuli hienot, mutta god sitä stressiä ja paniikin määrää mikä ei päästäny otteestaan vielä ees juhlan aikana vaikka sillon oli enää aika pienet tsäänssit että joku ois kussu tai menny vituralleen. Humalassakin siellä tuli oltua, mutta jatkojen aikana tapahtuneesta luovasta aikahypystä eli muistinmenetyksestä silti syytän stressin ja alkoholin yhteisvoimia, en nyt tietääkseni tai tunnusta ainakaan että olisin ollu niin humalassa että ois pitäny kaiken järjen mukaan muisti menettää, varsinkaan kun en juuri koskaan aiemmin ole niin tehny. Nooh, pääasia tosiaan että on ohi. Pheew and good riddance.

Rastapoika on edelleen elämässä ja sen kanssa on huippua :). Sekin oli vuosijuhlissa ja sai ensimmäisen kuvan meikäläisen kaveripiiristä, ja tulevana lauantaina se ehkä jopa tulee tupareihin. Fingers crossed, mutta meikä on aikast ihastunut, ja taitaa olla vastapuolikin ainakin kommenteista päätellen. Vähänkö siistiä ja ihkua <3

Kouluhommia pitäisi alkaa vääntämään hiljalleen aika apinan raivolla. Teon alla olis siis enkun semma ja ruotsin prosemma, lisäksi espanjan kurssi ja tollilta meen vielä OSOKkiin eli oliosuuntautuneen ohjelmistokehityksen kurssille. Tänäänkin olin oikein super-yyber-reipas ja heräsin jo kympiltä vakaana aikeena lukea taas vähän lähdekirjallisuutta. Go me! Tässä on tosin roikuttu koneella jo puolisen tuntia ilman aiettakaan tehdä mitään järkevää, mutta ehkäpä tästä kohta saa vääntäydyttyä aamupalan laittoon ja otettua kirjan kauniiseen käteen.

Eikai tässä tällä erää kummempia, sorry guys, ei valitusta eikä skandaalinkäryä. Tykkään elämästä aika lailla right now, ja toisen tyttökaverini paluu Venäjältä vaihdosta aiheuttaa vielä lisää parhauden tunnetta. Palataan, cheerio!