Ihan friikkiä
Elämä on outo. Niin outo että ei ole mitään järkeä. Ensin se heittää kaks kuukautta niin hulluna paskaa niskaan että meinaa hukkua ja sitten päättää mennä ihan toiseen äärilaitaan.
Irkkikaverista on kehkeytynyt uusi hahmo meikän näytelmään, Rastapoika. Ollaan ihan friikisti samoilla linjoilla asioista ja mielipiteistä. Sen seurassa viihtyy ihan hurjan hyvin. Ja silläkin on samansuuntaiset fiilikset. Voi ihqutus.
Kumpikaan ei kyllä suunnitellu missään vaiheessa että meistä jotain tämmöstä ihmetystä kehkeytyisi, vaan niinpä vaan kävi. Minkäs teet.
Ne harvat jotka tätä blogia lukee on varmaan huomannu että en useinkaan paljon postaile silloin kun menee hyvin. Se on syynä lähiaikojen hiljaisuuteen. Kun menee hyvin ja elämä hymyilee niin tykkään pitää sen hyvän fiiliksen omana, vaalia sitä enkä jakaa kenenkään kanssa. Nyt uskaltauduin vihdoin aiheesta blogaamaan. Tiedän tiedän, tulihan tuossa oltua sitä mieltä ennen Rastapoikaa että nyt ollaan sitten yksin. Mutta mikä minä oon sanomaan ei jos elämä nakkelee tuommosia helmiä syliin. Luultavasti kuitenkin loppupeleissä katuisin huomattavasti enemmän semmosia hyvältä tuntuvia asioita joihin en ois lähteny sen takia että pessimisti sisällä sanoo ettei tästä voi mitään tulla tai sen takia että pelottaa.
Että ihquillaanpa nyt sitten taas. Hitto että on kivaa. Hiljaa (toivottavasti) hyvä tulee, hurjan hyvä olo kun ei ole semmonen fiilis että ois kiire johonkin tai paniikki jostain ihmissuhdeasiasta
. Katsellaan mitä tästä tulee ja pidetään hauskaa siinä samalla <3
Irkkikaverista on kehkeytynyt uusi hahmo meikän näytelmään, Rastapoika. Ollaan ihan friikisti samoilla linjoilla asioista ja mielipiteistä. Sen seurassa viihtyy ihan hurjan hyvin. Ja silläkin on samansuuntaiset fiilikset. Voi ihqutus.
Kumpikaan ei kyllä suunnitellu missään vaiheessa että meistä jotain tämmöstä ihmetystä kehkeytyisi, vaan niinpä vaan kävi. Minkäs teet.
Ne harvat jotka tätä blogia lukee on varmaan huomannu että en useinkaan paljon postaile silloin kun menee hyvin. Se on syynä lähiaikojen hiljaisuuteen. Kun menee hyvin ja elämä hymyilee niin tykkään pitää sen hyvän fiiliksen omana, vaalia sitä enkä jakaa kenenkään kanssa. Nyt uskaltauduin vihdoin aiheesta blogaamaan. Tiedän tiedän, tulihan tuossa oltua sitä mieltä ennen Rastapoikaa että nyt ollaan sitten yksin. Mutta mikä minä oon sanomaan ei jos elämä nakkelee tuommosia helmiä syliin. Luultavasti kuitenkin loppupeleissä katuisin huomattavasti enemmän semmosia hyvältä tuntuvia asioita joihin en ois lähteny sen takia että pessimisti sisällä sanoo ettei tästä voi mitään tulla tai sen takia että pelottaa.
Että ihquillaanpa nyt sitten taas. Hitto että on kivaa. Hiljaa (toivottavasti) hyvä tulee, hurjan hyvä olo kun ei ole semmonen fiilis että ois kiire johonkin tai paniikki jostain ihmissuhdeasiasta
. Katsellaan mitä tästä tulee ja pidetään hauskaa siinä samalla <3
posted by Liljetys at 13:50
3 Comments:
Välillä pitää olla paskojakin päiviä, että voi olla hyviä päiviä - miten niitä muuten erottaisi toisistaan? Kiva kuulla, että hyvin menee :)
Eihän sisäisen pessimistin ole mikään pakko nostaa päätään, kunhan sisäinen realisti kulkee käsi kädessä sisäisen optimistin kanssa =)
onpa söpöö! lisää onnen hetkiä sulle ja täällä päässä peukut pystyssä. :)
Hienoa, että on kivaa. Hirmusti onnea ja antoisia hetkiä! Älä meitä blogisi lukijoita nyt ihan kokonaan kuitenkaan jätä (*vähän mustis*) ethän..? ;)
Post a Comment
<< Home