Musta uusi vuosi

Jep, tämä on ihka ensimmäinen uusi vuosi yksin. Vastustan koko paskaa juhlaa niin, etten viitsi edes lähteä mihinkään sitä viettämään. Osaksi varmaan johtuu siitäkin, että olo vaihtelee taas äärimmäisen masennuksen ja turran ei-mikään-olon välillä, eikä halua lähteä ihmisten ilmoille olemaan hiljainen ja ahdistunut. Olenpa siis sitten sitä täällä ihan kotosalla, kuuntelen kun ihmiset ampuu pihalla rahaa ilmaan ja syön suklaata. Kauppaan mennessä oli vielä semmoinen olo että kuolen ja alan itkemään jos pitää yrittää ostaa jotain "bilesafkaa" niinkuin perunasalaattia ja nakkeja jotka sopii uuteen vuoteen kai, mutta kaupassa pystyinkin hallitsemaan itseni ihmeen hyvin ja jopa ostamaan sitten sitä bilesafkaa. Vaikka olenkin yksin eikä tänne tule ketään sitä syömään. Syönpä siis itse.

Tällä hetkellä taas itkettäisi, mutta onneksi ysiltä alkaa leffa johon voi uppoutua. Housen kaksi jaksoa jotka oli valunut netistä on jo katsottu, samoin nauhalla olleet Emmerdalet. Katsonpa siis telkkarileffan, ja toivon että sen jälkeen on sen verran väsy että voi jo mennä nukkumaan. Vaikka periaatteessa olisi kyllä kiva katsoa ilotulitukset, vaikka ei olekaan järin iloinen olo.

On ikävä olo. Ikävä ihmisiä, ikävä sitä huoletonta ja kelluvaa oloa mikä vielä vähän aikaa sitten oli. Kun tuntui, että selviää, ja että on tulossa parempi huominen. Että ei ole yksin. No, järjellä ajateltuna tiedän että selviän, tiedän jopa ehkä että huominen saattaa olla parempi ja että en ole yksin. Se ei silti helpota ollenkaan tämä hetkistä olemisen tuskaa, tietenkään. Ahdistunut ihminen on hyvin taitava perustelemaan itselleen miksi asiat ovat huonosti, miksi ne on ansainnut, ja vaikka joku kuinka yrittäisi järkeillä, sitä vaan inttää vastaan kun tuntee niin syvästi.

Se jännä puoli tässä angstissa on, että tulee kirjoitettua. Illalla kun yrittää mennä nukkumaan ei saa unta kun niin paljon asiaa pyörii päässä, se on pakko saada paperille. Paskaahan se on, mutta silti sitä on tullut Aukealle jonkin verran laitettua. Tiedä sitten miksi.

Nojoo, parempaa uutta vuotta kaikille niille ehkä kahdelle blogin lukijoille. Lopetetaanpas valitus aiheeseen sopivalla runonpätkällä:

Yksinäinen uusi vuosi
Tekee vain mieli käpertyä
nurkkaan niin pieneksi ettei
suru saavuta
(mahdotonta)
Paeta vuorille
kirjoittaa itsensä unohduksiin

Tämä päivä ei ole vuoden pahin
mutta aika lähellä
Sataapahan sentään
-joulukuun viimeinen syysmyrsky
pitää minulle seuraa