Pieni pala Zeniä

Onkohan sitä jotenkin jo osannut taas rakentaa itselleen semmoisen siilikuoren sielun päälle kun tänään ei olekaan taaskaan niin paha päivä kuin olisi voinut olettaa? Bussimatkalla jopa hymyilin taas, ja oli hetken sellainen pieni aavistus mielessä, että mun elämän onni ei oikeasti ole mistään miehistä kiinni. Oli hieno fiilis. Tälläkin hetkellä on aika jees olo, huomenna pääsee kotiin, saa laittaa hyvää ruokaa ja chillailla, näkee roolipeliporukkaa (myöskin exää kylläkin, mutta ei se onneksi ole yhtä rikkinäisen oloinen sillon kun on kavereita ympärillä, ymmärrettävästi) ja jotain lahjojakin on vissiin tulossa.

Mikäpä tässä siis, eläessä. Hauntedin mahtava uusi levy lohduttelee tuossa myös. Kaipa sitä on sitten jotenkin jo päässyt tämän tilanteen herraksi, kun vaikka käväisee angstit mielessä väliin niin ne menee jo aika äkkiä pois. Loistavata.

Muutama asia mitä on pitänyt kirjoittaa ylös vielä, eli muistilistaa:

1. älä koskaan usko mitään mitä joku sulle humalassa selittää. Ihmiset nähtävästi voi laittaa kännin piikkiin mitä vaan, vaikka itse aina seisonkin kaikkien asioiden takana mitä olen tehnyt, vaikka kuinka humalassa.

2. tämä on vähän kyseenalainen: älä kysele. toisaalta, on parempi tietää alkuunsa mitä toinen ajattelee, mutta onhan se itseään huiputtaminenkin ihan kivaa jos antaa vaan asioiden kulkea miten kulkevat eikä turhaan ressaa, saattaa jopa roikkua joku miehenpuolikas mukana vähän pidempään. Tätäpä en kumminkaan pysty luonteeni vuoksi noudattamaan, joten tämän voi ehkä suosiolla unohtaa.

3. älä odota selityksiä. nähtävästi nykyajan miehet on sellaisia (ainakin Äijät), että niistä ei heru selityksiä eikä syitä teoilleen vaikka miten päin olisi ja kysyisi. Pitää siis vissiin tyytyä vähän vähempään.

Olikohan muuta? Eipä kai. Over and out tällä kertaa, palaamme astialle. Ja kiitokset kommentoijalle, kommenttisi auttoi taas vähän eteenpäin :)