Sitkeyden palkka?

Juu, olinpas kyllä melkoisen rikki tuosta Äijän säädöstä, mutta sitten päätin että ei hitto miehän en näin helpolla luovuta, ja soitin sitten sille kysyäkseni että mitä vittua. Olin aivan satavarma ettei se ees vastais puhelimeen vaan vastasihan se. Selvitti jotain, että ois outoo muka alkaa säätään jotain kun ei tiiä missä se on tammikuussa ja jaadajaa. Mie sanoin sille, että se sen kotipaikkakuntakaan ei oo mitenkään tuhansien kilsojen päässä jos se sinne nyt työn perässä muuttaa, ja että en miekään tässä nyt mitään sormuksia ole yllättäen ostelemassa, vaan sen kanssa oli vaan kiva olla ja vituttais jättää se tähän vaan jonkun ajanpuutteen takia. No, melko äkkiäpä sen pää siitä sitten kääntyi ja sanoi, että no tule sitten tänne halaamaan ;).

Miehän tein talleilun jälkeen työtä käskettyä ja menin. Jutskattiin siinä sitten vielä vähän aiheesta, sanoin sille että mie en oo oikeen hyvä tämmösissä luovuttamis- ja periksiantamishommissa, että voisin kyllä sen hyväksyä jos se sanois etten kiinnosta sitä ollenkaan, mutta jos jostain pelkästä ajanpuutteesta on muka kyse niin ei kyllä suostu näin helpolla luovuttamaan. Kyllä siitä nyt sen verran sai irti että sitä vissiin kiinnostaa, ja että nojoo, kyllä kait sitä aikaakin löytyy. Että niin. Siinäpä sitten vähän pussailtiin ja halailtiin ja kateltiin leffoja loppuilta ja oli oikein kotoisaa. Jäin vielä yöksikin kun en jaksanu kotia enää yöllä lähtee ja olipas kyllä superkivaa sen kainalossa nukkua :).

Kyllähän tässä nyt sellainen on ilmassa että tulee *niin* siipeen sitten jossain vaiheessa kun tämä loppuu, mutta niin kai se aina on. Tässä nyt peukut ja varpaat pystyssä odotellaan kun se on työhaastattellussa tänne paikkakunnalle...hitto kun sais sen työn ni ei tarttis mitään etäjuttua alkaa harrastaan!