Läheisyyttä puun takaa

Onpahan ollut taas erilainen joulu. Toisaalta haikea ja vähän masentavakin kun exän paikka joulupöydässä on tyhjä ja kun sille soitti niin kuuli taas miten todella pois jaloiltaan ja tolaltaan se on. Toisaalta tulee ihan huikeita uusia/vanhoja kokemuksia, kokonaisuuden ja kasvamisen tuntemuksia.

Ja läheisyyttä, aika lailla puun takaa. Tulipa murrettua sitten taas yksi tabu ja istuttua baarissa aattoiltana tappiin asti. Tai, oikeastaan kolmessakin baarissa joissa kahdessa loppuun saakka. Jonka jälkeen yhden, voisiko sanoa lapsuuden ystävän, kanssa muisteltiin menneitä. Melko läheisissä merkeissä. Oli aikas hurjaa, nostalgista ja kivaa yhtä aikaa. Ja mikä jännintä, ei tullut edes missään vaiheessa mitään semmoisia roikkumisfiiliksiä mitä nyt lähiaikoina on miesten puolikkaitten kanssa tullut, että tästä nyt olisi saatava suhde, tai jotain vastaavaa diibaa. Ei. Oli vaan kiva olla siinä hetkessä, sillon, sen kanssa. Vaikka olikin pirun kuuma olla patteria vasten villakangastakki päällä rappukäytävässä monta tuntia ;). Ja kotiin piti mennä niinkun teiniaikana konsanaan, muistellen miten sen oven sai laitettua äänettömästi kiinni ku hiippaili sisälle kuuden aikaan. Kinda fun.

Luulen ja voin ehkä jopa väittää, että tätä uudelleen löydettyä läheisyys-ystävyyttä pystyn käsittelemään juuri sellaisena kuin se on, ilman odotuksia, ilman lupauksia. On vain jotenkin ällistyttävää ja hurjan hienoa miten yhtäkkiä kaikki se välimatka mitä meilläkin on ollut on vaan jossain poissa. Ollaanhan me edelleen aika outoja vaikka tunnettiinkin aikoinaan niin hyvin, mutta mikäs tässä uudelleen opetellessa, varsinkin jos sivutuotteena saa joskus hyvää pussailua ja ehkä hyvää ruokaakin. Ja vaikka ei saisikaan pussailua tai muuta läheisyyttä, niin uskon silti, että meille ei enää tule näin pitkää ja syvää kuilua välille mikä tähän saakka on nuoruusvuosista ollut. Aika hieno tunne.

Kokonaisuusprosentti tänään ehkä jopa 42%. Hyvää joulua :)