Astraaliolemista

On se kumma miten ihmisen mieleen vaikuttaa eron jälkeen tehdyt ensimmäiset haparoivat askeleet uusien läheisyyssuhteitten luomiseen. Ne kaksi säätöä jotka oli ja jotka meni niinkuin meni (eli vituilleen) jätti sellaisen hienon jäljen mieleen, että nyt kun on saanut tuon vanhan ystävän uudelleen elämään, niin senkin kanssa on semmoinen olo (kun on kivaa) että kohta se menee pois. Että pitäisi jotenkin yrittää olla kiintymättä, koska kohta tämä taas loppuu. Ja sitten sattuu.

Saattaahan olla, että täytän tässä taas vaan yksinäisyyttäni toisen ihmisen läsnäololla ja läheisyydellä mikä ei ole välttämättä taaskaan hyvä asia kun en ole yksin vielä oppinut olemaan. Että takerrun, ja jos se toinen ei ole paikalla niin on kokoajan edellämainittu kalvava olo, että ok, nyt oli sitten viimeinen kerta kun näin sen. Että ensi kerralla se ei ole tuntevinaan, tai sitten vaan tulee tylyä viestiä että joo ei mua oikeestaan huvitakaan sun kanssa olla tekemisissä. Toisaalta olen äärettömän iloinen ja ylpeä siitä, että on saanut tuon ystävän kanssa asiat tällaiseen järjestykseen, että kumpikin muistaa taas miksi silloin aikoinaan oli toisen kanssa kivaa. Toisaalta kammottaa taas vähän. Miksei osaa vaan olla ja nauttia silloin kun asiat menee hyvin? Miksi pitää aina alkaa epäillä ja sekoittaa asioita.

Huomenna on vielä uusi vuosikin. Pitäis vissiin kehittää jotain tekemistä mutta mikään ei oikeen huvita, paitsi huvittaisi tuota ihmistä nähdä, mutta toisaalta taas toivoisi ettei haluaisi sen näkemistä näin paljon. Pitäisi pystyä olemaan cool. Pitäisi pystyä menemään johonkin bileisiin ja sanomaan sille että sori, on muuta tekemistä. Mutta kun haluaisi nähdä sitä. Ja on mustasukkainen. (On sekin kyllä outoa miten kavereista ja ystävistä on niin hirvittävän mustasukkainen, ehkä sekin johtuu siitä yksinäisyyden pelosta ja siitä, että pelkää että ne karkaa jos ne päästää silmistään).

Astraalikauhua, perkele. Nyt pitäis vaan pitää hanskat tiukasti kädessä ja pitää tämä tilanne tassussa. Ettei kohta taas kaavita pohjamutia.