Pahaksi/hyväksi
Olipas taas vanha ystävä yötä. Ja nyt kun se lähti niin taas kauhea yksinäisyysahdistus. Tämä on kyllä mulle samalla niin hyväksi ja pahaksi, sillä on toinen tytsä kiikarissa kenen kans se haluais suhteen, joten tämä yökyläily loppuu varmaankin aika lyhyeen. Pitäis oppia nauttimaan tästä semmosena kun tämä on, ilman mitään tunteiluja, pelkkänä läheisyytenä. Vaan silti on aina yksin aamulla ihan kamala olo. Toisaalta on hyväksi että oppii tuommoista läheisyyden ja tunteiden yhdistämisen säätelyä, toisaalta vaan tuntuu niin pirun kivalta sillon kun se on täällä että on helvetin hankalaa saada aivojaan sen asian ympärille että ei, se ei ole minun ihminen, ja tämä ei tule jatkumaan näin.
Voi saatana. Onneksi on töitä loppviikko. Ja sitten tulee kotipsykologi/bestis takaisin reissustaan. Mie niiiin tarvitsen sitä.
Voi saatana. Onneksi on töitä loppviikko. Ja sitten tulee kotipsykologi/bestis takaisin reissustaan. Mie niiiin tarvitsen sitä.
posted by Liljetys at 12:58
4 Comments:
Pitäsiköhän sun lopettaa ihan kokonaan tollaset "ystävä oli yötä" -jutut, koska et ilmiselvästikään huomaa olevasi noidankehässä. Et ikinä pääse nousemaan omille yksinelävän jaloillesi, jos et opettele oikeasti olemaan yksin. Huijaat vain itseäsi nyt.
Pitäisi varmaan, mutta en tahdo. Huomaan kyllä noidankehän, en sentään niin sokea ole. Kuten aina, teen asiat vaikeimman kautta. Ja tämähän loppuu kyllä kohta hyvin lyhyeen muutenkin. Lisäksi, jos koskaan ikinä meinaan saada itsestäni semmoisen ihmisen joka pystyy nauttimaan läheisyydestä ilman että alkaa kehittelemään sen ympärille jotain vuosisadan rakkaustarinaa, niin sekin taito on pakko opetella. Miksi ei siis nyt kun se mahdollisuus on tarjolla. Ja merkittäköön pöytäkirjaan, tällä hetkellä on jopa ihan oikeasti aika hyvä olo, vaikka onkin ilta ja illat on aina yleensä vaikeempia.
Oletko varma siitä, että haluat pystyä "nauttimaan läheisyydestä" ilman suurempia tunteita? Miksi ja mitä siitä mahdollisesti seuraa? Olisit onnellinen, että pystyt tuntemaan suuria tunteita toisia kohtaan.
Komppaan ninaa, ole oikeasti yksin.
No, eilisen luhistumisen jälkeen olen sitä mieltä, että vaikka haluaisinkin pystyä moiseen läheisyyshommeliin ilman suuria tunteita, en pysty. Eli yksin taas. Ja flunssassa. OH joy.
Post a Comment
<< Home