Alas ja ylös

Eilisen luhistelun jälkeen taas parempi päivä. Mietin tuossa, että onkohan tuommoisten pohjamutaraapasujen jälkeen oikeasti-oikeasti parempi olo, vai meneekö keho vaan jonkunlaiseen shokkitilaan ettei tunne oikeen mitään? Beats me, mutta ihan kiva kun vaihteeksi taas tekee mieli tehä muuta kuin itkeä. Tiskasin ja hain sitä saikkua, kurkku kaamean kipeä ja kuumettakin vähän, vaikka ei mulla koskaan paljoa. Eipä antanu hoitsu sunnuntaille asti, tämän päivän vain ja huomisen, mutta katselee sitten su onko olo parempi vai hakeeko vielä senkin päivän sitten. Ens viikolla onkin vapaata perjantaihin asti, saapi parannella kunnolla.
Tämän päivän hyvyysasioista mainittakoon uusi irkkiystävyys tyypin kanssa joka myös eroillut ja kipuillut, oikeasti vaikuttaa semmoselta tyypiltä (ja ihan itsekin sanoi niin) että koska on itse kokenut samat, niin haluaa kuunnella, tukea ja olla kaverina. Huomenna hänen kanssa sushin laittelua ja leffailtaa luvassa. Ihan kaveritasolla vaan, ei luvassa minkäänlaista draamaa. Hyvä niin, en tartte semmosta nyt kyllä enää yhtään. Mutta ei kannata nähtävästi olla nyt ihan hulluna vaan yksinkään kun sillon vaan nähtävästi tapahtuu tuommosia reiluja downfalleja niinku eilen. Totuttelee taas tähän arkeen ystävien avulla. Lisäilee yksinäisyysannoksia sitten sen mukaan miltä tuntuu ettei luhistuisi enää.
Myös olin taas b-rapun naapurilla kattelemassa ozia ja sekopäistä animesarjaa josta ei vielä kuudennenkaan jakson jälkeen ole oikeen kärryillä. Vaan hauskaa oli, kehittelimmä mm. ensi joulun hittituotteen, laulavan punaisen dildon, vilkkuvalolla. Varma menekki ;). Ja syötyä on tullut taas enemmän kuin tarpeeks...huoh. Oispa lyhyt tämä tauti niin pääsis taas salille.

Huomatkaa, ei yhtään valitusta koko viestissä! Rasti seinään ja hyvää yötä. Ja hienoa että on ystäviä jotka välittää <3.