Someday we're all gonna dive...

Eli lisaa sukellusta :). Tanaan kaytiin meidan oman hostellin sukelluksella aamulla. Ensin Southwest pinnaclella, jonne oli lahes tunnin matka paatilla, mutta matkapahoinvointilaake tepsi talla kertaa, ja oli mahtavaa lekotella auringonpaisteessa laivalla vaikka vahan aaltoja olikin. Sukellus itse oli melko fiasko, nakyvyys oli ihan paska, jotain viitisen metria, eli tarkasti piti olla kaverissa kiinni ettei mennyt hukkaan. Paadyttiin sitten kiertamaan samaa pienta korallilamparetta ees taas kun dive masterikaan ei uskaltanut lahta suunnistaan mihinkaan kun oli niin sameaa. Virtaukset oli lisaksi aika kovat, etta valilla piti tosissaan potkia etteiu ajautunut koralleihin pahki, ja tosiaan ei mitaan kovin hienoja kalasia nakynyt, mutta pitipahan tuokin kokeilla. Kovasti kehui dive master etta hienosti meni mulla vaikka olikin aika extreme olosuhteet. Ilmaakin jai taas 100 baria mika on melkoisen hyvin :).
Toinen dyykki oli sitten Hin Pee Weella, aika lahella meidan Sairee beachia. Siella sitten nakyvyys olikin aivan upea, varmaan parisenkymmenta metria. Ei virtauksia, oli aivan mahtavaa uiskennella menemaan ja katsella kalasia. Hienoja kaikkia siella taas olikin, nyt nakyi mullekin giant grouper ja titan triggerfish ja toinen samanmoinen hirmu iso vahan kauempaa. Myos white eyed moray eel naytti paataan. Valashaita tai riuttahaita ei vielakaan nakynyt, mutta mulle tuo kalapaljous ja varien maara on viela niin paata huimaavaa kun on muutama dyykki vasta takana, etta ei sita edes alya mitaan semmoisia isoja motkaleita viela kaivata.

Kaikenkaikkiaan hienoa siis oli. Haikeat fiilikset on pinnassa kun huomenna pitaa lahtea taalta paratiisista, helposti olisi vierahtanyt viela viikko jos toinenkin...Tanne taytyy tulla viela takaisin! Nytpa sitten viela viimeisen illan massailyt edessa kun pitaa syoda kaikea hyvaa mita taalta saa viela viimeisen kerran... etta syopotelyterveisin! Ehka seuraava posti onkin sitten taas kylmasta suomenmaasta....ewwwwwwww.

OWD!!!

22.9

Jeejee. Ei ole Liltsi mikaan luovuttaja. Eilen oli aivan mahtavan tyyni ja aurinkoinen paiva, ja lahdinpas sitten uudelle yritykselle suorittaa puuttuvat 2 suklia open water diver-tutkinnosta. Ja olihan hienoa ja mahtavaa! Ei tippaakaan merisairautta, lamminta, onnistuneet sukellukset, onnistuneet skilssitreenit merenpohjassa ja hiphei, mie oon OWD elikka Padin mukainen Open Water Diver. Saan menna 20 metriin nyt ja ei tartte olla instructoria mukana. Oli kylla aivan huippua meren pohjaa katsella, hienoja kalasia nakyi ja komea parvi barracudia (ehka, kun en ole oikeen kalaekspertti), ja upeita koralleja. Oli kylla vaivan arvoista :)
Kaytiin sitten juhlistamassa tittelia intialaisella illallisella joka oli kylla aivan liian tulista mulle mutta valkosipuli-naan ja tandoorikana oli hyvaa. Sitten viela drinksuteltiin saksalaisen pariskunnan kanssa illalla meidan resortin raflassa.

23.9

Kultsi kavi tanaankin sukeltamassa Sairee Hut resortin dyykkiporukan kanssa, mutta mie en, vaan nukuin pitkaan, soin taas aivan loistavan aamupalan (voiko olla parempaa kuin hyvaa myslia, banaania, ananasta, vesimelonia, maitoa, maustamatonta jugurttia ja hunalaa? you tell me) ja juttelin sitten englantilaisen Deanin kanssa joka oli palannut Koh Phanganilta tyttokaverinsa perassa vaikka niilla oli mennyt poikki..hankalaa tuntui olevan. Mutta mukava tyyppi, mikas siina. Kultsi tulikin sitten sukeltamasta, ja sovittiin huomiselle sitten etta miekin lahen aamulla matkaan sukeltaan, mennaan Southwest pinnaclelle joka kuulemma on tosi hieno paikka.

Valihuomiona: taalla on vahan fiiliksia vienyt yhden sukeltajan hukkumiskuolema. Ilmeisesti espanjalainen fun divella ollut sukeltaja oli panikoinut pinnan alla, tullut pintaan liian nopeesti (vaarallista, tulee sukeltajan tauti kun typpi muodostaa kuplia verenkiertoon), sitten ei saanut liiviaan taytettya pinnalla, horpannyt vissiin vetta ja vajonnut takas pohjaan :/. Aika kammottava juttu, ruumista ei olla vissiin vielakaan loydetty, Chumphon pinnaclella on melkoisen kovat virtaukset joskus... Onneksi tommoisia juttuja sattuu kuitenkin tosi harvoin, viimeisen 8 vuoden aikana vissiin vaan 2 on kuollut, mika on kylla aika ihme toisaalta, kun miettiin miten sarjatuotantona taalla sukeltajia koulutetaan... Mitapa siina yksi instructori tekee jos neljan hengen ryhmasta kolme paattaa panikoida eri tavalla? Eipa juuri mitaan. Onneksi kumminkin sattuu tapaturmia harvoin. Onhan tama vahan extremeurheilua mutta kun tietaa omat rajansa eika yrita tehda liikaa tai liian syvalla tai liian vahalla hapella alkaa kikkailemaan, niin kylla tama aika turvallista kuitenkin on.

Mutta se siita ikavyydesta, taalla paistaa vihdoinkin aurinko ja on hienoa. Kohta pitaa vaan valitettavasti jo lahta pois, eipa liiemmin houkuta suomen 0 astetta ja rantasade..brrrr. Vaan pitaa nauttia viela jaljella olevasta ajasta.

Half moonia ja taksihurjastelua

19.9
Tuli aika jattaa Tao paivaksi ja tulla Koh Phanganille half moon-bileisiin. Laivamatka meni ok, kirottiin vaan sita kun meri naytti juuri nyt tietekin tyyntyvan kun lahdettiin muualle eika siis voitu sukeltaa...noo, sormet ristiin etta on viela yhta hyva kun mennaan takaisin.
Phangan nayttaa melkomoiselta helvetilta kylla. Teneriffameininkia, kannisia brittitolloja, bucketteja (eli ampari + viinaa ja vahan lantrinkia) myytiin pitkin beachia illalla. Checkauduttiin sisaan ehka maailman hirvittavimpaan hostelliin, vaaleanpunaista kaakelia koko paikka ja peilit ympari huonetta seka katossa..varmaan kaytetty jonkun pornoleffan kuvauksiin? Kylla kai tuolla yhden yon nukkuisi kuitenkin.
Illalla ennen bileisiin lahtoa nukuttiin paikkarit ja kaytiin istuskelemassa biitsilla, ihailemassa poikia jotka pyoritteli tuli-poita ja tulikeppeja. Joillain loytyy kylla skillzzeja!
Bileisii sitten taas taksilla. Paikka oli jokseenkin konemetsamainen laakso keskella viidakkoa. Hieno paikka, ja toinen dj jopa soitti oikein tanssittavaa mussiikkiakin. Liian tayteen vaan tuli tuokin mesta, ja verenpainetta alkoi taas nostattaa brittiurpot jotka kirkui ja keekoili menemaan. Huoh. Taksimatka takaisin olikin melkoisen mielenkiintoinen, kun puoli neljan aikaan lahdettiin kotia kohti, nii olikin kyydissa jotain porukkaa joilla ei a)ollut tarpeeks rahaa matkaan ja b) porukkaa (Israelilaisia), jotka muuten vaan paatti etta he ei meinaa maksaa pyydettya 100 bahtia (2,2 euroa) 20 minuutin matkalta keskella yota. Vittu mita urpoja. Siinapa sitten tappelivat, ja meinas jo tulla kasirysy thaimaalaisten ja urpojen kanssa ja lopulta kyydissa ollut irkkumies sai huudettua muut hiljaseks ja lopettamaan. Kun matkaan lopulta paastiin, sekin meni lahinna muitten matkalaisten tapellessa. Hohhoi, ei jaksanut kylla ollenkaan huvittaa moinen show keskella yota. Kotiin (kaameaaan hostelliin) kuitenkin paastiin ja saatiin unta aamuun asti.

20.9
Jee tanaan paasee takaisin Taolle :). Ensin pitaa kuitenkin yrittaa tappaa muutama tunti Phanganilla, onneksi sentaan paistaa vahan aurinko ekaa kertaa viikkoon, niin voi vaikka chillata biitsilla. Palaillaan myohemmin taas asiaan, jos olisi vaikka sukellusuutisia (prkl kun haluan tehda ne kaks vikaa suklia!)

Sukellustunnelmia ja pahoinvointia

17.9
Eilen sitten koitti hetki kun paastiin ekaa kertaa avoveteen suklailemaan. Merenkaynti oli kova, ja olin jo aivan merisairas kun paastiin Japanese gardenssin sukelluspaikalle. Vaivoin sain edes markapukua paalle ja laitteita kasattua. Olo kuitenkin parani kun paastiin veteen, paikka oli Koh Nangyanin saaren suojassa joten sinne ei tullut ihan niin paljoa, joten pinnalla kelluskellessamme ei ollut liian kovaa hoykkyytysta.
Sitten lahdettiin alas. Pelotti kylla vahan etta miten se paineiden tasaus workkii, mutta mentiin tosi hitaasti ja onnistuin tasailemaan ok, paastiin sitten tavoitteeseen eli 12 metriin ja hiemanko oli mahtava fiilis! :). Tehtiin siella pohjalla fin pivot-harjotusta, eli yritettiin saada kelluvuus semmoiseen neutraaliin tilaan etta ei uppoa eika nouse, pystyy vaan keuhkoilla saateleen korkeutta. Mulla oli soppelisti painoja ja ei tarttenu ollenkaan laittaa ilmaa liiviin, joten onnistui harkka aika hienosti. Sen jalkeen sitten uiskenneltiin ympariinsa katselemassa koralleja ja kalasia. Olihan hienoa kylla, eika tosiaan tullut paniikkia eika mitaan.
Pinnalle noustua sitten alkoikin heti ongelmat. Hullun paha olo jo siina vaiheessa kun paastiin veneeseen asti. Eipa siina sitten voinu paljo ku yrittaa pyyhe paalla varjotella ja koittaa olla oksentamatta. Tuntui, etta meni iaisyys siihen, etta muut seurueesta tuli takas ja paastiin lahteen kohti toista kohdetta, White rockia. Siina vaiheessa ei auttanut enaa muu kuin lahes hyperventilointi, enemman ilmaa sisaan kuin ulos ja silmat kiinni niin jotenkuten pysyi hengissa vaikka olikin aivan hirvea olo... White rockin site oli keskella avomerta, joten siella tuuli kylla kammottavasti. Ei auttanut vaikka mentiin veteen, silti oli viela hirvea olo ja paniikki etta miten tassa pohjaan paasee muka. Ja eihan sita sitten paassytkaan. Laivalla pahaa oloaan itkeminen ei kylla ainakaan auttanut, oli vahan tukkoinen fiilis, enka saanut ollenkaan paineita tasattua, loksautin vain korvat niin lukkoon ettei enaa mikaan auttanu. Siina sitten olin saanu itselleni jo laivalla niin huonon hengitysrytmin etta siina ei auttanut mikaan vaikka yritti regulaattori suussa hokea itselleen etta hengita rauhallisesti, tuntu vaan ettei saa tarpeeks ilmaa ja alko ahdistaa. Muutenkaan en paassy varmaan ku johonki 5 metriin, kaverit meni alhaalla, ja sitten oli jo pakko nayttaa instructorille kasimerkkia etta en saa tasattua paineita, menen pintaan. Miten naytetaan kasimerkeilla etta ahistaa ja on paniikki ja on pakko paasta pois? Se yritti kylla kovasti nayttaa etta ala mene, mutta sitten kuitenkin tuli mun mukana, sen verran kavi pinnalla mun kans etta kysyi etta enko voi tasata paineita, sanoin etta en, ja se kaski uida heti takas veneelle ja meni tietenkin takas muitten ryhmalaisten kanssa alas.
Hohhoi olipa hienoa. Siina sitten itkua nieleskellen yritin pyristella hirveissa aalloissa takas paatille, ja piti oksentaa kerran ennenkun paasin edes ylos, ja sitten tarista muita ootellen paatissa, ja jatkaa oksennuslinjalla kun lahdettiin takas kohti Taota. Oli kylla niin voittajafiilis etta oksat pois, ei mitaan jakoja etta olisin paassyt edes ylos etta oisin voinu laittaa omat kamat kasaan.
Aika kaamea fiasko siis, ja paatinkin kylla aika lailla heti etta en oo kylla menossa takaisin, tanaan loppuryhma lahti sitten Chumpoon pinnaclelle menemaan 18 metriin ilman mua. Sain osan rahasta takaisin ja sanoin moro. Ohjaaja Gavin oli kuitenkin niin kiva etta antoi mulle tunnustukset tuosta toisestakin suklista vaikka en mihinkaan paassytkaan, etta nyt sitten olen Scuba diver, saan menna 12 metriin mutta en saa sukeltaa ilman instructoria.
Kauheasti haluttais kylla tehda viela ne kaks puuttuvaa sukellusta etta saisin PADI Open water diver lisenssin. Saa katsoa etta jos tama saa tasta yhtaan lauhtuu ja tuuli laantuu niin voisin sitten menna ne tekemaan. Fingers crossed ja parempia tuulia odotellessa siis... nytpahan tietaa rajansa sitten.

Thaimaa!

Tannepa sitten hieman matkapaivakirjaa:

11.9 Oulu-Hki-Bangkok

Oulusta starttailtiin Blue onen siivin neljan tienoilla, ja Helsingissa oltiin siita sitten tuntia myohemmin. Hkista lahti kone kohti Taikamaata kasilta, ja siellapa sitten lennettiinkin rapiat kymmenen tuntia jetilla pitkin taivaita, kunnes Bangkokin maata saatiin jalkojen alle kymmenen aikaan aamulla.

12.9

Nyt siis oltiin jo taman paivan puolella. Lentoasemalta hommattiin liput bussiin kohti keskeisempaa Bangkokkia, ja bussissa ihmetellessa menikin varmaan yli tunti, mutta oli kylla tosi mielenkiintoista seurailla uuden maan maisemia. Kaikkea on paljon! Hulluna taloja, ransistyneita ja uusia rintarinnan, varirikkaus aivan eri luokkaa kuin kotosuomessa. Hirvean kaunista vaikkakin paikka paikoin melko rapistuneen nakoista.
Hostellikin sitten loydettiin, nimeltaan Suk11, todella kaunis paikka rakennettu vanhan Bangokilaisen tyylin mukaan, puinen ja hirveasti kasveja ja kaikenlaisia koristeita jokapaikassa. Vieressa vahintaan yhta kaunis samantyylinen ravintola. Oi onnea. Lamminta oli, ja pienien paikkareitten jalkeen kaytiin pallistelemassa hieman ostoskeskuksia joissa kylla katselemista riittaa monelle paivalle, loytyi myos etela-Aasian suurin ostoskeskus Central World, jossa seitsemassa kerroksessa ihan jarjeton maara kauppoja ja ruokapaikkoja. Aivan kasittamattoman kokoinen paikka ja hieno kuin mika!
Ilta menikin sitten katsellessa, ja nukkumaan mentiin aikaisin, viela aikalailla jetlagin painamana.

13.9
Toinen Bangkok-paiva aloitettiin suuntaamalla Hua Lamphongin juna-asemalle hommaamaan lippuja huomista Chumpoonin matkaa varten. Asemalla olikin hyvin auttavainen infotatonen joka vei kadesta pitaen oikealle tiskille, ja saatiinpa samalta luukulta hommattua liput myos Chumpoonista Koh Taolle menevalle Lomprayah-lautalle.
Asemareissun jalkeen nokka suuntautui kohti backpackereitten suosimalle Khao San roadille, jossa on myyntikojua ja kapakkaa jos minkalaista. Sielta tulikin tehtya varsin hyvia ostoksia, muutama paita ja hame tarttui mukaan, seka taydellinen bile-rahavyo, semmoinen kunnon reivaajan kaveri :) Khao Sanin jalkeen sitten takaisin ostoskeskusten ihmeelliseen maailmaan hostellin kautta, ja siellapa sitten ilta kuluikin. Illallista kaytiin syomassa Lumba lumba-meriravintolassa jota en voi kylla suositella kenellekaan, sinne mentiin hummerin perassa jota niilla ei edes ollut, ja lisaksi laskuttivat liikaa, ruoka oli ihan tavallista, ja lattialla oli torakka. Etta tulevat Thaimaanmatkaajat pistakaahan mieleen, alkaa ainakaan tuonne rahojanne vieko.

14.9
Viimeista viedaan ennen Koh Taon matkaa. Aamusta kaytiin ihmettelemassa Siam Paragon-ostoskeskuksessa olevaa Ocean Worldia joka oli kylla tosi hieno mesta. Ainoastaan monet lapsiryhmat aanekkainen mikrofoni-tarhantateineen vahan pisti arsyttamaan. Sen jalkeen lounasta, ja Kultsi meinasi tappaa itsensa ja suunsa thaimaalaisella chililla. Sita ei ehka kannata laittaa ruokaan yhta paljoa kuin suomalaisia chilijauheita...yllattaen. Syotiin nuudelikeittoa jossa oli sekalaista lihaa seassa, suuri osa kylla jai meikalaiselta syomatta, sen verran allottavan nakoista oli, mutta nuudelit ja vihannekset ja itse keitto kylla varsin maistuivat namilta.
Sitten oli aika elaintarhavisiitin. Sitakaan en voi kylla suositella. Hirvean pienet ja karut hakit, joissa aivan liikaa elukoita. Likaisen ja rotteloisen oloinen paikka. Alkaa kayko. Taksimatka sinne kesti taas rapiat puoli tuntia (mielettomia liikenneruuhkia!), mutta kun paikallisilla paremman vaen kulkuneuvoilla eli metrolla ja skytrainilla ei sinne paassyt niin taksia oli kaytettava. Takaisin zoosta tultiin Tuktukilla, eli pikkuisella karrymopolla mita thait ajelee. Tuktuk-kuskien kanssa pitaakin olla tarkkana, ne kylla lupailee auliisti vieda halvalla mihin vaan, mutta loppupeleissa ne kayttaa kaikenmaailman ruokapaikoissa ja raataleilla joilta ne sitten saa provikkaan kun vievat sinne kuljetettaviaan... eli jamyna saa olla, tinkia maksun valmiiksi ja sanoa etta nyt mennaan sitten suoraan eika mitaan raataleita. Taksien kanssa sama, mittaritaksit on ainoita luotettavia, ja niillekin kannattaa kylla muistuttaa etta laittavat mittarin paalle, ennenkuin lahdetaan. Muuten taksilla ajelu on kylla halpaa, lahes tunnin ajelustakin koyhtyy vain n. 100 bahtia eli semmoiset 2,2 euroa.
Sitten olikin jo aika lahtea kohti juna-asemaa. Yritettiin menna taksilla, mutta kuski sanoi jo kattelyssa etta ei kannata, perjantairuuhkat on niin jarjettomat. Ahtauduttiin siis rinkkojen kanssa skytrainiin ja siita vaihdettiin metroon, ja aika nopsasti sitten juna-asemalla taas oltiinkin. Pienen snacksien mussuttelun jalkeen (tuoretta ananasta! eurolla aika paljon! vahanko ehka parempaa kuin mikaan karkki ikina!) istuttiin sitten junaa odottamaan katettuun raidehalliin. Juteltiin hetki saksalaisen Pascalin kanssa joka oli samalla junalla menossa Koh Phanganin saarelle Muay Thaita treenaamaan. Juna tuli, ja mentiin istumaan, meille oli ylapetin paikat varattu, ja saimme kuulla etta sangyt pedattaisiin sitten joskus ysin tienoilla (juna lahti puoli kasilta). Istuttiin siis ja ihmeteltiin nahkapenkeilla siihen asti. Kaikki siis nukkuu samassa vaunussa taallapain, punkat on pitkittain kahdessa kerroksessa seinia pitkin. Ja ylapedilla on kylma!! Jarjetonta, etta vaikka ulkona on 30 astetta, oli junassa varmaan siella ylhaalla ilmastoinnin vieressa jotain 15. Hrrrr... eikun vaatteet paalla nukkumaan siis, peittona vain ohut pyyhkeen tyyppinen ratkaisu.
Untahan ei yllattaen kolisevassa ja kylmassa menopelissa hirveasti tullut, ja kahdelta lopulta torkahdin hetkeksi, kunnes puhelin halytti sitten puoli neljalta heratysta. Perilla piti olla 3.44, mutta sitten saatiinkin tietaa etta ollaan 40 min myohassa. Great. Koomattiinpa siina sitten viela kylmissamme ja nalissamme hetki, ennen kuin Chumpoonin asema vihdoin tuli kohdalle. Sielta meidat ohjattiin hyvin nopsasti ja katevasti lauttojen mukaan omiin laumoihin, ja sitten paastiin lava-autolla seuraavaan odotuspisteeseen, josta lahtisi kuljetus sitten lauttasatamaan. On se kylla hyva, etta nama osaavat nain turisteille jarjestaa hommat, melkoisen hukassa saattaisi pieni ihminen olla, jos pitaisi tuhannen vasyneena neljan aikaan sysipimeassa Thaimaan aamuyossa lahtea itse selvittelemaan, etta mihin pitaa menna ja mita tehda. Pisteet siis palvelusta thaimaalaisille.

15.9
Odottelupaikasta startattiin sitten bussilla kohti satamaa. Matka kesti taas melkein tunnin, pitkan matkan paahan namakin on satamansa rakentaneet, mutta maisemat oli kylla superkauniit sitten kun niita kuuden jalkeen nousseen auringon valossa paasi katselemaan.
Lautta oli siis nopsempi versio kahdesta vaihtoehdosta, Lomprayahin katamaraani, jolla kesti matka Koh Taolle vajaat pari tuntia. Matkan aikana olisi mielellaan nukkunut, mutta sen esti tehokkaasti taysilla kaiuttimista pauhannut Batman Beginsin aaniraita. Kultsi kertoi, etta samaa leffaa oli kuulemma naytetty jo 2 vuotta sitten, kun se viimeksi kavi Taolla. Vissiin suosittu filmi.
Taolle paastiin kuitenkin. Pelkkaa paratiisia. Aivan mielettoman kauniit maisemat, vehreaa, palmuja, meri, hiekkarantaa... jos ei olisi ollut niin taydellisen toot jo matkan tuossa vaiheessa, olisi varmaan hihkunut innosta koko matkan lavataksin lavalla Had Rinin satamasta Sairee beachille, jonne mentiin majoittumaan. Ei valitettavasti saatu Kultsin muistelemaan 400 bahtin (8 euroa) halppisbungalowia, mutta vastikaan rakennetut saman lafkan rivihuoneistot kylla kelpasi, 600 bahtia yo, uusi huone tuulettimen kera, ei ilmastointia. Kaytiin viela syomassa ja ilmoittamassa mut suomalaisten vetaman Koh Tao Diverssien sukelluskurssille ennen kun yritettiin vahan tasata univelkaa. Oli totuttelua nukkumiseen tuulettimen kanssa kun se sipaisi kylmyytta iholle aina parin sekunnin valein, joten torkkujen jalkeen olin lahes yhta toot kuin ennenkin...
Kuitenkin ilta meni siita sitten ihan jouhevasti, vahan kierreltiin saarta, syotiin lisaa loistavaa ruokaa (ateria lahtee semmoisella parilla eurolla juomineen, lankkarisafkat eli ranskisjutut ja pizzat ja pastat sun muut vekotukset kalliimpia) ja chillailtiin. Kultsi ilmoittautui meidan majoituslafkan Saireen Hutsin sukelluskouluun advanced-kurssille, niin saatiin viela huoneen hinta tiputettua kahdelle seuraavalle paivalle 400 bahtiin. Youni maistui toisen suomalaispariskunnan seurassa nautitun nami-illallisen jalkeen kylla tuulettimesta huolimatta vallan mainiosti.

16.9
Aamu alkoi Kultsilla syvasukelluksen merkeissa jo seiskalta, itsekin herasin varsin pirteana jo seitsemalta, suihkuttelin kylmalla suihkulla, soin aamupalaksi namia mysli-jugurtti-hedelmasekoitusta (n. euron verran hintaa) ja tallustelin sukelluslafkalle. Siella aloitettiin kahden muun suomalaisen kanssa peruskurssi teorioilla. Kurssia vetaa Gavin, syntyperainen kanadalainen, nykyaan vaimokkeensa ja tuoreen 9kk penskansa kanssa asustelee taalla Taolla. Aamuteorioiden jalkeen soin yksinani lounasta (toiset kurssikaverit oli vahan nihkeita ja lahtivat omille teilleen), ja katselin vahan mainstreetin shoppailutarjontaa. Yhden jalkeen oli aika lahtea suorittamaan suljetun veden treenit, oli tarkoitus menna mereen jo mutta tuli niin kova tuuli ja aallokko, etta mentiinkin altaaseen suklailemaan. Jannitti ja panikoitti mutta kaikki harjoitukset tuli tehtya, ja toivottavasti huomenna kun paastaan oikeasti mereen on jo vahan helpompaa muistaa mita kaikista napeista tapahtuikaan ja yrittaa pysya vahan paremmin tasapainossa, nyt oli melkoista hakemista ja satkimista ja potkimista kylla viela tuo homma... Mutta kivaa kaikenkaikkiaan, paineentasauskin onnistui vaikka olin siita valmiiksi huolissani huonojen Raatin sukellusdemo-kokemusten jalkeen ja jannityksella odotamme mita huominen tuo tullessaan.
Tanaan iltasuunnitelmissa on viela teorian itseopiskelu huomisia tunteja ja tenttia varten samalla kun odottelen Kultsia pois sen yosukellukselta. Sitten taas ruokaa potsiin ja unia.

Stay tuned, lisaa seuraa...

Tauti ja sen kaveri

On se kyllä kumma homma miten elämä osaakin aina laimentaa iloa. Mikään ilon aihe ei voi kestää sitä paskaa, mitä elämä nakkaa niskaan yleensä melko välittömästi iloisuuden alun jälkeen.

Olen järkeillyt, että kun viime vuoden loppupuolisko oli niin järjetöntä paskassa kahlaamista että tämä vuosi olisi sitten aurinkoisempi. Ja onhan se ollutkin, ja tämä tämänhetkinen vastoinkäyminenkin on kyllä aika lievässä kategoriassa viime vuoden tuskein jälkeen.

Mutta siis, sairautta sairautta vaan. Sitähän se aina. Ensin oli mystinen poskiontelokipuhomma joka ei ees liittynyt flunssaan. Kävinpä sitten lääkärissä ihmettelemässä että mitä hittoa tämä tämmöinen. Eihän sieltä ontelosta mätää löytynyt, mutta sanoi lekuri että on ontelot ja tiehyet niin hiton tukossa että otappa tästä antihistamiinia sekä kortisonisuihketta sekä vielä varalta antibiootit jotka myös laskee turvotusta. Ja minähän otin. Ja olo parani. Kunnes loppui antibioottikuuri ja tuli uusi tauti.

Nyt siis on ihan vanha kunnon flunssa. Ainoa mikä tekee asian enemmän kuin normaalia kettumaisemmaksi, on se, että ensi tiistaina klo 16.30 starttaa lentokone Oulusta Helsinkiin ja sieltä sitten Thaimaan lämpöön. Ja minä *en* *aio* *olla* *sairas* *siellä*!!!!! Varsinkaan kun on tarkooitus mennä sukellukurssillekin, ja sinnehän ei luonnollisesti ole asiaa jos on ontelot täynnä köhmää tai muuten tukossa koko tyttö. Paineet kun on semmoiset siellä vetten alla ettei sitä sitten pää kestä jos on tiehyet tukossa.

Että tässäpä nyt sitten neljän seinän sisällä yritystä parannella. Tänään jo tuntuu vähän paremmalta, onneksi on vielä muutama päivä aikaa. Pitäkää peukkuja ja toivottakaa hyvää lomaa!