Thaimaa!
Tannepa sitten hieman matkapaivakirjaa:
11.9 Oulu-Hki-Bangkok
Oulusta starttailtiin Blue onen siivin neljan tienoilla, ja Helsingissa oltiin siita sitten tuntia myohemmin. Hkista lahti kone kohti Taikamaata kasilta, ja siellapa sitten lennettiinkin rapiat kymmenen tuntia jetilla pitkin taivaita, kunnes Bangkokin maata saatiin jalkojen alle kymmenen aikaan aamulla.
12.9
Nyt siis oltiin jo taman paivan puolella. Lentoasemalta hommattiin liput bussiin kohti keskeisempaa Bangkokkia, ja bussissa ihmetellessa menikin varmaan yli tunti, mutta oli kylla tosi mielenkiintoista seurailla uuden maan maisemia. Kaikkea on paljon! Hulluna taloja, ransistyneita ja uusia rintarinnan, varirikkaus aivan eri luokkaa kuin kotosuomessa. Hirvean kaunista vaikkakin paikka paikoin melko rapistuneen nakoista.
Hostellikin sitten loydettiin, nimeltaan Suk11, todella kaunis paikka rakennettu vanhan Bangokilaisen tyylin mukaan, puinen ja hirveasti kasveja ja kaikenlaisia koristeita jokapaikassa. Vieressa vahintaan yhta kaunis samantyylinen ravintola. Oi onnea. Lamminta oli, ja pienien paikkareitten jalkeen kaytiin pallistelemassa hieman ostoskeskuksia joissa kylla katselemista riittaa monelle paivalle, loytyi myos etela-Aasian suurin ostoskeskus Central World, jossa seitsemassa kerroksessa ihan jarjeton maara kauppoja ja ruokapaikkoja. Aivan kasittamattoman kokoinen paikka ja hieno kuin mika!
Ilta menikin sitten katsellessa, ja nukkumaan mentiin aikaisin, viela aikalailla jetlagin painamana.
13.9
Toinen Bangkok-paiva aloitettiin suuntaamalla Hua Lamphongin juna-asemalle hommaamaan lippuja huomista Chumpoonin matkaa varten. Asemalla olikin hyvin auttavainen infotatonen joka vei kadesta pitaen oikealle tiskille, ja saatiinpa samalta luukulta hommattua liput myos Chumpoonista Koh Taolle menevalle Lomprayah-lautalle.
Asemareissun jalkeen nokka suuntautui kohti backpackereitten suosimalle Khao San roadille, jossa on myyntikojua ja kapakkaa jos minkalaista. Sielta tulikin tehtya varsin hyvia ostoksia, muutama paita ja hame tarttui mukaan, seka taydellinen bile-rahavyo, semmoinen kunnon reivaajan kaveri :) Khao Sanin jalkeen sitten takaisin ostoskeskusten ihmeelliseen maailmaan hostellin kautta, ja siellapa sitten ilta kuluikin. Illallista kaytiin syomassa Lumba lumba-meriravintolassa jota en voi kylla suositella kenellekaan, sinne mentiin hummerin perassa jota niilla ei edes ollut, ja lisaksi laskuttivat liikaa, ruoka oli ihan tavallista, ja lattialla oli torakka. Etta tulevat Thaimaanmatkaajat pistakaahan mieleen, alkaa ainakaan tuonne rahojanne vieko.
14.9
Viimeista viedaan ennen Koh Taon matkaa. Aamusta kaytiin ihmettelemassa Siam Paragon-ostoskeskuksessa olevaa Ocean Worldia joka oli kylla tosi hieno mesta. Ainoastaan monet lapsiryhmat aanekkainen mikrofoni-tarhantateineen vahan pisti arsyttamaan. Sen jalkeen lounasta, ja Kultsi meinasi tappaa itsensa ja suunsa thaimaalaisella chililla. Sita ei ehka kannata laittaa ruokaan yhta paljoa kuin suomalaisia chilijauheita...yllattaen. Syotiin nuudelikeittoa jossa oli sekalaista lihaa seassa, suuri osa kylla jai meikalaiselta syomatta, sen verran allottavan nakoista oli, mutta nuudelit ja vihannekset ja itse keitto kylla varsin maistuivat namilta.
Sitten oli aika elaintarhavisiitin. Sitakaan en voi kylla suositella. Hirvean pienet ja karut hakit, joissa aivan liikaa elukoita. Likaisen ja rotteloisen oloinen paikka. Alkaa kayko. Taksimatka sinne kesti taas rapiat puoli tuntia (mielettomia liikenneruuhkia!), mutta kun paikallisilla paremman vaen kulkuneuvoilla eli metrolla ja skytrainilla ei sinne paassyt niin taksia oli kaytettava. Takaisin zoosta tultiin Tuktukilla, eli pikkuisella karrymopolla mita thait ajelee. Tuktuk-kuskien kanssa pitaakin olla tarkkana, ne kylla lupailee auliisti vieda halvalla mihin vaan, mutta loppupeleissa ne kayttaa kaikenmaailman ruokapaikoissa ja raataleilla joilta ne sitten saa provikkaan kun vievat sinne kuljetettaviaan... eli jamyna saa olla, tinkia maksun valmiiksi ja sanoa etta nyt mennaan sitten suoraan eika mitaan raataleita. Taksien kanssa sama, mittaritaksit on ainoita luotettavia, ja niillekin kannattaa kylla muistuttaa etta laittavat mittarin paalle, ennenkuin lahdetaan. Muuten taksilla ajelu on kylla halpaa, lahes tunnin ajelustakin koyhtyy vain n. 100 bahtia eli semmoiset 2,2 euroa.
Sitten olikin jo aika lahtea kohti juna-asemaa. Yritettiin menna taksilla, mutta kuski sanoi jo kattelyssa etta ei kannata, perjantairuuhkat on niin jarjettomat. Ahtauduttiin siis rinkkojen kanssa skytrainiin ja siita vaihdettiin metroon, ja aika nopsasti sitten juna-asemalla taas oltiinkin. Pienen snacksien mussuttelun jalkeen (tuoretta ananasta! eurolla aika paljon! vahanko ehka parempaa kuin mikaan karkki ikina!) istuttiin sitten junaa odottamaan katettuun raidehalliin. Juteltiin hetki saksalaisen Pascalin kanssa joka oli samalla junalla menossa Koh Phanganin saarelle Muay Thaita treenaamaan. Juna tuli, ja mentiin istumaan, meille oli ylapetin paikat varattu, ja saimme kuulla etta sangyt pedattaisiin sitten joskus ysin tienoilla (juna lahti puoli kasilta). Istuttiin siis ja ihmeteltiin nahkapenkeilla siihen asti. Kaikki siis nukkuu samassa vaunussa taallapain, punkat on pitkittain kahdessa kerroksessa seinia pitkin. Ja ylapedilla on kylma!! Jarjetonta, etta vaikka ulkona on 30 astetta, oli junassa varmaan siella ylhaalla ilmastoinnin vieressa jotain 15. Hrrrr... eikun vaatteet paalla nukkumaan siis, peittona vain ohut pyyhkeen tyyppinen ratkaisu.
Untahan ei yllattaen kolisevassa ja kylmassa menopelissa hirveasti tullut, ja kahdelta lopulta torkahdin hetkeksi, kunnes puhelin halytti sitten puoli neljalta heratysta. Perilla piti olla 3.44, mutta sitten saatiinkin tietaa etta ollaan 40 min myohassa. Great. Koomattiinpa siina sitten viela kylmissamme ja nalissamme hetki, ennen kuin Chumpoonin asema vihdoin tuli kohdalle. Sielta meidat ohjattiin hyvin nopsasti ja katevasti lauttojen mukaan omiin laumoihin, ja sitten paastiin lava-autolla seuraavaan odotuspisteeseen, josta lahtisi kuljetus sitten lauttasatamaan. On se kylla hyva, etta nama osaavat nain turisteille jarjestaa hommat, melkoisen hukassa saattaisi pieni ihminen olla, jos pitaisi tuhannen vasyneena neljan aikaan sysipimeassa Thaimaan aamuyossa lahtea itse selvittelemaan, etta mihin pitaa menna ja mita tehda. Pisteet siis palvelusta thaimaalaisille.
15.9
Odottelupaikasta startattiin sitten bussilla kohti satamaa. Matka kesti taas melkein tunnin, pitkan matkan paahan namakin on satamansa rakentaneet, mutta maisemat oli kylla superkauniit sitten kun niita kuuden jalkeen nousseen auringon valossa paasi katselemaan.
Lautta oli siis nopsempi versio kahdesta vaihtoehdosta, Lomprayahin katamaraani, jolla kesti matka Koh Taolle vajaat pari tuntia. Matkan aikana olisi mielellaan nukkunut, mutta sen esti tehokkaasti taysilla kaiuttimista pauhannut Batman Beginsin aaniraita. Kultsi kertoi, etta samaa leffaa oli kuulemma naytetty jo 2 vuotta sitten, kun se viimeksi kavi Taolla. Vissiin suosittu filmi.
Taolle paastiin kuitenkin. Pelkkaa paratiisia. Aivan mielettoman kauniit maisemat, vehreaa, palmuja, meri, hiekkarantaa... jos ei olisi ollut niin taydellisen toot jo matkan tuossa vaiheessa, olisi varmaan hihkunut innosta koko matkan lavataksin lavalla Had Rinin satamasta Sairee beachille, jonne mentiin majoittumaan. Ei valitettavasti saatu Kultsin muistelemaan 400 bahtin (8 euroa) halppisbungalowia, mutta vastikaan rakennetut saman lafkan rivihuoneistot kylla kelpasi, 600 bahtia yo, uusi huone tuulettimen kera, ei ilmastointia. Kaytiin viela syomassa ja ilmoittamassa mut suomalaisten vetaman Koh Tao Diverssien sukelluskurssille ennen kun yritettiin vahan tasata univelkaa. Oli totuttelua nukkumiseen tuulettimen kanssa kun se sipaisi kylmyytta iholle aina parin sekunnin valein, joten torkkujen jalkeen olin lahes yhta toot kuin ennenkin...
Kuitenkin ilta meni siita sitten ihan jouhevasti, vahan kierreltiin saarta, syotiin lisaa loistavaa ruokaa (ateria lahtee semmoisella parilla eurolla juomineen, lankkarisafkat eli ranskisjutut ja pizzat ja pastat sun muut vekotukset kalliimpia) ja chillailtiin. Kultsi ilmoittautui meidan majoituslafkan Saireen Hutsin sukelluskouluun advanced-kurssille, niin saatiin viela huoneen hinta tiputettua kahdelle seuraavalle paivalle 400 bahtiin. Youni maistui toisen suomalaispariskunnan seurassa nautitun nami-illallisen jalkeen kylla tuulettimesta huolimatta vallan mainiosti.
16.9
Aamu alkoi Kultsilla syvasukelluksen merkeissa jo seiskalta, itsekin herasin varsin pirteana jo seitsemalta, suihkuttelin kylmalla suihkulla, soin aamupalaksi namia mysli-jugurtti-hedelmasekoitusta (n. euron verran hintaa) ja tallustelin sukelluslafkalle. Siella aloitettiin kahden muun suomalaisen kanssa peruskurssi teorioilla. Kurssia vetaa Gavin, syntyperainen kanadalainen, nykyaan vaimokkeensa ja tuoreen 9kk penskansa kanssa asustelee taalla Taolla. Aamuteorioiden jalkeen soin yksinani lounasta (toiset kurssikaverit oli vahan nihkeita ja lahtivat omille teilleen), ja katselin vahan mainstreetin shoppailutarjontaa. Yhden jalkeen oli aika lahtea suorittamaan suljetun veden treenit, oli tarkoitus menna mereen jo mutta tuli niin kova tuuli ja aallokko, etta mentiinkin altaaseen suklailemaan. Jannitti ja panikoitti mutta kaikki harjoitukset tuli tehtya, ja toivottavasti huomenna kun paastaan oikeasti mereen on jo vahan helpompaa muistaa mita kaikista napeista tapahtuikaan ja yrittaa pysya vahan paremmin tasapainossa, nyt oli melkoista hakemista ja satkimista ja potkimista kylla viela tuo homma... Mutta kivaa kaikenkaikkiaan, paineentasauskin onnistui vaikka olin siita valmiiksi huolissani huonojen Raatin sukellusdemo-kokemusten jalkeen ja jannityksella odotamme mita huominen tuo tullessaan.
Tanaan iltasuunnitelmissa on viela teorian itseopiskelu huomisia tunteja ja tenttia varten samalla kun odottelen Kultsia pois sen yosukellukselta. Sitten taas ruokaa potsiin ja unia.
Stay tuned, lisaa seuraa...
11.9 Oulu-Hki-Bangkok
Oulusta starttailtiin Blue onen siivin neljan tienoilla, ja Helsingissa oltiin siita sitten tuntia myohemmin. Hkista lahti kone kohti Taikamaata kasilta, ja siellapa sitten lennettiinkin rapiat kymmenen tuntia jetilla pitkin taivaita, kunnes Bangkokin maata saatiin jalkojen alle kymmenen aikaan aamulla.
12.9
Nyt siis oltiin jo taman paivan puolella. Lentoasemalta hommattiin liput bussiin kohti keskeisempaa Bangkokkia, ja bussissa ihmetellessa menikin varmaan yli tunti, mutta oli kylla tosi mielenkiintoista seurailla uuden maan maisemia. Kaikkea on paljon! Hulluna taloja, ransistyneita ja uusia rintarinnan, varirikkaus aivan eri luokkaa kuin kotosuomessa. Hirvean kaunista vaikkakin paikka paikoin melko rapistuneen nakoista.
Hostellikin sitten loydettiin, nimeltaan Suk11, todella kaunis paikka rakennettu vanhan Bangokilaisen tyylin mukaan, puinen ja hirveasti kasveja ja kaikenlaisia koristeita jokapaikassa. Vieressa vahintaan yhta kaunis samantyylinen ravintola. Oi onnea. Lamminta oli, ja pienien paikkareitten jalkeen kaytiin pallistelemassa hieman ostoskeskuksia joissa kylla katselemista riittaa monelle paivalle, loytyi myos etela-Aasian suurin ostoskeskus Central World, jossa seitsemassa kerroksessa ihan jarjeton maara kauppoja ja ruokapaikkoja. Aivan kasittamattoman kokoinen paikka ja hieno kuin mika!
Ilta menikin sitten katsellessa, ja nukkumaan mentiin aikaisin, viela aikalailla jetlagin painamana.
13.9
Toinen Bangkok-paiva aloitettiin suuntaamalla Hua Lamphongin juna-asemalle hommaamaan lippuja huomista Chumpoonin matkaa varten. Asemalla olikin hyvin auttavainen infotatonen joka vei kadesta pitaen oikealle tiskille, ja saatiinpa samalta luukulta hommattua liput myos Chumpoonista Koh Taolle menevalle Lomprayah-lautalle.
Asemareissun jalkeen nokka suuntautui kohti backpackereitten suosimalle Khao San roadille, jossa on myyntikojua ja kapakkaa jos minkalaista. Sielta tulikin tehtya varsin hyvia ostoksia, muutama paita ja hame tarttui mukaan, seka taydellinen bile-rahavyo, semmoinen kunnon reivaajan kaveri :) Khao Sanin jalkeen sitten takaisin ostoskeskusten ihmeelliseen maailmaan hostellin kautta, ja siellapa sitten ilta kuluikin. Illallista kaytiin syomassa Lumba lumba-meriravintolassa jota en voi kylla suositella kenellekaan, sinne mentiin hummerin perassa jota niilla ei edes ollut, ja lisaksi laskuttivat liikaa, ruoka oli ihan tavallista, ja lattialla oli torakka. Etta tulevat Thaimaanmatkaajat pistakaahan mieleen, alkaa ainakaan tuonne rahojanne vieko.
14.9
Viimeista viedaan ennen Koh Taon matkaa. Aamusta kaytiin ihmettelemassa Siam Paragon-ostoskeskuksessa olevaa Ocean Worldia joka oli kylla tosi hieno mesta. Ainoastaan monet lapsiryhmat aanekkainen mikrofoni-tarhantateineen vahan pisti arsyttamaan. Sen jalkeen lounasta, ja Kultsi meinasi tappaa itsensa ja suunsa thaimaalaisella chililla. Sita ei ehka kannata laittaa ruokaan yhta paljoa kuin suomalaisia chilijauheita...yllattaen. Syotiin nuudelikeittoa jossa oli sekalaista lihaa seassa, suuri osa kylla jai meikalaiselta syomatta, sen verran allottavan nakoista oli, mutta nuudelit ja vihannekset ja itse keitto kylla varsin maistuivat namilta.
Sitten oli aika elaintarhavisiitin. Sitakaan en voi kylla suositella. Hirvean pienet ja karut hakit, joissa aivan liikaa elukoita. Likaisen ja rotteloisen oloinen paikka. Alkaa kayko. Taksimatka sinne kesti taas rapiat puoli tuntia (mielettomia liikenneruuhkia!), mutta kun paikallisilla paremman vaen kulkuneuvoilla eli metrolla ja skytrainilla ei sinne paassyt niin taksia oli kaytettava. Takaisin zoosta tultiin Tuktukilla, eli pikkuisella karrymopolla mita thait ajelee. Tuktuk-kuskien kanssa pitaakin olla tarkkana, ne kylla lupailee auliisti vieda halvalla mihin vaan, mutta loppupeleissa ne kayttaa kaikenmaailman ruokapaikoissa ja raataleilla joilta ne sitten saa provikkaan kun vievat sinne kuljetettaviaan... eli jamyna saa olla, tinkia maksun valmiiksi ja sanoa etta nyt mennaan sitten suoraan eika mitaan raataleita. Taksien kanssa sama, mittaritaksit on ainoita luotettavia, ja niillekin kannattaa kylla muistuttaa etta laittavat mittarin paalle, ennenkuin lahdetaan. Muuten taksilla ajelu on kylla halpaa, lahes tunnin ajelustakin koyhtyy vain n. 100 bahtia eli semmoiset 2,2 euroa.
Sitten olikin jo aika lahtea kohti juna-asemaa. Yritettiin menna taksilla, mutta kuski sanoi jo kattelyssa etta ei kannata, perjantairuuhkat on niin jarjettomat. Ahtauduttiin siis rinkkojen kanssa skytrainiin ja siita vaihdettiin metroon, ja aika nopsasti sitten juna-asemalla taas oltiinkin. Pienen snacksien mussuttelun jalkeen (tuoretta ananasta! eurolla aika paljon! vahanko ehka parempaa kuin mikaan karkki ikina!) istuttiin sitten junaa odottamaan katettuun raidehalliin. Juteltiin hetki saksalaisen Pascalin kanssa joka oli samalla junalla menossa Koh Phanganin saarelle Muay Thaita treenaamaan. Juna tuli, ja mentiin istumaan, meille oli ylapetin paikat varattu, ja saimme kuulla etta sangyt pedattaisiin sitten joskus ysin tienoilla (juna lahti puoli kasilta). Istuttiin siis ja ihmeteltiin nahkapenkeilla siihen asti. Kaikki siis nukkuu samassa vaunussa taallapain, punkat on pitkittain kahdessa kerroksessa seinia pitkin. Ja ylapedilla on kylma!! Jarjetonta, etta vaikka ulkona on 30 astetta, oli junassa varmaan siella ylhaalla ilmastoinnin vieressa jotain 15. Hrrrr... eikun vaatteet paalla nukkumaan siis, peittona vain ohut pyyhkeen tyyppinen ratkaisu.
Untahan ei yllattaen kolisevassa ja kylmassa menopelissa hirveasti tullut, ja kahdelta lopulta torkahdin hetkeksi, kunnes puhelin halytti sitten puoli neljalta heratysta. Perilla piti olla 3.44, mutta sitten saatiinkin tietaa etta ollaan 40 min myohassa. Great. Koomattiinpa siina sitten viela kylmissamme ja nalissamme hetki, ennen kuin Chumpoonin asema vihdoin tuli kohdalle. Sielta meidat ohjattiin hyvin nopsasti ja katevasti lauttojen mukaan omiin laumoihin, ja sitten paastiin lava-autolla seuraavaan odotuspisteeseen, josta lahtisi kuljetus sitten lauttasatamaan. On se kylla hyva, etta nama osaavat nain turisteille jarjestaa hommat, melkoisen hukassa saattaisi pieni ihminen olla, jos pitaisi tuhannen vasyneena neljan aikaan sysipimeassa Thaimaan aamuyossa lahtea itse selvittelemaan, etta mihin pitaa menna ja mita tehda. Pisteet siis palvelusta thaimaalaisille.
15.9
Odottelupaikasta startattiin sitten bussilla kohti satamaa. Matka kesti taas melkein tunnin, pitkan matkan paahan namakin on satamansa rakentaneet, mutta maisemat oli kylla superkauniit sitten kun niita kuuden jalkeen nousseen auringon valossa paasi katselemaan.
Lautta oli siis nopsempi versio kahdesta vaihtoehdosta, Lomprayahin katamaraani, jolla kesti matka Koh Taolle vajaat pari tuntia. Matkan aikana olisi mielellaan nukkunut, mutta sen esti tehokkaasti taysilla kaiuttimista pauhannut Batman Beginsin aaniraita. Kultsi kertoi, etta samaa leffaa oli kuulemma naytetty jo 2 vuotta sitten, kun se viimeksi kavi Taolla. Vissiin suosittu filmi.
Taolle paastiin kuitenkin. Pelkkaa paratiisia. Aivan mielettoman kauniit maisemat, vehreaa, palmuja, meri, hiekkarantaa... jos ei olisi ollut niin taydellisen toot jo matkan tuossa vaiheessa, olisi varmaan hihkunut innosta koko matkan lavataksin lavalla Had Rinin satamasta Sairee beachille, jonne mentiin majoittumaan. Ei valitettavasti saatu Kultsin muistelemaan 400 bahtin (8 euroa) halppisbungalowia, mutta vastikaan rakennetut saman lafkan rivihuoneistot kylla kelpasi, 600 bahtia yo, uusi huone tuulettimen kera, ei ilmastointia. Kaytiin viela syomassa ja ilmoittamassa mut suomalaisten vetaman Koh Tao Diverssien sukelluskurssille ennen kun yritettiin vahan tasata univelkaa. Oli totuttelua nukkumiseen tuulettimen kanssa kun se sipaisi kylmyytta iholle aina parin sekunnin valein, joten torkkujen jalkeen olin lahes yhta toot kuin ennenkin...
Kuitenkin ilta meni siita sitten ihan jouhevasti, vahan kierreltiin saarta, syotiin lisaa loistavaa ruokaa (ateria lahtee semmoisella parilla eurolla juomineen, lankkarisafkat eli ranskisjutut ja pizzat ja pastat sun muut vekotukset kalliimpia) ja chillailtiin. Kultsi ilmoittautui meidan majoituslafkan Saireen Hutsin sukelluskouluun advanced-kurssille, niin saatiin viela huoneen hinta tiputettua kahdelle seuraavalle paivalle 400 bahtiin. Youni maistui toisen suomalaispariskunnan seurassa nautitun nami-illallisen jalkeen kylla tuulettimesta huolimatta vallan mainiosti.
16.9
Aamu alkoi Kultsilla syvasukelluksen merkeissa jo seiskalta, itsekin herasin varsin pirteana jo seitsemalta, suihkuttelin kylmalla suihkulla, soin aamupalaksi namia mysli-jugurtti-hedelmasekoitusta (n. euron verran hintaa) ja tallustelin sukelluslafkalle. Siella aloitettiin kahden muun suomalaisen kanssa peruskurssi teorioilla. Kurssia vetaa Gavin, syntyperainen kanadalainen, nykyaan vaimokkeensa ja tuoreen 9kk penskansa kanssa asustelee taalla Taolla. Aamuteorioiden jalkeen soin yksinani lounasta (toiset kurssikaverit oli vahan nihkeita ja lahtivat omille teilleen), ja katselin vahan mainstreetin shoppailutarjontaa. Yhden jalkeen oli aika lahtea suorittamaan suljetun veden treenit, oli tarkoitus menna mereen jo mutta tuli niin kova tuuli ja aallokko, etta mentiinkin altaaseen suklailemaan. Jannitti ja panikoitti mutta kaikki harjoitukset tuli tehtya, ja toivottavasti huomenna kun paastaan oikeasti mereen on jo vahan helpompaa muistaa mita kaikista napeista tapahtuikaan ja yrittaa pysya vahan paremmin tasapainossa, nyt oli melkoista hakemista ja satkimista ja potkimista kylla viela tuo homma... Mutta kivaa kaikenkaikkiaan, paineentasauskin onnistui vaikka olin siita valmiiksi huolissani huonojen Raatin sukellusdemo-kokemusten jalkeen ja jannityksella odotamme mita huominen tuo tullessaan.
Tanaan iltasuunnitelmissa on viela teorian itseopiskelu huomisia tunteja ja tenttia varten samalla kun odottelen Kultsia pois sen yosukellukselta. Sitten taas ruokaa potsiin ja unia.
Stay tuned, lisaa seuraa...
posted by Liljetys at 14:09
0 Comments:
Post a Comment
<< Home