Tauti ja sen kaveri

On se kyllä kumma homma miten elämä osaakin aina laimentaa iloa. Mikään ilon aihe ei voi kestää sitä paskaa, mitä elämä nakkaa niskaan yleensä melko välittömästi iloisuuden alun jälkeen.

Olen järkeillyt, että kun viime vuoden loppupuolisko oli niin järjetöntä paskassa kahlaamista että tämä vuosi olisi sitten aurinkoisempi. Ja onhan se ollutkin, ja tämä tämänhetkinen vastoinkäyminenkin on kyllä aika lievässä kategoriassa viime vuoden tuskein jälkeen.

Mutta siis, sairautta sairautta vaan. Sitähän se aina. Ensin oli mystinen poskiontelokipuhomma joka ei ees liittynyt flunssaan. Kävinpä sitten lääkärissä ihmettelemässä että mitä hittoa tämä tämmöinen. Eihän sieltä ontelosta mätää löytynyt, mutta sanoi lekuri että on ontelot ja tiehyet niin hiton tukossa että otappa tästä antihistamiinia sekä kortisonisuihketta sekä vielä varalta antibiootit jotka myös laskee turvotusta. Ja minähän otin. Ja olo parani. Kunnes loppui antibioottikuuri ja tuli uusi tauti.

Nyt siis on ihan vanha kunnon flunssa. Ainoa mikä tekee asian enemmän kuin normaalia kettumaisemmaksi, on se, että ensi tiistaina klo 16.30 starttaa lentokone Oulusta Helsinkiin ja sieltä sitten Thaimaan lämpöön. Ja minä *en* *aio* *olla* *sairas* *siellä*!!!!! Varsinkaan kun on tarkooitus mennä sukellukurssillekin, ja sinnehän ei luonnollisesti ole asiaa jos on ontelot täynnä köhmää tai muuten tukossa koko tyttö. Paineet kun on semmoiset siellä vetten alla ettei sitä sitten pää kestä jos on tiehyet tukossa.

Että tässäpä nyt sitten neljän seinän sisällä yritystä parannella. Tänään jo tuntuu vähän paremmalta, onneksi on vielä muutama päivä aikaa. Pitäkää peukkuja ja toivottakaa hyvää lomaa!