Sinkkuus/suhdemietteitä

Vielä tuossa aloin tallimatkalla miettimään sitä, miten vaikeeta oikeesti suhteeseen opn ryhtyä. Miettiipä nyt sitten sitä, että on tämmönen vastaeronnu nutcase niinku minä. Ongelmiahan siinä syntyy kun uuteen suhteeseen lähtee exän muiston vielä kolkutellessa takaraivossa.

Mutta eipä ole helppoa ikisinkuillakaan, jotka sitten jostain kumman syystä löytääkin jonkun, jonka kanssa vähän kauemmin haluaisi olla. Sitä on sitten jo niin pinttynyt omiin tapoihinsa että tuntuu vaikeelta löytää tilaa päästä ja vapaa-ajasta sille toiselle ihmiselle, ja on hankalaa antaa periksi niistä omista tavoista ja joustaa.

Että vaikeeta on, miten vain. Eikai tässä muu auta ku taaplailla ja katsoa mitä tuleman pitää. Sen ainaki sanon että yhteen en kenenkään kanssa ihan heti kyllä ole muuttamassa, sen verta tuskasta sitä on sitten erotessa alkaa niitä tavaroita jakamaan. Oma kämppä, paras kämppä <3

Ja tällä hetkellä tuntuu jo hepan kanssa touhuttua ja pistettyä ajatukset narikkaan jo omakin elämäntilanne taas paljon paremmalta. Mikäs tässä ollessa. Kesä tulee ja kultsi on. Ei pitäis paljo olla marinan varaa <3