Kevätsää ja hyvä mieli

Elämä rullaa raiteillaan ja kesä tekee tuloaan. Ruotsiin lähtöön on enää vajaa 2 viikkoo, alkaa vähän jänskättää.

Rastapojan kanssa menee loistavasti. Se ymmärtää mun friikkailuja eikä lähde karkuun vaikka välillä pitääkin puida vanhan elämän asioita että saadaan taas uusi elämä urilleen. Niinkuin eilen. On tosi outoa, että en oo kuunnellut mitään metallimusiikkia moneen kuukauteen. Eilen sitten ostin Dark Tranquillityn ja Painin uudet levyt ja rupesin kuuntelemaan. Ihan sairaan hyviä. Sitten tuli kuitenkin jotenkin tosi outo olo siitä, että nämä kuuluu mun entiseen elämään, tämä musiikki on ollu semmonen asia joka yhdisti mua ja exää. Ei tullut ikävä exää niinkään, vaan jotenkin vain kummallinen tunne kun on niin täysin elänyt tätä uutta vaihetta nyt konemusiikkeineen ja rastapoikineen että on vähän päässyt unohtumaan ne entisen elämän asiat mistä oikeasti nautti tosi paljon, niinkuin metalli ja roolipelit. Asiasta kuitenkin voitiin taas puhua, ja tänään on taas ihan erilailla mahtava ja hyvä fiilis, jotenkin tuntuu nyt että on jo niin selvillä vesillä entisen exäajan angsteista, että voi alkaa liittämään niitä hyviä osia siitä elämästä tähän nykyiseen. Siispä metalli soimaan ja nauttimaan kevätsäästä :)

Flunssakin oli tässä välissä, vaan nyt jo vähän parempi. Tänään meinaan ekaa kertaa jumppahommia kokeilla flunssan jälkeen, tosin löysä alku pilateksen merkeissä on luvassa. Katsotaas kuinka käy.

Hepparintamalla menee huonosti. Suikkuva-hoidokki ja ratsu (a.k.a maailman vaikein hevonen) häippäsi paremmille laidunmaille Yli-Iihin, joten siihen loppui meidän yhteinen taival :(. Hirveän sääli kun juuri alkoi edes jotenkin päästä selville sen aivoituksista ja ongelmista, ja sai sen siihen tilaan että se ei panikoi uusista asioista ja avuista vaan jaksaa kuunnella ja yrittää. Perseestä tämmöinen. Nyt sitten olisi uusi hoidokki etsinnään alla vaan tuntuu olevan aika lailla vaikeaa kun ei ole autoa millä kulkea jonnekkin hevonjeeran Kiiminkiin tai Oulunsaloon tai sinne Iihin heppoja hoitelemaan. No, pitää alkaa tuon Ruotsin reissun jälkeen sitten ihan tosissaan aloittaa etsintä, ei sitä nyt pelkästään ratsikouluheppoihin enää oikeen pysty tyytymään. Ei sillä ettäkö niitäkään pääsisi kyllä nyt juuri katsomaan tai ratsimaan, kun on töitä ja kaikkee kakkaa ja Koivikkoon ei edes mahtunut kesätunneille joten saattaapi aika vähälle jäädä hevostelu ylipäätään. Ja sekös ketuttaa. Mun mielenrauha tarvitsee hevosia! Plaahk...

Siinäpäs tämän hetken kuulumisia. Lisää joskus taas kunhan jaksaa...