Leaving on a jetplane...

...don't know when I'll be back again. Or if I'll be back... On kyllä ihan ihana lähteä mutta hyvästien jättäminen on ihan kamalaa. Nyt on sitten ratsastettu ihanalla vuokratammalla viimeistä kertaa. Syöpötelty ja juopoteltu kaverien kanssa viimeistä kertaa. Aina kun juttelee jonkun kanssa viimeistä kertaa niin saa oikeasti tapella ettei ala vollottamaan. Tänään piti salilla jo vähän itkua tuhertaa kun hyvästelin lempiohjaajan ja kävin viimeistä kertaa lempijumpassa. Oh joy.

Ehkä se itku pitää vaan saada out of my system niin ehkä tässä pystyy taas menemään uusia maailman tuulia kohti pystypäin. Vaan onhan se surullista kun kaikki vanha, tuttu ja turvallinen jää taakse, niin ehkä sitä saa vähän itkuja tirauttaakin niiden asioiden puolesta. Toki kaverien kanssa pidetään yhteyttä ja yritetään raahata niitä meitä katsomaan Berliiniin, mutta ei se silti ole sama kun on niin paljon etäisyyttä välissä. Kuka mun vaitusta nyt Berliinissä jaksaa kuunnella, kuka jaksaa ymmärtää, kuka tykkää musta ihan minun itsenäni. No Kultsi tietenkin mutta jos nyt kavereista puhutaan... Kyllähän sieltä uusia kavereita varmasti löytyy, mutta tällä luonteenlaandulla ystävystyminen ei aina ole taskeja ihan sieltä helpoimmasta päästä. Pitää vaan yrittää ottaa ote, olla vähemmän yrmy, ulospäinsuuntautuneempi. Easier said than done, mutta aina saa yrittää. Mitäänhän ei saa ilmaiseksi.

Mutta tässä nyt hiljenee Liljen mussutuskolo ainakin väliaikaisesti, uusia kuulumisia saa käydä nuuhkimassa osoitteesta http://berliinihommia.blogspot.com. Jos asiat käy ylivoimaisiksi ja pitää valittaa ja avautua, niin ne ehkä tehdään kuitenkin tähän blogiin. Ehkä. Mutta kiitos kaikilla (?) jotka olette elämääni seuranneet, tulkaa mukaan, kun käännän uuden lehden. Tschüs!

Rento 2kk blogitauko

Jaa, siinäpä se kesä sitten vierähti. Blogia ei oo tullut päiviteltyä kun ei ole ollut aikaa/huvitusta. Kaikenlaistahan sitä on kuitenkin tapahtunut, joten kerrataanpa suurimmat:

Kielikurssiliiduna oli taas kivaa. Hastings oli aikas masentava kaupunki kyllä, pieni ja täynnä paikallisia, jotka on jääny sinne kun ei oo ollu rahaa tehdä muuta. Sisäsiittoisen näköistä porukkaa ja nuoriso varsinkin puistattavaa myös käytökseltään. Kyllä tuolla juuri ja juuri tuon 3 vkoa oli mutta eipä tarvi mennä toistamiseen. Vanha kaupunki sentään oli kaunis. Lapset oli vähän huonokäytöksisempiä kuin viime vuoden satsi, ja muutama jouduttiin lähettämään kotiinki juopottelun takia. Silly girls... Heppahommat leirillä oli kans aika jänniä, tallithan on Englannissa melko eri tasosia mihin on Suomessa totuttu, mutta tytöt tykkäsi kuitenkin kun pääsi hyppeleen ja maastoileen enempi kuin kotosuomessa. Miekin pääsin pollen selkään pari kertaa, toinen jopa osasi jotain mutta toinen oli kunnon maastokaakki, ei minkäänlaista käsitystä mistään kouluhommista. Muttano, eihän sitä kaikki kykene.

Ja sitten jymyuutista: tässä tulee piakkoin maisemanvaihtro Berliiniin! Kultsi sai sieltä töitä, joten tämä sirkus viedään siis Saksanmaalle vähintään vuodeksi tässä muutaman viikon päästä. Berliinissä pitää sitten aloittaa uus blogi, laitan linkkiä tänne jahka sellainen syntyy.

Kondiittoria musta ei siis tule ainakaan ihan vielä, mutta täytyy jatkaa kakkuharrastusta Berliinissä. Ja kuka tietää, sitten kun kieli on hanskassa, jos sitä vaikka jotain kakkuilun suuntaista harrastais siellä ihan työnäkin. We'll just have to wait and see...

Siinäpä kai ne, tärkeimmät. Eilen vietettiin läksiäisiä kavereitten kanssa ja kieltämättä on kyllä haikeeta jättää kaikki ystävät ja heppakuviot, mutta kyllä silti kutkuttaa ajatus oikeassa suurkaupungissa asumisesta kaipuuta enemmän. Pysykää siis tutkalla, niin pääsette mukaan sitten virtuaalikierrokselle Berliiniin jahka itse ensin sinne asti päästään.