Liikaa töitä ja koulua

Nyt alkaa kyllä jo kamelin selkä vähän katketa näitten kouluhommien ja varsinkin töiden alle. Ihan mukavaahan tuolla Amarillossa on olla joo, vaan kun haastattelussa puhuttiin 2-3 vuorosta viikossa, ja nyt on järjestään neljää... Tuleehan siitä rahaa, vaan kun olis ihan kiva että olis aikaa millon käyttääkkin sitä rahaa. Ja kun koulussakin menee miljoonia vuosia ja pitäisi tehdä kaikenmaailman töitä ja lukea tuhat kirjaa tenttiin, niin vähän käy jo kypsyttämään. Pistinkin pomolle postia, saas nähdä miten se vastaa....Muutenkin on vähän ristiriitaisia fiiliksiä tuosta työhommasta, joskus on kivaa ja joskus taas tuntuu että kaikki pitää ihan outona eikä haluais olla missään tekemisissä meikäläisen kanssa. Huoh. Tänään viimeksi unohin viiä jollekki asiakkaalle kolme mansikkamargaritaa lauantaikiireen kourissa (n. 10 asiaa yhtä aikaa työn alla), ja piti tulla oikeen vuoropäällikön (tietenkin) pukkariin asti alas kysymään kun olin lähdössä että miksen oo vieny ja että asiakas on vihanen. No, virheitähän sattuu, mutta kävi taas ketuttamaan kun muuten oli onnistunu klaaraamaan ihan mukavasti kiirelauantain.

Ratsastuski menee taas (yllättäen) päin sitä itseään, kaikki alkaa jo olla aika kyllästyneitä meikä valitukseen, joten valitanpa sitten täällä yksikseni. Miksi ei voi osata? Miksi ei voi löytyä sopivaa heppaa? Miksi ja miksi. 10 vuoden ratsastuksen jälkeen mitä on jäänyt käteen? Epäonnistumisia ja huonoa fiilistä. No onhan niitä hyviäkin hetkiä, mutta niiden jälkeen sitten taas tuntuu epäonnistumiset entistä paskemmalta. No, tuulta päin vaan, ja huomenna taas yrittämään. Onneksi Anna sentään palaa opettamaan, ja tiistaina pääsee sen viisaita sanoja taas kuuntelemaan (vaikka paskaahan sieltä tulee niskaan tietenkin, mutta hyödyllistä paskaa kuitenkin tällä kertaa).

Nojoo, alkais lauantain viettoon. Väsynyt, eikä oikeastaan edes kovin onnellinen. Bah.