Miesten ja naisten välinen kommunikointi
Nojoo, elämä on ja silleen. On uusi elämä ja kaikkea. Ja se säätö mistä viime postissa mainitsin. Pitääpäs avautua siitä nyt sitten vähäsen. Tai ehkä aika paljonkin.
Minähän olen tunnetusti (ainakin nyt, kun olen sen itselleni tunnustanut) ihan helvetin kärsimätön, kontrollifriikki, enkä osaa antaa asioiden olla tai antaa periksi. Tältä pohjaltahan on ihan hiton hyvä lähteä sinkkuna kruisailemaan uusien tuttavuuksien perään. Olen myös aina ollut sitä mieltä tähän saakka, että miesten ja naisten välinen kommunikointi ei ole mikään henkimaailman asia, eikä sitä varten tarvita mitään cosmon oppaita eikä "opi kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa" -opuksia.
Todistinpa että olen ollut väärässä. Nyt on tuo kuvioihin astunut tuttavuus saanut huomaamaan että on todellakin olemassa toinen laji ihmiskunnassa ja sen nimi on Äijä. Äijä isolla äällä. Ei tarvi odottaa ovien aukomista eikä varmasti kynttiläillallisia. Ei tarvi odottaa että huomattaisiin milloin naisen mieli pahoittuu. Ei tarvi odottaa että kerrottaisiin onko naisen kanssa kivaa vai ei. Ei tarvi odottaa että tekstiviesteihin vastattaisiin jos niissä ei mitään suoraan kysytä eikä aina silloinkaan. Kysymys kuuluu, mitä helvettiä sitä tuommoisessa Äijässä sitten näkee?
Beats me. Joku ihme alfaurossignaali sieltä vaan lähtee. Ja sitten on piuhat ja pasmat niin tehokkaasti solmussa ettei tiedä miten päin olisi. Varsinkin tällä luonteella. Tekisi mieli tentata, vaatia vastauksia. Onko tämä systeemi menossa mihinkään (kahden viikon tutustelun jälkeen! vittu että mie olen naurettava)? Onko sulla mun kanssa kivaa? Miksi sie et pussaa? Etkä varsinkaan puhu?
No, pitää ottaa huomioon että Äijä on aiemmin baarissa avautunut vähän aiheesta ja sanonut että sänkyseuraa hälle yllättäen riittäisi (surprise surprise tuolla ulkonäöllä ja karismalla) mutta jos hän haluaisi enemmän niin hän ei haluaisi kiirehtiä (tai jotain sellaista, mitä hatarat muistikuvat tuo mieleen). Lähti jopa silloin baarista kotiin yksinään vaikka oltiin siinä vähän pusuteltu ja sanoi että ehkä se on näin vielä parempi, meikäläisellä kun oli erosta todella ehkä päivä aikaa. (Toim. huom. tiedän että siitä ei vieläkään ole yhtään aikaa juurikaan että voisi uutta suhdetta rakentaa mutta en mie suhdetta välttis haluaisikaan, kunhan jonkun tiedon edes siitä miltä toisesta tuntuu jos hengaillaan.)
Voisiko siis olla, että tältä pohjalta katsellen Äijä saattaa olla vielä varovainen asioiden suhteen? Sillä ei ehkä olekaan yhtä lyhyt pinna ja odotuskyky kuin meikäläisellä? Tai voisiko olla, että Äijä on ujo? Jos siitä poistaa kaiken sen kouhotuksen ja alfailun niin sieltä altahan saattaisi löytyä hiomaton timantti, jos näin niinkun kliseillä alettiin pelaamaan.
Että kyllähän sitä voisi piirittää ja kaikkea jos tietäisi vaan, ettei aivan mene effortit hukkaan. Mikä määrä piiritystä on liikaa? Kai tuommoinenkin Äijä kertoo jos sitä ei oikeasti kiinnosta, vai kertooko? Voisiko sitä kysyä tämmöisiä tuommoiselta Äijältä vai juoksisiko se heti mailin karkuun? Meinasin jo tänään menettää hermoni ja lähettää sille viestiä mutta maltoin onneksi mieleni uuden mantrani mukaan: "Odota viikko tekemiesi päätösten jälkeen ja jos vielä olet samaa mieltä, toimi sitten." Nytpä sitten odotan. Ainakin sunnuntaihin asti. Tein kyllä melkoisen selväksi eilen viimeisessä viestissä että odotan hänen ottavan yhteyttä kun selvittää kotipaikkakunnalla vierailun aikataulunsa, että millon tulee takaisin, jos tekee mieli tavata. Sanoin myös, että mulla oli eilen kivaa, ja että siitä on aika vaikea ottaa selvää että oliko sillä, mutta toivottavasti oli. Eihän tuommoinen nyt voi olla millään tavalla liian pahasti sanottu? Vai voiko? No, jos se voi niin sitten vissiin pitää unohtaa koko homma tällä mielenlaadulla. Mie en vaan osaa antaa asioiden olla. Mistä saataisiin varapäre?
Huh. Avautuminen päättyy tähän. Raportoinpas taas asioiden etenemisestä...jos semmoista ihmettä pääsee tapahtumaan. Huomenna ois ainejärjestön pikkujoulut, toivottavasti ei tule angstikänniä, vähän on pahat merkit ilmassa...
Minähän olen tunnetusti (ainakin nyt, kun olen sen itselleni tunnustanut) ihan helvetin kärsimätön, kontrollifriikki, enkä osaa antaa asioiden olla tai antaa periksi. Tältä pohjaltahan on ihan hiton hyvä lähteä sinkkuna kruisailemaan uusien tuttavuuksien perään. Olen myös aina ollut sitä mieltä tähän saakka, että miesten ja naisten välinen kommunikointi ei ole mikään henkimaailman asia, eikä sitä varten tarvita mitään cosmon oppaita eikä "opi kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa" -opuksia.
Todistinpa että olen ollut väärässä. Nyt on tuo kuvioihin astunut tuttavuus saanut huomaamaan että on todellakin olemassa toinen laji ihmiskunnassa ja sen nimi on Äijä. Äijä isolla äällä. Ei tarvi odottaa ovien aukomista eikä varmasti kynttiläillallisia. Ei tarvi odottaa että huomattaisiin milloin naisen mieli pahoittuu. Ei tarvi odottaa että kerrottaisiin onko naisen kanssa kivaa vai ei. Ei tarvi odottaa että tekstiviesteihin vastattaisiin jos niissä ei mitään suoraan kysytä eikä aina silloinkaan. Kysymys kuuluu, mitä helvettiä sitä tuommoisessa Äijässä sitten näkee?
Beats me. Joku ihme alfaurossignaali sieltä vaan lähtee. Ja sitten on piuhat ja pasmat niin tehokkaasti solmussa ettei tiedä miten päin olisi. Varsinkin tällä luonteella. Tekisi mieli tentata, vaatia vastauksia. Onko tämä systeemi menossa mihinkään (kahden viikon tutustelun jälkeen! vittu että mie olen naurettava)? Onko sulla mun kanssa kivaa? Miksi sie et pussaa? Etkä varsinkaan puhu?
No, pitää ottaa huomioon että Äijä on aiemmin baarissa avautunut vähän aiheesta ja sanonut että sänkyseuraa hälle yllättäen riittäisi (surprise surprise tuolla ulkonäöllä ja karismalla) mutta jos hän haluaisi enemmän niin hän ei haluaisi kiirehtiä (tai jotain sellaista, mitä hatarat muistikuvat tuo mieleen). Lähti jopa silloin baarista kotiin yksinään vaikka oltiin siinä vähän pusuteltu ja sanoi että ehkä se on näin vielä parempi, meikäläisellä kun oli erosta todella ehkä päivä aikaa. (Toim. huom. tiedän että siitä ei vieläkään ole yhtään aikaa juurikaan että voisi uutta suhdetta rakentaa mutta en mie suhdetta välttis haluaisikaan, kunhan jonkun tiedon edes siitä miltä toisesta tuntuu jos hengaillaan.)
Voisiko siis olla, että tältä pohjalta katsellen Äijä saattaa olla vielä varovainen asioiden suhteen? Sillä ei ehkä olekaan yhtä lyhyt pinna ja odotuskyky kuin meikäläisellä? Tai voisiko olla, että Äijä on ujo? Jos siitä poistaa kaiken sen kouhotuksen ja alfailun niin sieltä altahan saattaisi löytyä hiomaton timantti, jos näin niinkun kliseillä alettiin pelaamaan.
Että kyllähän sitä voisi piirittää ja kaikkea jos tietäisi vaan, ettei aivan mene effortit hukkaan. Mikä määrä piiritystä on liikaa? Kai tuommoinenkin Äijä kertoo jos sitä ei oikeasti kiinnosta, vai kertooko? Voisiko sitä kysyä tämmöisiä tuommoiselta Äijältä vai juoksisiko se heti mailin karkuun? Meinasin jo tänään menettää hermoni ja lähettää sille viestiä mutta maltoin onneksi mieleni uuden mantrani mukaan: "Odota viikko tekemiesi päätösten jälkeen ja jos vielä olet samaa mieltä, toimi sitten." Nytpä sitten odotan. Ainakin sunnuntaihin asti. Tein kyllä melkoisen selväksi eilen viimeisessä viestissä että odotan hänen ottavan yhteyttä kun selvittää kotipaikkakunnalla vierailun aikataulunsa, että millon tulee takaisin, jos tekee mieli tavata. Sanoin myös, että mulla oli eilen kivaa, ja että siitä on aika vaikea ottaa selvää että oliko sillä, mutta toivottavasti oli. Eihän tuommoinen nyt voi olla millään tavalla liian pahasti sanottu? Vai voiko? No, jos se voi niin sitten vissiin pitää unohtaa koko homma tällä mielenlaadulla. Mie en vaan osaa antaa asioiden olla. Mistä saataisiin varapäre?
Huh. Avautuminen päättyy tähän. Raportoinpas taas asioiden etenemisestä...jos semmoista ihmettä pääsee tapahtumaan. Huomenna ois ainejärjestön pikkujoulut, toivottavasti ei tule angstikänniä, vähän on pahat merkit ilmassa...
posted by Liljetys at 00:57
2 comments
