Tyhjyys ja outous

Onpas kummallinen olo kun on vapaa viikonloppu eikä mitään tekemistä. Piti lähtä sinne Jyväksylään kerppiporukan kinkereihin mutta jotenkin I didn't feel up to it, ja saapahan tuo toinen osapuoli olla nyt sitten vähän aikaa rauhassa ilman mun naamaa pällistelemässä joka hetki. Ihan kivaahan tuolla vaikutti olevan kun soittelin äsken.

Laatikot valtaa alaa. Kohta on työhuone kokonaan pakattu. Elämäni laatikoissa.com. Onkohan se jotenkin ihmisen arvon tai luonteen mitta miten moneen laatikkoon sen elämä mahtuu? Jos on vähän laatikoita on joko tosi köyhä tai sitten tosi itsevarmasti boheemi "mä en tartte mitään krääsää ympärilleni"-tyyppi. Jos on paljon laatikoita on materialistikakka. Mie oon sitte vissiin semmonen kun näitä näkyy kertyvän.

Omituinen olotila on myös tuon parisuhteen kanssa. En tiedä miltä tuntuu. Ei oikein miltään... Kun se toinen osapuoli on paikalla, tuntuu että sen kanssa on ihan kiva hengata (paitsi silloin kun se itkee silmiään päästään which has been quite often recently. Kun on yksin, tuntuu että on ihan kiva muuttaa ja katella muita elämän suuntia. Mitenkähän tässä ikinä pääsee mihinkään päätökseen? Onko julmaa antaa toiselle toivoa paremmasta huomisesta? Eikai se ole jos itsekin vielä jollain tasolla siihen uskoo...

En vain tiedä uskonko. En tiedä oikein mitään. Toivon vaan, että asiat ja päänsisältö järjestyy johonkin suuntaan kun menen Toivoniemeen. Toivottavasti sieltä löytyy toivoa.