Voi helvetti

Nyt tuli katuma-ajatuksia. Entä jos teenkin ihan hirvittävän virheen tämän suhteen lopettamisen kanssa? Meneekö tämä nyt liian nopeasti? Paranisiko tämä vatvomalla (on kyllä yritetty). Domus Botnican kämpän saamisesta johtunut ilo katosi se siliän tien kun jutteli sen toisen osapuolen kanssa ja kuuli sen itkuisen äänen. Mitenkähän se meikäläisen entinen ikinä kesti sitä mun vetistelyä? Tarkoittaako se, että mulla on ihan hirvittävän paha mieli toisen osapuolen surusta sitä, että haluaisin jatkaa suhdetta? Eeeh en tiedä. En usko. Ehkä se vaan tarkoittaa sitä, että välitän siitä tottakai vielä 5 vuoden suhteen jälkeen ja se on mulle todella hyvä ystävä ja on hirveän paha olo sen takia etten voi sitä tuossa surussa oikeen mitenkään auttaa. Paitsi menemällä takaisin suhteeseen. Tässä kirjoittaessani en kyllä usko että se olisi se paras vaihtoehto. Minä haluaisin sen mulle ystäväksi, en mieheksi. Vai mistä tietää miehen ja ystävän rajan viiden vuoden suhteen jälkeen? Haluaisin ehkä samanlaisen suhteen kun meillä oli pari vuotta sitten, mutta voisiko sitä vielä elvyttää? Eeh. Ei se niin mene. Eihän? Miksi pitää olla näin vaikeaa? Voisinko yrittää nyt vain pysyä päätöksessäni?