Raflahommia

Tarjoilupäiväkirjoissa oli loistava entry ekstoista, noista vakihenkilökunnan tiellä pyöriskelevistä somista pikku pallukoista. Kyllä piti nauraa ääneen juttua lukiessani, ja täytyy myös myöntää että olen täysin samaa mieltä ekstrojen kohtelusta. Mikään, lue, MIKÄÄN ei juuri ole pahempaa kuin joutua vieraaseen ympäristöön, kiireen keskelle, ja vielä parhaassa tapauksessa sellaisiin hommiin joita et ole tottunut tekemään ja tekemään niitä sellaisten ihmisten kanssa jotka mulkoilee kun pyörit edessä ja tiuskii jos kysyt jotain. Nimimerkillä kokemusta on, oman ravintolatarjoilu-uran alusta.

Palautuu mieleen kuin eilinen: Kanta-asiakas-häppeningi, olisko ollu toinen työvuoro, assa viinipisteellä ja eikun avaamaan pulloja tarjoilijoitten käyttämällä pullonavaajalla (joka on paras ikinä kun sitä oppii käyttämään mutta painajaismaisen hidas ja kömpelö jos ei tiedä mitä tehdä) ja kaatelemaan punaviiniä valmiiksi laseihin valkoisen pöytäliinan päällä. Oh joy ja katastrofin ainekset ilmassa. Siihen vielä lisätään uudesta tilanteesta johtuva käsien tärinä ja ei minkäänlaista tietoa tai tuntumaa miten kaataa viiniä pullosta ilman että sitä valuu pöydälle. Ja vakihenksun edustaja x mukana assalla, joka ei varsinkaan kiireessä ole sitä neuvovinta ja ystävällisintä sorttia.

Needless to say, varsinkin moisien omien kokemuksien jälkeen ja nyt kun jo itse osaa hommat niin ekstroille tulee oltua ekstakiltti ja neuvottua kunnolla jos joku kysyy. Vaikka osaankin olla melkoisen ikävä ja narttu joskus niin on aika ja paikka milloin sitä ei pidä olla. Yksi sellainen aika ja paikka on rysän keskellä ekstran tullessa naama huolestuneella mutrulla kysymään että mitä tehdä kun laskutti väärän pöydän.

Muuten sivuhuomiona: työhommissa menee nykyään mukavasti, vaikka on paljon töitä niin on silti mukavaa, which is good. Eikun koulun alkua odotellessa...