Tuskaiset terveiset

Noniin, tultiin, nähtiin, oltiin ja lähtiin. Tuska 06 takanapäin siis. Muksaahan toki taas oli vaikka ei ollu mitään yyber-lineuppia, joskin Stamppa oli taasen ihanaa yybermahtavaa parhautta, vaikkakin poijaat tais olla melkoisen selvinpäin ja Hyrdenkin spiikit vielä tavanomaista kökömpiä, ja riehuminen muutenkin aika vähäistä, varmaan aikainen ajankohta ja samalle päivälle buukattu Koriarollin keikka vähän verotti. Ja yleisökin oli melko lahnaa, mutta mie ainakin hypin ja hymyilin ja moshasin ja lauloin koko rahan edestä. Kiitosh, olette loistavia <3

Porukkaa oli Tuskassa taas vanhaa tuttua koolla, mutta en tiiä mikä siinä tällä kertaa oli ettei jotenkin jaksanut ihan hulluna innostua porukan seurasta. Oli jotenkin jähmeät humalatkin, ei tullut semmosta riehakasta ja onnellista riekkumisoloa niinkuin yleensä noitten ihmisten kanssa... Alkoi vaan ärsyttää ja varsinkin loppua kohti oli jo NIIN onnellinen että pääsi makuuvaunun pätsimäiseen hiljaisuuteen lukemaan Harry Potteria yksikseen. Oonkohan mie vieraantumassa tuosta porukasta? Jotenkin vaan kaipaa tuota opiskeluporukkaa ja kavereita nyt enemmän biletyshommiin... Varsinkin poikien iänikuiset Pride ja MMA-jutut alko jo niin kyntämään että meinasi varsin järki mennä. No, tietäähän nämä meikäläisen mielialanvaihtelut kyllä. Jospa tämäkin on ohimenevää vain.

Kaveriusasiatkin saatiin jokseenkin kuosiin taas ennen lähtöä, mikä on kyllä hyvä asia. Saas nähdä millon seuraavan kerran kuohahtaa, mutta nyt on ainakin hetken taas rauha maassa (ehkä) ja sitä rataa.

Seuraavia geimejä odotellessa...