Tyttöjen ja poikien välisestä ystävyydestä

Universumin lait ovat perseestä.

Miten voisikaan olla mahdollista, että tytöstä ja pojasta tulisi hyviä ystäviä ilman että jompikumpi saa päähänsä jotain suurempia ajatuksia suhteen jatkosta. Ja miksi se on aina (useimmiten) sitten se tyttö joka tästä tilanteesta maksaa, sillä ystävyydellä? Ja jos sillä tytöllä ei muutenkaan niin hirveesti ystäviä ole?

Joojoo, ei pojat ole koneita jotka voi vaan laittaa tunteet pois päältä tai unohtaa ajatuksen ihastumisesta mutta come on, kyllä kai sitä silti voi omiin tunteisiinsa vaikuttaa vaikka onkin erilaiset värkit siellä alhaalla. Tytöt ainakin voi, jos johonkuhun ihastuu eikä näin saisi/olisi hyvä kenenkään kannalta tehdä, niin sitä räydytään sitten hetki niissä fiiliksissä jonka jälkeen ne siirretään aktiivisesti taustalle koska ei niiden kanssa voi elää. Ja sitten, ajan kuluessa, ne unohtuu. Tai ehkä mie nyt yleistän, minä ainakin teen niin. Ja samoin jos johonkuhun ihastuu niin sen kanssa tekisi sitten mieli olla enemmän tekemisissä, ei vähempi, vaikka se itseen sattuukin. Ehkä mie olen vaan sillä tavalla masokisti.

Voi vitun elämä.