Lähes uskonnollinen kokemus

Pääsiäinen oli ja meni, mutta jäi postaamatta kevätpörriäisjutut niin pitänee tehdä se nyt.

Pörriäinen oli taasen kiva, ja baariinhan (Onnelaan) sieltä sitten suunnattiin. Ei oikeen jostain syystä tuo baarihomma napannut kyllä yhtään, ja siellä tulikin sitten taas tavalliseen tapaan narttuiltua vieraille ja jaeltua murhasilmää... Ja tuli myös todistettua, että ei ole mahdollista olla niin naama norsunvitulla että kukaan ei tulisi jututtamaan. Tulihan taas, mutta jannu näytti edes vähän hevimiehiltä, joten narttuilusta jäi jopa hieman paha mieli ja piti käydä vähän pyytämässä anteeksi, mitä en yleensä kyllä koskaan tee. Sulka hattuun? No, se oli joka tapauksessa sekottanu mut johonki toiseen kun se yritti kovasti uskotella että mä oon joku jonka nickki alkaa irc-galleriassa k-kirjaimella, ja että se ja sen kaverit on valinnu mut jo monta kertaa gallerian kauneimmaksi. Hohhoo, ihan kiva kohteliaisuus, chap, mutta väärä tytsy.

DJ oli kammottava lähes koko illan, ei mitään haisua biiteistä eikä biisien vaihdoista, siellä vaan paineli varmaan next-nappia soittimessa. Huoh. Jätkä sai kuitenkin kaiken välittömästi anteeksi, kun soitti viimeseksi biisiksi Cafe del Marin...voi multiorgasmi. Oikeasti, tuo biisi (sekä RMB:n Spring) aiheuttaa aina sellaisen tilan joka lähentelee uskonnollista herätyskokemusta niin paljon kuin tämmöinen pakana nyt voi sellaista tilaa lähetä. Kyyneleet nousee silmiin kun on niin kaunista, ei voi mitään, ja näin kävi taas. Hävettäähän se vähän, mutta onnesta niin harvoin saapi tuollaista olotilaa että otetaan nyt sitten vastaan jos kerta tarjotaan. Muutenkin loppuillan n. 5 vimosta biisiä oli ihan kelpo trance-settiä, ja vaihtojakin esiintyi. Jopa sai ukko aplodit, ja kansa kerjäsi lisää viimeisen biisin jälkeen. Oli sentään järkeä olla äijällä soittamatta mitään cheesyjä illan viimeisiä hitaita, vaan panosti oikeasti laatumusaan. Ah autuutta, ja illan pelastusta.