Baarissa olon nihkeydestä

Tästä piti mussuttaa jo aiemmin mutta ei sitten tullut tehtyä niin. Päätinpäs kuitenkin muksaista asian ilmoille:

Miksi vitussa baareissa on niin vaikeeta käydä? Tässä eräänä päivänä lähes pakottaen olin kaverin kanssa lähtenyt jatkoille paikalliseen uusimpaan menomestaan. Työillan jälkeen, suht. tavalliset vaatteet päällä. Paikka vaikutti ihan kohtalaisen siedettävältä kunnes alkoi yleinen urpoilu.
Yksi asia mitä en siedä baareissa on se, että siellä ei saa istua rauhassa vaikka haluaisi. Ok, ymmärrän että jos on tullut paikalle tyrkkyvaatteissa ja menee keskimmäiselle paikalle kuikuillen samalla viekoittelevasti ympärilleen niin saattaa saada imettyä seuraansa kaksilahkeisia. Mutta jos yrittää mennä sinne ensimmäiseen ja viimeiseen paikkaan johon mahtuu (yksin) istumaan, ja kännykän puutteessa alkaa lonia lompakkonsa sisältöä täysin epävastaanottavaisena, niin pitää jonkun vitun känniurpon tulla seuraa tarjoamaan. Voi hevon vittu, eikö sitä voi ymmärtää että jos ihminen baarioloissa (tai koskaan muulloinkaan) käyttäytyy em. tavalla, hän *ehkä* haluaisi olla rauhassa, samalla kun odottaa kännistä kaveriaan joka on löytänyt taas sadannen tuttunsa, *ihananähdäsuamitäihmettäsullekuuluu*, tms. Huohhoi.
Toinen asia, mistä olen jo ilmeisen tunnettu, on naamani nyrpeä perusilme. Siis oikeasti, vaikka yritän olla ihan neutraalin näköinen, niin on kohta joku narisemassa että hei mikä sulla on vikana kun oot noin nyrpeen näköinen. Pitäiskö sitä saatana leikkiä jotain hangonkeksiä koko ajan jos nyt ei satu olemaan mikään maailmojasyleilevän ihana fiilis juuri sillä hetkellä? Hermot menee kun siinä sitten saa olla todistelemassa että ei mulla mikään, ihan jees olo on, vähän väsyttää kun on taas ollu illan töissä ja blaadiblaa. Onko se jotenkin iloisesti hymyilevien ihmisten etuoikeus käydä baareissa? Tuplahuoh.

Olikohan muuta aiheesta? Eipä kai ehkä.