Iski.
Mietinkin, että milloin se iskee, tietoisuus siitä, että nyt tämä loppuu. Nyt se iski. Siihen tarvittiin konkreettinen tieto uudesta kämpästä ja printattu nykyisen kämpän irtisanomissopimus. Nyt itkettää. Ja panikoittaa. Ihan tosissaan. Minä oon kyllä muutenkin semmoinen ihminen joka ei osaa mitään päättää, miksi pitää siis tehdä päätöksiä näin vaikeista asioista? Mitä jos valitsenkin väärin? Miten voin elää itseni kanssa siellä Botnican kaksiossa jos huomaankin kuukauden päästä että haluaisin sen toisen osapuolen takaisin? Mutta minähän mietin jo nämä asiat. Miksi en voi pysyä päätöksessäni?
Onpa hirveä olo. Taidan mennä vessaan itkemään. Mutta ensin vuosijuhlakokous.
Onpa hirveä olo. Taidan mennä vessaan itkemään. Mutta ensin vuosijuhlakokous.
posted by Liljetys at 11:20
1 Comments:
Millä tavalla teidän suhde oli erilainen kaksi vuotta sitten?
Itse asiassa eilinen päivitykseni juonsi juurensa kirjasta, jonka luin ja sun elämäntilanteesta. Tulee sellainen olo, että mitä jos mun ja eetunkin suhde on kahden vuoden päästä sellainen, ettei toinen ole tyytyväinen. Voiko sellaista estää ja jos voi, niin miten?
Mulle nousee itku kurkkuun kun luen sua, jostain syystä samaistun tilanteeseen inhottavan paljon. Mutta luulen, että vaikeatkin päätökset kääntyvät hyviksi ja että jos ei ole hyvä olla, niin silloin täytyy irrottautua. Ei itselleen kannata valehdella.
Aika parantaa haavat - niin surulliselta ja kauhealta kuin se kuulostaakin.
Post a Comment
<< Home