Ehkä kamalin päivä ikinä...fyysisesti

Nojoo, onpi sitten taudin tila varmistettu. Poskiontelotulehdushan siellä oli, johon hain sitten lääkkeet. Kotona sitten iski noin niinkun vielä kaupanpäälle korvatulehdus sekä silmätulehdus. Ihan helvetin äkäsiä, ei vissiin bakteeri tykänny kun annoin sille lääkkeestä...
Vasen korva oli aluks vaan tukossa, sitten tosi tukossa, sitten tuli ihan hirviä korvakipu niinkun joskus pentuna, en voinu muuta tehä ku itkee ku sattu niin prkleesti..olipas aikuinen olo. No, onneksi auttoi joko kipulääke tai sitten mitä ilmeisimmin tärykalvon puhkeaminen (kyllä, mtv3:n poliklinikkaa on luettu), kun kuului semmoista ihme kurluttavaa ääntä, paine laski ja korvasta valui semmosta todella charmikkaan väristä mönjää. Kyllä, tiedän että ette varmasti halua lukea tämmöistä, mutta tough luck, tätä nyt kuitenkin saatte.
No, main thing on että korvaa ei enää särje, ja jospa se tukkoisuuskin menis ohi jahka noita lääkkeitä jaksaa napsia. En tahdo kuuroksi loppuiäksi...
Viikonloppuna ois Poronkusemakin, en todella tiedä millä voimilla sinne raahaudutaan. Apinanraivolla varmaan...en ole kyllä vielä maksanut mitään, mutta silti vituttaa kyllä aivan ylitsevuotavasti jos en nyt sinne pääsekään. Täytynee tsekata kunto sitten loppuviikosta uudelleen.

Mutta nyt nukkumaan ihastuttavan kirvelevän pink eyeni kanssa (en sentään ole vielä muuttunut zombieksi niinkun pink eye-epäillyt South Parkissa.. ;)). Toivotaan että huominen näkisi jo käänteen parempaan taudin tilassa, ei jaksa enää tätä ikuista makaamista ja ahdistusta ja kuolemanpelkoa..

Ai vitun vittu!

Kurkkuun koskee niin perkeleesti. Tänään kävin hakemassa sairaslomaakin, en minä tämmösenä ois mitenkään voinut mennä yötöihin, saatikka kahta yötä peräkkäin. En oo saanu mentyä ees yhdellekään luennolle tällä viikolla, on vaan ollu niin vetämätön ja paska olo, ja nyt sitten tämä tauti veti ihan 6-0 KO:n.
Aivittu kun sattuu, joka kerta kun nielasee tuntuu kuin sata ja yksi neulaa pistelis kurkkua. Tekee mieli itkeä. Lisäksi vielä varsinkin makaavassa asennossa nielua pitkin valuu kokoajan jotain ihme mähmää (ei ole verta, tarkistin...Nielurisaleikkausparanoia iskee jälleen), että on pakko nieleskellä. Untakaan ei saa, varsinkaan kun torkuin päivällä, ja ukko saavutti jonkun sen verran syvän unen tilan, että normaalit kohtuullisen hellät potkimiset ja tönimiset ei saa sitä lopettamaan kuorsausta..No, koriskoon siellä sitten, minä tulin nettiin kun ei kerta muutenkaan uni tule, turha siellä on itseään hikiseksi pyöriä taas kun just sai vaihdettua päivän hionneet vaatteet.
Tee ei auta kun vaan turvottaa kurkkua lisää, äsken imeskelin yhden jääpalan, se auttoi hetkeksi. Olispa jäätelöä, se turruttaa aina kurkkua mukavasti. Jos en olisi käynyt tänään lääkärissä niin olisin ihan varma että tämä on angiinaa, mutta ei se lekurisetä ainakaan sanonut mitään sen suuntaista, ei ottanu kyllä nieluviljelyäkään toisaalta, mutta kaippa ne tietää nämä asiat. Kuumettakin jopa oli siellä lääkärillä 37.7, vaikka olin vasta muutamaa tuntia ennen sinne menoa vetänyt 2 posivilia joiden ois pitäny laskea kuumeen...ehkä mä oon tullu jo niille immuuniksi kun on tullu vähän syötyä niitä... No, kävin sitten ostamassa Finrexiniä, toiveena huijata kroppaa vähän erilaisella lääkkeellä...
Elättelen toivetta että tämän taudin aikana laihtuisi ehkä vähän, ainakin tulee hikoiltua kuin sika, kun Finrexinit laskee kuumetta (tulee hiki) ja sitten taas kuume nousee (tulee kylmäkuuma)... Ja ei tässä nyt ihan hirveenä tee mieli (onneksi) syödäkään, varsinkaan nyt kun tuo kurkku on tuossa jamassa.
Helvetin Burana, vaikuta jo, niin pääsisin nukkumaan. Sattuusattuusattuu make the pain go away!!

Yliannostus on Pop

Aagh, flunssa tuntuu iskevän vaikka kuinka yrittää ennaltaehkäistä. Tänään olen yliannostanut jo c-vitamiinia, posinovaa (no, en oikeastaan yliannostanut, mutta ottanut kaiken mitä ohjeissa suositellaan), teetä...
Sympatia on jäänyt vähän vähemmälle kun kultsilla on niin kiire töissä. No, tienaapahan ainakin jompi kumpi meistä, mulla menee tilit kyllä koko ajan niin alaspäin että millähän sitä kohta enää elää. Ei tietenkään auttanut asiaa Josefssonin 130 egen ja H&M:n 65 egen tilaukset, ja Amazonin tilauskaan ei kyllä suoranaisesti tuonut tilille yhtään mitään. Eikä ne Tromssasta ostetut kengät joiden Visa-eräpäivä on tämän kuun lopussa, eikä 180 egen uusi 10 kerran ratsastuskortti. Tuhlaus tuhlaus voivoi. No, onneksi on sentään kahtena viime lauantaina tullut oltua yö töissä, ja tänä viikonloppuna on vuorossa molemmat yöt, että tietää sentään jotain rahaa olevan tulossa.
Mutta surkeus on silti vallitseva olotila. Proseminaari ei etene eikä juuri mikään muukaan. Ahdistaa kun edes näkee vilauksen niistä kirjoista. Mutta oh well, lähdenpä tästä sänkyyn parantelemaan olotilaa. Huomenna sitten pinnataan Saksan tunnilta Janninan kirjoittaman sairasselityksen avustuksella...mutta hei, olenhan minä oikeastikin kipeä. Että tällä kertaa jopa hyvä tekosyy...

Kaunis talvisää, yay :)

Laskiainen oli ja meni. Ja bileissä tuli oltua, kovaa ja korkealta. Seuraava päivä olikin sitten taas better forgotten sängyssä makaamis-koomapäivä. Mutta kivaa oli silti biletyksissä, vaikka meinasinkin jäätyä mäkeen, onneksi ei ole vielä tullut mitään tautia (fingers crossed...).

Sitten positiivisen kappaleen jälkeen vähän tilitystä. Meillä ei kertakaikkiaan enää synkkaa sen yhden ihmisen kanssa josta olen täällä valitellut viime vuoden puolelta lähtien. Ok, nyt mä ymmärrän miksi se sillon ignorasi mut täysin, mutta en ole sen sepostuksen jälkeen halunnut olla sen kanssa oikeasti kauheena tekemisissä. En osaisi kuitenkaan olla. Siitä syystä sitten se on taas kääntynyt musta pois, on varmaan sitä mieltä että eipä se bitch oppinutkaan mitään vaikka kuinka yritin kouluttaa ja valistaa. Mulle tulee sen seurassa nykyään samanlainen olo kun ex-miehen (ne jotka tietää kenestä puhun, tietää kenestä puhun ;)). Kauheaa, siitä on tullut mun kaveripiirin elävä ex-mies! Jotenkin vaan ärsyttää kaikki mitä se siellä seurassa puhuu, miten kaikki kikattaa niille sen mahtipontisille jutuille, ihme oudoille vitseille ja melkein niin selkeille loukkauksille että ihmiset ei osaa tehdä muuta kuin nauraa. Ok, onhan se ihan hauska from time to time, mutta mua vaan nyt on alkanu niin kyrsimään. Mutta ehkä tämä tilanne on ihan ok, koska evidently he doesn't need me anymore, enkä mäkään kyllä enää sitä. Että lorun loppu, kiitos, haen takkini. Pitää vaan yrittää olla civil ja kestää se sen norsunvittunaama aina kun sille menee jotain sanomaan. Miksi sulle täytyy olla kaikki niin vitun vaikeaa? No eipä silti, miksi mulle täytyy olla.

Mutta Uuden Ystävän kanssa menee ihan mukavasti. En vain vieläkään oikein tiedä tunteeko se samoin mua kohtaan kuin minä sitä, vai olenko sille vain yksi tuttavuus muiden joukossa (ainoat ystävyyden tunnustukset on tullut humalassa). No, se jää ehkä nähtäväksi, mutta tällä hetkellä ainakin on oikein mukava fiilis hänen suhteensa.

Mutta nyt tempaisen ja lähden aerobicciin että saisin edes jotain hyödyllistä tänään tehtyä (nimimerkillä eilisen ruokavalio: Maya-suklaata, lehtipihvi, 2 pätkistä, käck ja Puuha pete-karkkilaatikko. Plus illalla Reetan bileissä syödyt naksut. Oh deary deary me...)

Paha nainen

Uuh, ei tee hyvää tämä kultsin poissaolo. Vähän on riistäytynyt tämä yöelämä taas käsistä. Toissapäivänä oli meillä illanistujaiset joista mentiin sit Hottiin Metropojan kanssa, ja Uusi Ystävä K (Kyllä, on se jo ystävä! :)) tuli perässä... Olipas taas vallan huippua bilestää kunnolla, DJ soitti taas aivan täydellisen tranceputken joka kesti ja kesti... Mahtavaa! :) Tunsi taas elävänsä aivan kympillä.
Eilen sitten nukuinkin kolmeen (mikä vätys!!) , kävin ratsastamassa (uusi opettaja, aika ok vaikka edustaakin vanhaa tyyliä), ja sitten piti mennä vielä Kaarleen Kaarlenpäivänbileisiin, kun sai lipun sinne...ilmasta viinaa ja naposteltavaa, eihän tuota voinut vastustaa. Uuden Ystävän ja sen kavereitten kanssa hengailtiin, ja oli kyllä vallan mainiota. Eipä siinä mitään.
Mutta silti tuntuu olo pahalta naiselta. Kauhiaa biletystä heti kun kultsi irtautuu näkyvistä...no, olisinpa kyllä noissa bileissä käynyt varmaan muutenkin, mutta silti. Ja sainpahan eilen pestyä pyykkiä, ja toissapäivänä siivottua. Että en mä ihan rappiolla sentään vielä ole. Nih.
Ja huomenna sentään lähden Saarijärvelle kuuntelemaan papin aamenta kun Minzu menee naimisiin... Että jospa olisi ainakin näin ensi tiistaihin (laskiainen) asti ilman alkkomahoolia taas...