Tervetuloa sairausblogin pariin

Nyt jos ei jaksa lukea täydellistä tautiavautumista, niin on hyvä aika poistua.

Niin, tauti. Voi hyvä helvetti. Parannuin ehkä kahdeksi päiväksi ja nyt on taas ihan hirveä tauti päällä. Tietenkin saattoi vaikuttaa että menin käymään pumpissa jo kun oli terve olo, mutta ei olisi vissiin saanut. Siis ihan totta hei, kosminen salaliitto, nyt alkaa jo riittää. Koko kevät tässä on jo podettu, ja kaikki mahdolliset oireyhtymät nähty. Mitähän kivaa viirus tuo tällä kertaa tullessaan. Edelleenkään ei tiedä itkeäkkö vai nauraa. Oikeasti, tuntuu että olisin tulossa jo vähintään hulluksi. Millaista oli silloin kun ei tarvinnut kokoajan miettiä kahta päivää eteenpäin että mitä velvollisuuksia on, jaksaako/voiko tehdä kun on niin kipiä. No, perjantaina on taas yötöitä, eli sellainen velvollisuus. Aion vetästä extreme-asenteella ja käydä kokeilemassa kuoleeko sairaana töihin oloon. Eipä tämä kotona oleminenkaan näy auttavan: nukkua ei voi (ääliö kun ottaa posinovaa illalla joka piristää, ja vaikka ei ois posinovaakaan niin nokka on niin tukossa ettei Nasoliinikaan juuri auta, yliannoksenakaan.) Huomenna pitäisi mennä hammaslääkäriin, sitäkin pitää arpoa että mitenkähän pystyn olemaan vaakatasossa niin kauan, kun pitäisi vielä hengittää nenän kautta. Fat chance. Pitää vissiim pumpata nokka niin täyteen Nasoliinia että ei ole ennen nähty. Vaikka eipä tämä niin tukossa yleensä muualla olekaan kun täällä ihanan paskasessa kodissa jota kukaan ei ehdi perusteellisesti siivoamaan.

Että nyt vissiin sitten taas sairastetaan. Voi herrajeesus jos tämä virus on sama kun se edellinen ja kestää 5 viikkoa niin kuolen! Oikeasti! Ja kun kukaan ei ole tällä lailla ollut kavereista sairas niin kukaan ei ymmärrä, kenellekään ei voi valittaa. Ja on tämä jo aikalailla past moaning muutenkin, ei tässä ole enää sanojakaan millä tätä oloa kuvailla. Voisi kuitenkin yrittää: voi hevonvitunpaskasaatanankaikkiapinatjaaasitammakirahviteikötämävoisijoLOPPUA?????

Kössi kuittaa. Kello on 2.25. Huomenna 3 tuntia tietojärjestelmiensuunnittelua vitun kylmässä salissa ja ratsastustunti jolle en sairauden takia pääse.

Syvin helvetti ja kirouksien kiuas.

Lallallaa, lomalle (millä rahalla?)

Yay, onpi varattu nyt matkoja vaikka minkämoisia. Kultsin kans lähtään käymään viikko Hollannissa toukokuussa, ja sit juuri tilasin liput sinne Graspoppiin, eli juhannusfestareille Belgiaan. Saapipahan taas tämäkin tyttö vähän matkustella, hip hip ja hurraa.

Rahatilanne ei kylläkään näytä mitenkään erikoisen mairittelevalta. Hesellä on niin vitusti porukkaa töissä että kellekkään ei riitä kunnolla vuoroja, ahdistaa suoraan sanottuna jo kesän puolesta että mitenkähän sitä sillon riittääpi rahna ollenkaan jos ei ole vuoroja. Mutta pitää jotain kehittää, ajattelin tehdä ehkä avoimesta noita kasvatustieteen juttuja pois alta, ni eipähän oo ens vuonna niin hulluna hommaa. Vaan eikös nekin maksa jotain? No, pitää lähtä katteleen. Mutta jotain pitää opiskella kummiski että voipi nostaa asumislisää, ilman sitä ei kyllä pärjää.

Taidankin lähtä avoimen yo:n sivuille katteleen nuita kesän hommeleita.
Tauti ei oo muuten vieläkään hellittäny niin täysin että vois mennä salille. Vtun vttu ja kumppanit.

Stam1naa ja kesähaaveita

Mie olen rakastunut! Bändin nimi on Stam1na, se on juuri sitä mitä suomen metallikenttä on jo pitkään mielestäni kaivannut. Todella omalaatuisen kuuloista musiikkia, ja sinkku Kadonneet kolme sanaa on suoraan pala taivasta, jos nyt metallibiisistä näin voi rienaamatta sanoa. Mahtavaa, huippua.

Hirveä kesänodotus on iskenyt, festarisivuilla ja foorumeilla tulee notkuttua enemmän kuin laki sallii, ja kaikki hommat taas kusee (yllättäen). Onneksi kohta on pääsiäisloma, silloin olen luvannut aloittaa prosemman viimeistään.

Yipitystä aiheuttaa kesälomamatka: lähdetään Graspop metalmeeting-festareille Belgiaan. Ei ole ennen yhtä hyvää lineuppia festareilla muuten nähty: Dark tranquillity, In flames, Soilwork, Lacuna Coil, Within temptation, System of a down, Iron maiden yms yms... Aivan huippua :)

Lisäksi, minulla on uusi kesähaave. Haaveesta kerron vasta sitten jos se toteutuu, mikä ei tietenkään ole edes yhtään todennäköistä.

Ei muuta, jatkakaa!

Rave

Tauti alkaa ehkä sittenkin hiljalleen olla väistymässä. Ensi viikolla siis pääsen jo töihinkin, vihdoinkin rahaa....

Mutta eilisestä on pakko nyt suitsuttaa: Olihan loistavat bileet! Reiv: -kiertue oli Oulussa, ja kyllähän me tanssittiin! Orkidean setti oli aivan loistava, koko setin ajan oltiin tanssilattialla ja oli huippua! Ainut miinus oli joku saatanan ukko jolla oli ihan helvetin kovaääninen pilli jota se jakso puhallella koko ajan, oli olevinaan niin tekno että huhhuh. Olishan varmaan ollu ihan hyvä idea jossain hiton varastohalli- tai ulkoilmareiveissä, muttakun tuo Hotin tanssilattia ei tosiaan mikään superiso tila ole, niin korvathan siinä meinasi haljeta. Oikeasti teki mieli mennä vähän läpsimään sitä ukkoa, pilasi kaikki hyvät fiilistelykohdat ja nostatukset sillä vitun pillillään. Mutta silti, varsin onnistunut ja ihana tanssi-ilta, vaikkakin puolikuntoisena. Orkidea heitti setin viimekseksi vielä RMB:n Spring-biisin, olihan mahtavaa pitkästä aikaa kuulla sitäkin bändiä. Kauhea himo iski päälle ostaa ne levyt taas, mullahan oli 2 RMB:n levyä sillon nuorena, mutta myin ääliö ne sitten pois kun metallius iski päälle. Pitänee jostain yrittää etsiä ne taas käsiinsä.

Mutta suuri kiitos DJ Orkidealle mahtavasta setistä, ja pillimies, toivottavasti joskus kaadut ja tukehdus pilliisi. Toivottavasti en näe enkä kuule sinua enää ikinä.

Vali vali

Tuli vähän palautetta vieraskirjaan tuosta sairasloma-postauksestani. Kuitenkaan en ehkä ihan sanoisi, että olen "työnantajan unelma" kun käyn nurkumassa sairaslomaa: ei varmaan olisi sille työnantajallekaan mukavaa jos menisi töihin puolikuntoisena ja sitten olisi vaan tiellä kiireisessä yövuorossa eikä kuitenkaan jaksaisi mitenkään kovin iloista naamaa näyttää asiakkaille mikä on asiakaspalvelutyössä kyllä aikas tärkeää. Puhumattakaan sitten siitä, että menee bakteereita levittelemään..

Mutta kaikilla saa tietenkin olla omat mielipiteet. Ja en ole mennyt kertaakaan sairaslomaa kyllä pyytämään silloin, jos olisin oikeasti kuntoni puolesta jaksanut mennä töihin, ehkä kerran olisin "voinut" mennä jos olisin itteni pakottanut, mutta sillonkaan ei oikeen lähtenyt ääntä niin mitenkäs siinä sitten olisi asiakkaita palvellut...

Honestly, what does a girl have to do...

...to get well around here? Siis ihan oikeasti, vittu kolmas viikko ja ihan yhtä paha olo. Taino, olon tila vaihtelee päivästä päivään, tänään tuli taas uudestaan kurkku kipeäksi and all that other nice stuff. Sen lisäksi piti vielä juosta että ehtisin bussiin josta myöhästyin enivei ja sitten piti kävellä 2 kilsaa kun ei jaksanut talsia takas tallillekaan. Että sekin varmaan teki ekstrahyvää tälle terveydentilalle.

Välillä jo tuntuu että tämä on joku lääkärien tai joittenkin hiton terveyspirujen helvetillinen testi, että miten kauan voi tyttöä pitää sairaana ilman että sen pää räjähtää tai että se tekee jotain muuta kummallista. Mutta kun ei vain voi enää maata kotonakaan, koulussa on käytävä, tallilta olin jo 2 viikkoa pois, Anna jää kohta äitiyslomalle eli ratsastamassakin on vähän pakko käydä...

I know that tuo kaikki ei todellakaan välttämättä auta tätä paranemista, mutta mikä sitten auttaisi?? Olen yrittänyt kaiken tehdä oikeen kirjojen mukaan, on maattu sohvalla, on höyryhengitystä tehty ja juotu litroittain teetä josta en edes oletusarvosesti tykkää, on huuhdeltu nokkaa sarvikuonokannulla, on liotettu jalkoja kuumassa vedessä, on yritetty niistää ja on yritetty jättää nenä rauhaan, on syöty c-vitamiinia ja posivilia ja juotu finrexiniä ja syöty jo kohta 2 antibioottikuuriakin. Mitä vielä te haluatte että teen? Kierin ja leikin kuollutta? (Sekin on kyllä jo oikeasti aikalailla tehty...) Mie en kestä ennää!!!!! Anteeksi teinihuutomerkit.

Tuntuu kuin elämä vaan menis ohi. Toinen korva ei kuule kunnolla vieläkään, tuntuu kun eläsin jossain omassa sairaudentäyttämässä kuplassa, johon ei oikeen tule läpi muuta kun välillä satunnaisia kavereitten voivotteluja että etkö sää vieläkään oo parantunu, ja että kylläpä sä näytät sairaalta. Kultsikin painaa niin hiton pitkää päivää töissä että sitäkään ei näe juuri koskaan (vaikka se onkin tosi ihana silloin kun on paikalla...). Päässä vaan humisee eikä pysty keskittymään juuri mihinkään. Silti on pakko käydä koulussa. Mitenkähän mä saan ikinä sen prosemman tehtyä jos en parane tästä? Ei ole innostusta tehdä mitään, masentaa, vituttaa, ahdistaa. Ja ironian huipuksi ulkona paistaa aurinko ja on maailman ihanin ilma päivästä toiseen. Paljostako vetoa että sinä päivänä kun tervehdyn, alkaa taas olla pilvistä ja ikävää. Just my luck.

Anteeksi tämä ylenmääräinen mussutus, mutta jonnekin on pakko valittaa kun kavereille ei kehtaa ja kultsille on valitettu jo ihan liikaa. Eihän ne mitään voi oikeesti tehdä, muutaku antaa sympatiaa. Muttakun kaikilla muilla on kivaa ja minä vaan riudun räydyn odotan uutta parempaa huomista jota ei ikinä tule!

Kaiken kukkuraksi vielä tänään se yksi jonka kanssa en ilmeisesti taaskaan ole väleissä (partly because I really don't want to have anything to do with him anymore..) oli kutsunu tytöt syömään niille, eikä kyllä yllättänyt yhtään kun mua ei kutsuttu. Sekin asia ottaa niin päähän, mitä tälle meidän kaveruudelle tapahtu. Mutta en vain enää jaksanut. Saanko jauhaa pari lausetta? Saan, minun blogihan tämä on, hähhääh. Olen varmaan sanonu tämän jo sata kertaa täällä, mutta sadas yhdes tulee tässä: minä en vaan enää jotenkin kestä sen seuraa. En jaksa nauraa sen jutuille, jotenkin kaikki siinä mikä ennen oli kivaa ja mukavaa nyt ärsyttää suunnattomasti. En vain enää yksinkertasesti osaa olla kun se on lähistöllä, se meidän viime vuotinen tappelu ja mitä se sen jälkeen musta sanoi pisti kiilan meidän suhteen väliin, ja aika naputteli sen syvemmälle, ja erotti meidät. Tilanteessa ei ota oikeastaan päähän enää mikään muu, kuin se, että se ei varmastikaan ymmärrä miksi en ottanut opikseni kun se kerta niin selkokielisesti vaivautui mulle selittämään mikä mussa on vikana, se ei varmasti ymmärrä, että semmoisen sanominen jättää jäljen. Ja itsekin ärsytän itseäni, että vaikka en edes halua enää mennä niille enkä halua saada kutsua niihin sen järkkäämiin juttuihin, niin silti I can't help feeling että jään asioista paitsi kun se viihdyttää meidän kaveripiiriä miinus minua siellä. Mutta mitäpä minä siellä tekisin, kun en kerta tykkää sen seurasta enää. Luultavasti en senkään takia tykkää sen seurasta, että se kohtelee mua taas niinkuin ilmaa, vaikka tervehtiikin kyllä. Jäinen mies, se se osaa olla. Mutta jätänpä aiheen taas rauhaan, vaikka tästä voisi jatkaa tuntikaudet vatvoen ees ja taas, mutta mitä se auttaa. Me olemme historiaa kavereina, se kai on todettava. Ja mun vaan pitää elää sen asian kanssa, että muut vielä viihtyy sen seurassa. Niin.

Mutta joo, nukkumaan kai pitää mennä. Huomenna pitäisi mennä taas vakuuttelemaan Medivireen lääkäri, että en voi mennä perjantai-yönä töihin. Se luultavasti taas raivoaa mulle kun olen käynyt YTHS:n lääkärillä enkä siellä, mutta siinäpähän valittaa. Pitää kumminkin jollain konstilla saada se näkemään, että ei musta tässä fyysisessä eikä psyykkisessä tilassa oo olemaan mikään iloisen palvelun ammattilainen keskellä yötä humalaisille. Inhottavaa oikeasti, että pitää yrittää jotenkin yli-sairastaa aina kun menee sinne, ettei ne vaan kieltäydy antamasta saikkua. Ok, kerran ehkä olen käyny hakemassa saikkua silloin kun oisin ehkä voinut mennä töihin, mutta mun mielestä mielentila on ihan yhtä tärkeä kuin terveydentila: jos on kauhea olo sekä fyysisesti että psyykkisestä, ei silloin mitenkään voi jaksaa töissä, varsinkaan yöllä. Mutta huomenna taas ylisairastamisen kyvyt laitetaan koetukselle. Että köh köh vaan, kuolen, hyvää yötä.

Kolmentoista vuoden korvatulehdus

Olen sitten vissiin virallisesti taantunut 3-vuotiaan tasolle, kun korvatulehdus ei meinaa hellittää ei sitten millään. 1 lääkekuuri on jo syöty, vaan eipä näy merkkejä tulehduksen häipymisestä. Tänään uudestaan lääkärille sitten, kaippa sieltä toinen kuuri napsahtaa...how great.

Masentaa ja vituttaa tämä ikuinen kipeänä oleminen. Tahdon elämäni takas! Tahdon aerobicciin! (SATSin maksut raksuttaa tililtä iloisesti...) Tahdon jaksaa innostua asioista! Tahdon voida keskittyä muuhunkin kuin puuroiseen päähäni! Argh!

Tänä viikonloppuna kuitenkin aion mennä töihin vaikka pää kainalossa, rahatilanne on niin nolla että kohta eletään makaronilla ja ketsupilla. Ja lauantaina on metropojan tuparit, ja sitten pitäisi mennä Hottiin reiveihin. (Reiv-kiertue tulee Ouluun huippu-DJ:t mukanaan, yay :)) Aion jaksaa sinnekin, edelleen vaikka pää kainalossa.

Hirveä noidankehä tämmöinen tauti, kokoajan tekee vaan mieli syödä mieltään parantaakseen suklaata ja kaikkee muuta hyvää, mutta sitten jos syö, niin tulee vaan entistä pahempi mieli kun tietää että vyötäröllehän ne kaikki kertyy nyt kun ei pääse aerobicciin niitä kuluttamaan, ja sitten taas tekee mieli syödä kun on niin paha mieli...

Jospa se lekuri osaisi tällä kertaa antaa toimivia lääkkeitä? Luotan yhä lääketieteeseen...